RV 23+5, kohdunkaula pehmea, kohdunsuu sormelle auki - kokemuksia?

kuulla etta noinkin paasit noin hyville viikoille momentti. makin makaan taalla kyljellani peffa tyynylla sohvalla. magnesiumiakin olen syonyt ihan alusta asti viime raskauden kokemusten perusteella. mietin vaan etta miten onnistuu monta kk - nyt on sukulaisia vierailulla ja heista suuri apu mutta kohta taas ihan perheen kesken. viimeksi siskoni asui meilla ja auttoi mutta nyt ei sekaan ole mahdollista. eli voitko viela kertoa miten jarjestit arjen kun jouduit vuodelepoon? enta mita tekemista keksit itsellesi?

mies oli käytännössä yksinhuoltaja. meidän esikoinen oli päivät hoidossa ryhmiksessä ja mies hoiti hänet kaikki muut ajat. en tuona aikana vaihtanut kertaakaan vaippaa tai syöttänyt tai mitään. ainut mitä pystyi tekemään oli lapselle lukeminen makuuasennossa tai sitten lapsi istui lattialle sohvan viereen jolla minä makasi ja piirteli. sielä makuuasennossa sitten piirtelin. tosi rankkaa se oli lapsenkin kannalta kun äiti oli aikalailla pois kuvioista.



aluksi luin kirjoja ja katsoin leffoja. jossain vaiheessa siihenkin väsyi. laskeskelin nauloja meidän katosta. suunnittelin että olisin tehnyt jotain leikekirjaa, mutta ei se oikein onnistunut makuultaan. mielenterveyus oli kyllä todella koetuksella. olin paljon netissä läppärin avulla ja puhuin puhelimessa. suoraan sanottuna todella rankkaa se oli, varsinkin kun mies ja lapsi reissusi ja aina jäit itse sohvalle makaamaan ja odottelit että millon ne tulee kotiin jostain kylästä. mutta kaipa siitä hengissä selvisi vaikka nuppi oli välillä räjähtämispisteessä. se mikä siinä oli myös vaikeaa oli se että miehellä oli täysi työ yksinhuoltajana ja sitten minä vielä purin kaiken angstini mieheen. molempien hermoille kova pala. mutta tilanne normalisoitui sitten kun sain liikkumisluvan hetkeksi (5pv, jona aikana lanka repesi ja paikat aukesi; sitten takaisin makaamaan) vauva syntyi.



osan ajasta makasin myös sairaalassa. synnytys jouduttiin pysäyttämään 3-4krt bricanylillä ja jäin aina osastolle tarkkailuun joksikin aikaa.



jos tuntuu että pää hajoaa makaamiseen, niin huutele mua vaan. täällä on ainakin yksi joka tajuaa mitä se on. eikä koskaan sano sulle että ajattele enää 2kk...

mom

Tosiaan taitaa joutua parisuhde koetukselle; mies joutui jo kerran aikaisemmin " yksinhuoltajaksi" kun verenpaineeni nousivat huiman korkeiksi alkuraskaudesta ja jouduin lepamuaan useita viikkoja (en kuitenkaan nain totaalisesti kuin nyt) ja helppoa ei silloinkaan ollut. Mies tekee kylla muutenkin leijonanosan kotitoista muttei jaksa sitten oikein enaa kuunnella murheitani viela siihen paalle... Kulttuurierotkin taitaa jyllata, luulisin etta suomalainen mies saattaa viela sopeutuakin yksinhuoltajan ja kuuntelijan rooliin mutta omani on keskieurooppalainen ja odotukset ovat sitten kuitenkin vahan erilaiset... Emme edes asu kummankaan kotimaassa eli sukulaisia ei niin helposti loydy auttamaan, miehen taytyy tosiaankin tehda kaikki ja kayda viela aika haastavissa toissa paalle. Onneksi esikoisella on kokopaivapaikka tarhassa, muutenhan tasta ei tulisi mitaan. No joo, eikohan tassa selvita kun pakko on mutta kylla naita juttuja tulee pohdiskeltua jo kun muutaman paivan taalla sohvalla makaa...

Mulla esikoinen syntyi 36+1. Meinasi syntyä jo 32+0, mutta supparit saatiin sairaalassa aisoihin. Olin vuodelevossa seuraavat neljä viikkoa ja sitten meni vedet.



