Tuulimuna - kaavinta vai lääkkeellinen tyhjennys?
Todettiin eilen tuulimuna, viikkoja on n. 9. Joudun siis tyhjennykseen, mutta en tiedä millaiseen. Seuraako näistä jotain kiputiloja tai muuta hankaluutta? Kuinka kauan mahtaa kestää? Millä perusteella päätetään, kumpi tehdään?
Kommentit (7)
Itse sain valita, halusinko lääkkeellisen tyhjennyksen vai kaavinnan (vai haluaako ehkä odottaa sitä luonnollista keskenmenoa). Tosin taisivat suositella ensin sitä lääkkeellistä, koska ei ole elimistölle niin rankka juttu. Suurin osa keskeytyksistä onnistuukin kai lääkkeellisenä, ainakin jos tarpeeksi pitkään jatkaa yrittämistä. Minulle tosin se kaavinta oli helpompi.. Jos etukäteen olisin tiennyt, olisin valinnut heti sen kaavinnan.
4 viikkoa sitten mulle tehtiin kaavinta rv 9+1, vielä ei ihan varmaa oliko kyse tuulimunasta vai alkuraskauden keskenmenosta (selviää kun patologi on tutkinut). Toivuin todella nopeasti. Runsaampaa jälkivuotoa oli vain paripäivää ja pientä tiputtelua noin viikon. Itse en halunnut lääkkeellistä sillä se tuntui jotenkin holtittomammalle (tuleeko kaikki vai eikö tule) ja helpommalta tuntui sekin että olin syvässä unessa kun raskaus oli virallisesti loppu.
Kyllä noista jutuista fyysisesti toipuu, mutta henkinen puoli ottaa oman aikansa. Jälkitarkastus on ensi maanantaina.
Toivon sinulle rutkasti voimia, päädyitpä kumpaan tahansa.
Mulle tehtiin noin aikanaan lääkkellinen tyhjennys. Raskausviikkoja oli kertynyt 12. Itse tosiaan sai valita kaavinnan, lääkkeellisen tyhjennyksen ja odottelun väliltä. Lääkkeellisen tyhjennyksen sai tehdä kotona ja koko toimenpide oli fyysisesti hyvin helppo. Henkinen toipuminen ottikin sitten enemmän aikaa. Eli sairaalassa annettiin ensimmäinen lääke ja kotona sitten muistaakseni seuraavana päivänä piti laittaa lääke itse emättimeen. Tyhjennysvuoto ei ollut hirveän runsasta (tapauskohtaista tietenkin), mutta kivut välillä kyllä aika kovat. Lääkkeillä pysyivät kuitenkin siedettävinä ja kestivät vain muutaman tunnin.
...eli mullakin yritettiin tuulimunaa häätää lääkkeillä. 2 päivää siinä meni kärvistellessä, niin ja yksi yökin tietenkin. Ikinä ei voi tietää toimiiko cytotecit vai ei, mulle ei toiminut muuten kuin kipua tuottavasti. Kaavinta oli nopea ja helppo fyysisesti ja henkisestikin, kun ei tarvinnut enää niitä supisteluja kestää. Vuotoa ei ollut paljoa enempää kuin yksi lorahdus ekaa kertaa sängystä noustessa. Seuraavat menkatkaan ei myöhästyneet kuin muutaman päivän, joten palautuminen oli nopeaa silläkin puolella ja päästiin siis pian yrittämään uutta raskautta. Täältä siis vahvasti ääni kaavinnalle!
