Tyksissä jonoa IVF-hoitoihin?

me ollaan myös hoidoissa TYKS:issä ja kyllä me ollaan nopeasti päästy hoito aloittamaan tuon suunnittelukäynnin jälkeen...

Meille siellä tehty 2 ivf:ää ja useita PAS-hoitoja...



Uskoisin kyllä, että pääsette nopeasti aloittelemaan hoidot...

Kiitos paljon kun vastasit!



Olen taas pitkästä aikaa positiivisemmalla tuulella menossa hoitoihin, useiden pettymysten jälkeen. On ollut monta kystaa, vääriä lääkkeitä ja pari varhaista keskenmenoa, eli pitkiä odotteluja. Nyt ollaan menossa viimeiseen inssiin ja sitten muihin hoitoihin.



On aina pitänyt kysyä lääkäriltä jonoista mutta se on unohtunut ja nyt ajattelin, että haluan olla henkisesti valmistautunut, jos pitää jonottaa kauan.



Jos haluat jakaa ajatuksia näin turkulaisten kesken niin kerro mikä sinun tilanteesi on :)

Me ollaan tuolla TYKS:in hoidoissa käyty nyt 2 vuotta ja sielläkin aloitettiin ensin inseminaatiolla, mutta ei niistä hoidoista mitään tullut, kun ei oikeen munasolut kypsyneet, niinkuin olisi pitänyt.

Sen jälkeen päädyttiin ivf:ään ja sitten kun sen suunnitteluajan sain, niin nopeasti sen jälkeen alkoivat myös hoidot...



Lapsettomuushoidot me aloitettiin vuonna 2001 Turun AVA-klinikalla ja siellä ensimmäiseksi meille tehtiin ivf, josta plussasinkin ja nyt meillä on 4,5 vuotias tyttö...Syksyllä 2003 aloitettiin toisen lapsen yritys, joka jatkuu edelleen... ;) Eli ensin meille tehtiin 4 PAS-siirtoa tuolla AVA:lla ja sen jälkeen siirryimmekin TYKS:in hoitoihin ihan rahallisesta syystä.



TYKS:issä nyt siis tehty 2ivf:ää ja yhteensä 6 PAS:ia (ensimmäisestä ivf:stä 4 PAS-siirtoa ja toisesta ivf:stä 2 siirtoa). Ja vielä noita alkioita on pakkasessa n. 10 alkiota.



Viimeisemmästä siirrosta mä sitten plussasin 15.9.06, mutta sitä iloa ei kauaa kestänyt, kun raskaus päättyi keskenmenoon rv 8+3.

Nyt tämän viikon torstaina oon menossa jälkitarkastukseen ja silloin myös päätetään, milloin hoitoja taas voisin jatkaa..



Onko teillä ennestään yhtään lapsia vai ensimmäistäkö yritättekö?



Juu, kyllä olisi ihan kiva kuulumisia vaihdella, kun kerran samassa kaupungissakin asutaan... ;)

Pahoittelut keskenmenon takia!



Oletkin ehtinyt käydä läpi jo monenlaisia hoitoja. Mutta hienoa että teillä on jo yksi lapsi! Kai se toinenkin sieltä vielä tulee! Millaisella mielialalla te yritätte tätä toista?



Meillä yritetään ensimmäistä. Tyksissä hoidot alkoi vuosi sitten syksyllä. Sitä ennen oli jo clomeja koitettu yksityisellä ilman tulosta. Tiesin aina että tämä tulee olemaan vaikeaa, koska kiertoni ovat aina olleet todella lyhyet. Lisäksi miehellä on vain vähän hyvin liikkuvia siimahäntiä. Insseihin on saatu 1,5-4,5 miljoonaa.



Mielialat menee ihan vuoristorataa ja välillä olen innoissani jatkamassa hoitoja ja välillä lyömässä hanskat tiskiin. Kuinkakohan monta pettymystä ihminen kestää?





Nyt kun on hoidonsuunnittelu tulossa, jaksan taas paremmin. Yritän miettiä valmiiksi kaikki mahdolliset kysymykset esitettäväksi vastaanotolla. Taitaa pitää kirjoittaa ne paperille...



Jaksamista sinnekin!





Elliida

meillä ja tulossa ensimmäinen käynti TYKSissä. minkälaista kohtelua ja hoitoa siellä saa? meillä suunnitteilla ivf/icsi. Mitä eroa näillä? kuinka nopeasti ensimmäisestä käynnistä siirrytään itse hoitoihin? kaikki kokemukset tervetulleita. lapsettomuutta takana pitkään, ja nyt sitten vihdoin ja viimein alkaa jotain tapahtua...

... et varmaan ole :) Kiva kun liityit keskusteluun!