Toinen raskaus alkoi 1 v. ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Supistelut alkoivat oikeastaan heti. Viikolla 16 huomattiin sisäsuun alkaneen aueta ja siitä alkoikin sitten vuodelepo (kotona ja välillä sairaalassa). Mekin asutaan ulkomailla ja mies oli 5,5 kk yksinhuoltajana. Momentin kuvauksiin yhdyn täysin, eli oli todella rankkaa kaikille. Minä pelkäsin koko ajan todella ennenaikaista synnytystä, koska lääkäri sanoi, että 28 vko olisi jo tosi hyvä. 1,5 vuotias taapero ei tajua miksi äiti vaan makaa. Mies joutuu tekemään kaiken ja ulkomailla kun ollaan ei isovanhempia ja sukulaisia mailla halmeilla.



Aluksi lueskelin ja katselin telkkaria ja sitten puhuin puhelimessa ja voit arvata laskut...



No, meillä kävi lopulta tosi hyvin. Poika syntyi vasta viikolla 38, eli vuodelepo ja supistustenestolääkitys auttoi.



Mutta enää kolmatta ei kyllä uskalleta kokeilla.



Eli lepoa, lepoa ja tsemppiä!

kiitos sullekin kauriina. sellaista kysyisin viela teilta etta kuinka usein kavitte laakarissa kun olitte vuodelevossa? ja minkalaisista oireista menisitte takaisin laakariin?



mulla on tarkastusajat nyt 2 viikon valein, valissakin saa kayda kayrilla " jos on supistuksia" mutta jos ma tuota noudatan niin olen siella kirjaimelisesti joka paiva, eli jotenkin pitaisi tehda eroa " supistuksien" ja supistuksien valilla. sanottakoon viela etta ne supparit jotka nama paikat ovat pehmentaneet eivat ollet mitenkaan erityisen kivuliaita, eivatka ainakaan synnytyssuppareiden kaltaisia. ja mulla on siis keskimaarin reilusti yli 10 supparia/paiva, suurin osa ihan sellaisia kivuttomia mahan kovettumisia mutta osasta tulee kylla myos paineen tuntu lantioon. niin ja sitten mulla on tata terbutaliinin kaltaista laaketta kotona ohjeistuksella etta " ota jos on supistuksia" mutta en haluaisi sita ihan joka paiva ottaa jos ei ole pakko synnytyksen pysayttamiseksi koska siita voi tulla sikiolle verenvuotoja tms rankkoja sivuvaikutuksia. ja muutenkin jos vauva on jo syntymassa niin sittenhan pitaisi saada kortisoonipiikkeja jne eika vain maata kotona... lisaksi mulla on viela korkea verenpaine ihan muutenkin (syon siihen laakkeita) ja tama laake nostaa verenpainetta eli senkaan puolesta sita ei saisi " turhaan" ottaa.



tiedan etta naita juttuja pitaisi pohtia laakarin kanssa eika taalla mutta se etta lahes joka kerta on eri laakari (iso sairaala) ja viela kielimuuri ja paivystyksen kiire paalle tekee keskusteluista hankalia...

Mulla oli tarkistukset 1-2vk välein. muuten kävin synnärin vastaanotossa varmaan 5-6krt kun supparit meni pahoiks. lopussa mulla oli ilmeisesti rv30 jonkinlainen reikä kalvoissakin. nestettä lorisi vuodokauden tihkutellen ja olin antibioottitipassa sairaalassa jonkin aikaa.



mullakin on ihan hillittömän supisteleva kohtu. helppo oli päivä jolloin alle 20 supistuken päätiin. oleellinen oli se kipu niiden tarkistuskerroille lähtemisen kanssa. mullahan oli se lanka ja se kyllä repi kovasti alapäätä kun jotain alkoi tapahtua supistusten voimasta.



vaikea sanoa noista sun lääkityksistä mitään. kimurantti tilanne sinulla..

mom

Ja sairaalassa taisin käydä extra käynneilä supistelun takia 4-5 kertaa. Sain kortisonit viikolla 26, jolloin olin pitempään sairaalassa.

Asun Italiassa ja täällä minusta & vauvasta pidettiin todella hyvää huolta. Sain täällä Miolene ja Vasosuprina nimisiä lääkkeitä, sekä tabletteina etta sairaalassa suoraan suoneen. Ne hillitsivät supistelua. Lisäksi sain magnesiumia aika suurina annoksina.