Olen kokenut aiemmin yhden luonnollisen keskenmenon ja se oli helvettiä! Luulin että kuolen niihin tuskiin. Lääkkeellisestä tyhjennyksestä ei ole kokemusta, mutta voisin kuvitella että kivut olisivat samansuuntaiset kuin keskenmenossakin. Yksilööllisiähän kivut toki ovat. Luulin kuolevani myös ainoaan oikeaan synnytykseeni ;)
Tuulimunaraskaus tuli niin myöhään ilmi, ettei lääkkeellistä tyhjennystä voinut enää tehdä. Jouduin siis kaavintaa ja pelkäsin sitä etukäteen hireästi. Kokemuksena se oli kuitenkin niin positiivinen kuin olla voi. Ainoa miinus oli, ettei kohtu tyhjentynyt kokonaan ja vuotoa kesti yli 10 viikkoa. Kohtuun oli jäänyt istukan palanen, joka poistui luonnollisesti kaksi viikkoa ennen vuodon loppumista. Ennen kaavintaa kohdun suulle laitoin jotkin tabletit, joiden seurauksena tuli kovat supistukset, pieni vuoto...en saanut nukuttua koko yönä, mutta nukutuksen jälkeen heräsin tosi levänneenä. Kuin olisin nukkunut 10 tuntia vaikka jotain 15 minuuttia kai siinä meni =)
Tuossa tuulimunassa sain itse valita lääkkeellisen ja kaavinnan väliltä (keskeytys tapahtui rv10) ja valitsin kaavinnan sen enempää tietämättä kummastakaan vaihtoehdosta ja se oli mulle hyvä ratkaisu... Toimenpide oli nopea ja kivuton, sairaalassa meni alle 3h ja jälkivuotoa ei ollut nimeksikään!!
Seuraava raskaus keskeytyikin sitten itsestään rv7-8 sikiön kuollessa kohtuun, mutta tämä huomattiin np-ultrassa vasta ja silloinkin pääsin päättämään, että haluanko lääkkeellisen vai kaavinnan ja valitsin suoraan kaavinnan. Mukaan sain kotiin jotain pillereitä, jotka piti ottaa illalla ennen seuraavanpäivän kaavintaa... Noh, ne saikin sitten jo niin paljon aikaan, että luulin ettei kaavintaa tarvittaisi ja tuskat oli JÄRKYTTÄVÄT!! Mutta niin vaan jouduin kaavintaan ja lääkäri joka sen teki, teki sen hieman huonosti ja jouduin sitten vielä uudestaan kaavintaan tulehduksen vuoksi!! Jee jee, oli tosi kiva siinä mielentilassa!!
Mutta siis kaikenkaikkiaan kaavinta oli mulle helppo ja nopea ja kun se onnistuu, on toipuminen nopeaa ja mulla molemmilla kerroilla on kierto palannut heti normaaliksi!!
M
Vajaa vuosi sitten 1. IVF:n yhteydessä jouduin tuulimunaraskauden takia keskeytykseen. Viikkoja oli kasassa reilut 7. Ensin kokeiltiin lääkkeellistä tyhjennystä, jota yritettiin sairaalassa koko päivän. 5 kertaa peräkkäin laitettiin " myrkkyä" ja kun eivät alkaneet tehota, lähdin illalla kotiin ja pyydettiin seuraavana päivänä uudestaan, jos kunnon vuoto ei ala yöllä. No eihän se alkanut ja seuraavana aamuna menin uudestaan sairaalaan ja pyysin itse päästä kaavintaan. Koin siinä vaiheessa sen helpompana, koska lääkkeellisessä kivut olivat ainakin minulla ajoittain melko kovat (normaalit särkylääkkeet ei auttaneet, vain kipupiikki joksikin aikaa).
En katunut päästöstä. Kaavinta oli tosi helppo, nopea ja kivuton. Toipuminenkin tapahtui nopeammin kuin lääkkeellisessä (puhumattakaan, että olisin odottanut luonnollista keskenmenoa). Tiputteluvuotoa kesti kaavinnan jälkeen ehkä n. 2 viikkoa. Minulle kaavinta oli helpompi vaihtoehto, vaikka toisaalta lääkkeellinen on tietysti elimistölle kai hieman " lempeämpi" tapa. Meillä jatkuu tällä hetkellä reilun 4 vuoden lapsettomuuden jälkeen 2. IVF hoito, toivottavasti paremmalla menestyksellä kuin eka. Voimia sinulle!!