Miten sanoa vai ollako sanomatta?

Anoppi alkoi puhelinkeskustelussa juttelemaan, että lähtee esikoisemme kummien kanssa joululahjaostoksille. Hän sitten koko ajan puhui, että nyt täytyy miettiä esikoisemme joululahjatoiveita.



Hienovaraisesti yritin vihjata, että kuopuskin on jo 3 ja kun ikäeroa ei ole paljon, niin olisi kiva, että lapset saisivat tasavertaisesti lahjoja. Varsinkin kun esikoisen kummit ovat sukulaisia ja kuopuksella taas eivät, niin yritin selittää, että tuntuu esikoinen aina saavan huomattavasti enemmän lahjoja kuin tämä pienempi.



Anoppi sivutti huomautukseni vähän siihen malliin, että eihän se nyt niin tarkkaa ole.



Minä ja mieheni olemme miettiineet, että miten tämän asian hoitaisi fiksusti ja sivistyneesti ilman, että loukkaisi ketään. Tuntuu itse hölmöltä hokea joka välissä lasten tasa-arvoisesta kohtelusta ja tehdä numeroa kuopuksen olemassa olosta. Jotenkin vaan anoppi on aina ostanut esikoiselle paljon enemmän lahjoja kuin kuopukselle. Varmaan osittain senkin takia, että kun meillä on jo kaikenlaista lelua yms. ennestään. Hän vain ei tunnu ymmärtävän sisaruskateutta. Usein hän tuo milloin mitäkin tuliaisiksi ja nimenomaan esikoiselle. Vaikka lapset ovat samaa sukupuoltakin, niin tämä on aina ollut näin.



Kun esikoisen kummitkin ovat ne ainoat lähisukulaiset isovanhempien lisäksi, niin hekin huomioivat huomattavasti enemmän tätä isompaa lasta.



Meillä itsellä tästä on kauhean paha mieli. Ollaan yritetty tästä kauniisti vihjata, mutta ei tunnu menevän perille. Ja jotenkin tuntuu aika älyttömältä itse alkaa sanomaan, että ostakaa molemmille. Niin kun vaatisi ostamaan.