Me oltiin tällä viikolla hoidonsuunnittelussa vaikka viimeinen inssi on tekemättä. Ensi vuoden puolella voin koittaa ympätä itseni noihin ivf/icsi-hoitoihin, joita koitetaan molempia samalla kertaa, jos nyt ei tärppää. IVF:ssä siittiöt ja munasolut laitetaan samalle lasille ja hedelmöittyvät (toivottavasti) omia aikojaan. ICSI:ssä hyvälaatuinen siittiö laitetaan labrassa munasolun sisälle ja katsotaan mitä tapahtuu, eli hedelmöittyykö vai ei.



Millainen tilanne teillä on kun menette suoraan IVF:ään? Mitä tutkimuksia teille on tehty? Noihin keinohedelmöitysjuttuihin otetaan aina vain tietty määrä potilaita kerrallaan mut ilmeisesti yleensä pääsee heti.



Mulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa Tyksistä. Hoitajat varsinkin ovat ihania. Lääkäreistä haluis välillä enemmän irti mutta pitää vaan miettiä kysymykset etukäteen ja pitää huolta että saa vastaukset. Kysymyksiähän tässä on pää täynnä koko ajan.



Hoitoihin olen päässyt nopeasti, odottelua ovat mulla tuottaneet vain lääkkeitten sopimattomuus ja kystat. Taukoja tulee jouluna ja kesällä.



Vastasinkohan kaikkiin kysymyksiisi?

Sovinko mukaan? En ole TYKSissä hoidoissa, mutta turkulainen kuitenkin :) Eli me yritellään ensimmäistä lasta. Kaksi vuotta on yritystä takana ja clomihoitojen jälkeen nyt jännäillään ekan inssin tuloksia (kp26/pp11). Hoidossa ollaan Väestöliitossa, ihan sen vuoksi että mulle kaikki odottelu tuntuu tässä ylivoimaiselta muutenkin, niin en halunnut TYKSin jonoihin. Saapa nähdä vaan kauanko rahat riittää...



Mikäli tästä inssistä ei tulosta tule, niin toinen inssi olisi vielä tarkoitus tehdä ja sen jälkeen IVF. Itseä kyllä pelottaa tuo IVF aika kovasti. Tuntuu niin rankalta hoidolta ja se punktio erityisesti kauhistuttaa.

jos minäkin vierailisin teidän ketjussa...

Meillä aloitettiin TYKSissä suoraan ICSI hoidot. Miehen siemennesteen laadun vuoksi. Omasta mielestäni meillä on hoidot edenny nopeasti. Siirryimme alku talvesta 2005 yksityiseltä, kun kaikki tutkimukset oli tehty. Klinikalla kysyttiin haluammeko siirtyä julkisen hoitoon, kun selvisi että kalleinpaan hoitoon pitää turvautua. keväällä 2006 oli eka hoito. PAS toi plussan, mutta keskeytyi. Nyt meille tehtiin 2. ICSI (kotiuduin punktiosta eilen).



Minä reakoin lääkitykseen turhan hyvin eli munarakkuloita tulee huolestuttavan paljon. Hypeririski on molemmissa hoidoissa ollut suuri.

Hoitajat ovat ihania. Kertovat ja puhuvat mielellään kanssani. Osaavat myötäelää.



Lääkäreistä oli minullakin aluksi vähän etäisempi kuva, mutta nyt tämän toisen ICSIn aikana sekin on muuttunut. Jouduin jäämään hypeririskin vuoksi sairaalaan yöksi punktion jälkeen. Koko ajan minulle kerrottiin mitä tapahtuu ja miksi. Sekä hoitaja kävi kertomassa, mutta myös lääkäri. Ja siitä yllätyin, että kotiuttamis päivänäkin tämä hoitava lääkäri kävi tervehtimässä ja kertaamassa tapahtumat ja kertomassa jatkosta.

Jäi sellaien kuva, että lääkäri ihan aidosti oli kiinnostunut voinnistani ja huolissaan minusta :)

Eli hoidot loppuu siihen jollei mitään saada pakkaseen.

Kiitos vastauksista ja lisää saa tietysti laitella. Mulla toi nimimerkki on muinaisjäänne parin vuoden takaa, silloin palstailin enemmänkin. Silloin vielä exän lanssa lasta yritettiin... Nykyään mulla siis uus mies, jonka kanssa lasta ollaan toivottu puolitoista vuotta. Lapsettomuutta mulla takana kaikenkaikkiaan nelisen vuotta. Me käytiin ja yksityisellä tutkimuksissa, mutta kun todettiin että on syytä aloittaa samantien " rankemmilla" hoidoilla, siirryttiin julkiselle puolelle ja nyt sitten tosiaan tuonne TYKSiin menossa. Näin siksi, koska minulla todettu pco, ilmeisesti en ovuloi lainkaan ja isännän siemenneste todella heikkolaatuista, olikohan se nyt niin että sillä oli normaaleja siittiöitä vaan 1 tai 2 %. Olen koittanu olla toivomatta liikoja, pettymyksiä on kuitenkin näiden vuosien aikana jo kertyny niin paljon, että katsellaan ihan rauhassa mitä tuleman pitää...