Tsemppiä sinulle ja parempi mennä turhan takia sairaalaan kuin olla menemättä.

kavinhan ma sitten siella paivystyksessa eilen kun taas suppasi vahan lujempaa ja sain kuulla kunniani kun sita laaketta pitaakin kuulemma syoda koko ajan, oli taas jotain 6 supparia 30 min kayralla... ei oltu oikein ymmarretty toisiamme sen viimeisen laakarin kanssa mutta onneksi nyt sattui englantia paremmin osaava.



niin, mun laakkeen nimi on siis fenoterol, kauppanimi taalla berotec, ja kun googlasin noita kauriinan italialaisia laakkeita niin samalla tavalla toimii ts estaa astmakohtauksia ja vahentaa kohdun supistelua eli ovat beeta-agonisteja, kuten myos terbutaliini mika on se momentin aikaisemmin mainitsema laake. sanoivat viela etta itse asiassa taa laake alentaa diastolista verenpainetta (vaikka nostaa systolista) ja koska mulla on ongelmia lahinna diastolisen (ts se alempi luku) kanssa niin se sopii oikeastaan mulle ihan ok. taakaan ei tullut viimeksi selvaksi.



ilmeisesti myoskaan ne vaarat sikiolle ei ole kirkossa kuulutettu, koska lueskelin jalkeenpain netissa artikkelia jossa sanottiin etta siita on aikaisemmin luultu etta aiheuttaa sikiolle verenvuotoja tms mutta uusimpien tutkimusten valossa nain ei olisikaan... eli aion ottaa tasta lahtien kiltisti laakkeeni niin ei tule sanomista. hyva oli myos se etta mua tutkinut laakari sanoi itse ottaneensa ko laaketta kaksinkertaisella annoksella kuin mun viime raskaudessaan; jotenkin helpompi oli uskoa hanta kuin viime kerralla ollutta poitsua jolla ei tietenkaan voi olla henk koht kokemuksia aiheesta...



taa ratkaisee toivottavati myos mun aikaisemman ongelman eli milloin menna sairaalaan, kun sinne taytyy tietysti sitten menna jos tulee tasta laakkeesta huolimatta suppareita.

saat tarkan mitan.



mulla ainakin annettiin nitroa suppareiden estoon. laastari vatsan päälle- oisko se vaihtoehto. ja lanka on myös yksi vaihtoehto, mutta siinä on riskinsä ja lääkärit on aika erimielisiä sen hyödystä. kotikonstina voi syödä magnesiumia 350mg päivä- vähentää supistuksia joillakin ja haittaa ei taatusti ole. kysypä lääkäriltäsi ja pyyd päästä ultraan.



toissynnyttäjillä paikat voi olla hieman auki jo hyvin aikaisinkin. mutta perempi ottaa rauhallisesti. lepoa lepoa ja vuodelepoa vaan, etenkin supistuksia tulee liikkuessa.

Aioin jo laittaa viestin etta eiko ihan oikeasti kenellakaan ole ollut vastaavaa kokemusta. Ultrassa kavinkin sitten lauantaina paivystyksessa ja mitaksi saatiin ensin 2,5 ja sitten 3,3 eli ihan siedettavata mitat viela (mulla totaalimitta kai jotain 4,7 ihan parhaimmillaankin eli ei pitka). Eika ollut sisapuolelta auennut, vain ulkopuolelta, mika oli myos hyva juttu. Taalla (asun ulkomailla) ei kai ihan samoja laakityksia kayteta kuin Suomessa, sain sitten indometasiinin tilalle avaavan astmalaakkeen pillerimuodossa, sekin rentouttaa lihaksia - myos kohtua - mutta saa kylla samalla aikaan hirvean horkan kun kaikki lihakset rentoutuu kerralla ja rupeaa tarisemaan, lisaksi se nostaa pulssin pilviin. Eli otan sita vain ihan oikeasti tarpeeseen. Taytyy kysya tuosta nitrolaastarista, kiitos vinkista. Miten oma tilanteesi on edistynyt, loppuivatko supparit nitrolla? Mulla on viela sellainen ongelma etta johtuen verenpainelaakityksestani sikiolle saattaa tulla SGA eli synnytysta pitaisi tosiaan venyttaa ihan viimeiseen asti...

mulla oli kuopuksen kanssa sisäsuun avautuminen painaessa ja kohdunkaulaa jäljellä 17mm rv20. mutta niin vaan päästiin rv36 asti. nyt poika on 1v.koitin itse kaikkia noita yllämainitsemiani ja makasin sitten pää-alaspäinasennossa. (4,5kk, lievä keno koko ajan) eli hienosti meni. tosin lopussa lanka repeytyi ja aukesin 3cm hetkessä. sitten menikin vedet.



mutta kyllä minusta siltä kuulostaa että teillä toivoa on. mulla nimittäin ensimmäinenkin lapsi syntyi rv36 2kk vuodelevon jälkeen.



pistähän kuulumisia!