Iras kysyi onko Tyksissä 3 hoitoa rajana. En ole kysellyt tuollaisia vielä. Yritän pysyä toiveikkaana ja ajatella, että varmaan saadaan paljon munasoluja, jos IVF:n asti mennään. Olen niin kauan ollut masentunut, että yritän säilyttää positiivisen mielialan kun sain taas siitä kiinni.



Jossain vaiheessa lääkärit saattavat todeta, että ei kannata tehdä enää mitään ja kai sitä koko ajan jollain tavalla valmistelee itseään siihen pahimpaan mahdolliseen ajatukseen, eli ettei hoidot tuottaisi sitä toivottua lopputulosta. Ainahan voi paljastua jokin uusi este raskautumiselle. Sille ei voi sitten mitään.



Huomaan että reagoin näihin juttuihin vuorotellen järjellä ja tunteella. Maailma kaatuu ajoittain pettymyksiin mutta tähän mennessä sieltä on aina noustu jossain vaiheessa takaisin jaloilleen.

pakko sitä kuitenkin jotain pientä toivonkipinää on mukanaan kantaa, eihän tästä muuten selviäisi. nyt on ollut niin paljon muutakin surua ja murhetta perheessä, että rehellisesti täytyy myöntää, etten paljon ole edes ehtinyt koko lapsettomuusasiaa ajatella. rankinta on ollut kun lähipiiriin on viimeisen puolen vuoden aikana syntynyt neljä vauvaa ja lisää on tulossa... oma suhtautuminen on jotenkin niin ristiriitaista. hetkittäin sitä pystyy ihan vilpittömästi iloitsemaan toisten puolesta, välillä taas katkeruus ottaa vallan eikä haluaisi nähdä ollenkaan näitä ihmisiä kääröineen ja vauvamasuineen... mutta eteenpäin, sano mummo lumessa...

Niin mennäänkin eteenpäin, vaikkei lunta olekaan! Meilläkin lähipiirissä parille kaverille tulossa piakkoin vauva ja kyllä se onnettomalta tuntuu jäädä yksikseen rannalle ruikuttamaan, kun muut ponkaisevat onnellisina plussajunaan! Varsinkin kun ne muut ovat aina nuorempia kuin itse. Vähitellen alkaa tuntea itsensä jotenkin epänormaaliksi ja vajaaksi kun ei pysty siihen mihin muut.



Mutta tuntuu kyllä itsestä aina paremmalta, kun jaksaa tsempata ja olla iloinen toisten puolesta. Kyllä siinä itseään eniten kiduttaa, jos alkaa katkeroitua ja velloa murheen syvässä suossa. Pahimmassa tapauksessa ei pian ole kavereita eikä lasta. Ja onneksi mies pitää mut järjissäni eikä millään kestä mun itkuilua, joten sitä on pakko hillitä. Sallin kyllä ajoittain itselleni pienet itkusessiot...



Tältä palstalta on ollut ihana lukea, että muutkin itkevät toisten vauvauutisien jälkeen. En ole koskaan niihin valmis.

tää taitaakin olla ainoa paikka missä oikeasti saa tukea ja ymmärrystä välillä ihan hassuille ja pelottavillekin tuntemuksille. tällä hetkellä tää on vaan yks kriisi muiden joukossa, ja olenkin hakenu apua psykoterapeutilta, joka kehoitti hakemaan vertaistukea tässä lapsettomuusasiassa. olkoon tämä nyt sitten sitä! ja onhan ne muidenkin kääröt oikeasti aivan ihania. meilläkin on ihan pieni kummitytöntyllerö ja on se vaan ihanaa kun saa edes hänelle sitten ostella kaikenlaista rinsessahömppää... mies on tosi innoissaan noista hoitojutuista, mä olen se joka on vähän yrittäny toppuutella, et katotaan ny mitä tulee... toivon tietenki salaa sormet ja varpaat ristissä et onnistais...

Olen itsekin vasta tajunnut, että tänne kirjoittaminen on hyvin terapeuttista ja tuntuu uskomattoman hyvältä kun vieraat ihmiset ovat tosi empaattisia!



Toivotaan HönTTI että sun kriisi helpottaa! Mun ukkoni on aina sanonut, että vauva ei ole ratkaisu joka tekee elämästä autuaan ja kaikki muut murheet katoaa. Yritän aina pitää sen mielessä. Onhan kaikille parempi että on itse henkisesti hyvässä kunnossa, jos lapsi tulee. Helposti luulee, että jos vaan se vauva tulee, olen onnellinen, enkä murehdi enää mitään. Entä jos vauva onkin esim. sairas?



Mullakin on muuten kummilapsi, joka tekee mut suunnattoman onnelliseksi! Vietämme aika paljon aikaa yhdessä ja aina muulloin ikävöin häntä...

Miten Iidaleena menee nyt? Laitapa kuulumisia! Voisit myös kertoa millaisia kokemuksia sulla on noista rankemmista hoidoista. Kivuliasta?? Kun plussasit, oliko sulla raskausoireita? Mulla ei ole ollut kummassakaan tapauksessa kun plussasin, ja sitten menivätkin kesken hyvin varhain.



Tassuttelijalle en osaa sanoa muuta kuin että kun oltiin hoidonsuunnittelussa, todettiin miehen kanssa molemmat, ettei se IVF lopulta niin rankalta kuulostanutkaan. Tiedä sitten mikä on todellisuus, jos sinne asti mennään.



En kyllä kipuja pelkää, lähinnä mua harmittaa, etten osaa olla stressaamatta ja pelkään sen estävän raskautumista.

Elliida kyselit miltä hoidot on tuntunu. Mulla on ikävä tapa rönsyillä, joten yritän tiivistää ;)



Mulle on itsensä pistäminen se vaikein asia. Pystyn siihen ja selviän siitä, mutta jostain syystä se on joka kerta kamalan vaikeaa. Vaikka tiedän ettei se satu ja pahin vaihe on se kun kuvittelee miten ikävältä se tuntuu. Sivuvaikutuksia yms mulla on ollu vähän ja lievänä.



Me ollaan tehty kaksi hoitoa ja molemmat on ollu hieman erilaiset oloiltaan yms. Mulla on ikävä tapa kehittää liikaa munarakkuloita eli se tekee olosta kaikista tukalimman.



1. ICSI mulle kehitty 58 rakkulaa, joten punktio tehtiin nukutuksessa. Jo viisi päivää ennen punktiota mun olo oli tukala. Alavatsassa tuntu painetta ja kävely oli inhottavan tuntusta. Jopa autolla ajo oli ikävää kun se täristi. Punktio iltana olo oli tokkura ja hiukan ' ronkittu' , mutta jo seuraavana päivänä ihan normaali ja pirteä. Toivuin hyvin tosta rakkula määrästä eli en kehittäny hyperiä.

Tuorealkion siirto epäonnistu. PASsissa siirrettiin 2 alkiota ja siitä alkoi raskaus. Mulla ei ollu koko aikana mitään muuta selkeetä oiretta kuin väsymys. Mutta se nyt saattoi johtua kaikesta muustakin. Keskenmeno oli rv 6. Enempää alkioita meillä ei tästä hoidosta saatukaan. (vaikka rakkuloita oli paljon ne oli pieniä ja vain 10 oli kehittyny solu, eikä kaikki ollu kypsiä)



2.ICSI tehtiin sitten kevennetyllä kaavalla. Tässä mulla oli ennen punktiota ihan hyvä olo. Ei ollenkaan niin kipeä kuin edellsellä kerralla. Toisaalta olin heti hoidon alussa päättäny ottaa rauhallisemmein eli ei jumppaa tai pitkiä kävelyjä.

Rakkuloita punktoitiin lopulta yli sata. (ketjusta ' punktio vko 45' löytyy tän hoidon kuvaus ja tuntemukset, sivulla 8 oon kuvannu punktio päivää) Tämän vuoksi hypeririksi oli niin suuri, että jouduin jäämään sairaalaan. Nyt olo on ihan suht hyvä. Tosin jos seison tai istun pitkään niin alavatsa ärtyy. Olenkin majottunu sohvalle puoli istuvaan asentoon. Olo on vähän kuin olis flunssa tulossa, ei sen pahempi. Joten eiköhän tästäkin selvitä ilman hyperiä. Juonut olen ainakin paljon.

kiva kun löytynyt näin iso porukka, jotka käyvät TYKS:issä hoidoissa :)

Itse kävin tyksissä juuri torstaina, kun mulla oli siitä keskenmenosta se jälkitarkastus ja silloin sain myös luvan aloittaa terolutit ja heti seuraavista menkoista pääsen siis yrittämään uudelleen ja hoitona tälläkin kertaa PAS.



Itse olen myös tykännyt tyksin henkilökunnasta eli eipä mitään pahaa sanottavaa heistä ole... ;)