Kun mitään ei ole tehtävissä...vai onko?
Eli takana taas yksi IVF, josta ei siirtoon asti päästy. Munasoluja ei ollut. Soittelin eilen lääkäriin ja olivat sitä mieltä että ei oikein ole mitään miten enää yrittäisi. Lääkkeinä on kokeiltu pidemmän kaavan mukaan Zoladex, puregon ja pregnyl yhdistelmää ja lyhyellä kaavalla pugeron, orgalutran ja pregnyl. Annokset puregonissa ovat olleet maks. 200Iu. Minulla PCO.
Meillä on siis 2/04 syntynyt IVF-poika. Tätä ennen lyhyellä kaavalla ei munasoluja. Jälkeenpäin kerta pidemmällä kaavalla ja silloin 5 solua, jotka raakoja osittain. Silti siirtoon asti päästiin ja kaksi alkiota laitettiin. Tuli nega. Nyt siis lyhyt kaava ja taa ei soluja.
Nyt en enää tiedä mitä pitäis tehdä. Hoitaja pyysi soittelemaan alkuvuodesta, mutta parantaako se tilannetta?!?Miten sitten voidaan jatkaa? On taas niin epäuskoinen, kiukkuinen, surullinen, pettynyt....jne olo!
Totuushan on että pitäisi iloita siitä mikä jo on....ja niin iloitsenkin. Toki rakastan poikaamme ja olen maailman onnellisin äiti kun hänet olen jollain ihmeellä saanut. Silti haluaisin hänelle siskon tai veljen... Joko on aika luovuttaa? Vai mitä tässä pitäisi tehdä.... Auttakaa ihmiset!
Mietteissään: saanamaaria
Kommentit (3)
Voi saanamaaria, kunpa osaisin sua lohduttaa...varmasti kamala tunne. Mutta älä vielä luovuta!
Sinuna kokeilisin ehkä vielä sitä pitkää kaavaa uudestaan ensi vuoden alussa. Kummalla toi ensimmäinen lapsi onnistui, pitkällä kaavallako? Ehkä se lyhyt vaan ei saa aikaan sulla tarpeeksi hyviä munasoluja ja jos pitkällä olet yhden lapsen jo saanut ja toisen kerran päässyt jo siirtoonkin, niin luulisi sen olevan sulle parempi vaihtoehto. Ja voisit kokeilla sitä Synarelaa vaihteeksi jarruna...ja ehkä Puregonin annoskokoja voitaisiin suurentaa tai vaihtaa kokonaan toiseen hormooniin, vaikka siihen Gonal F:ään. Vähän voisit kysellä noita muutoksia lääkäriltäsi, että tulisiko toisellalailla paremmin tulosta.
Koita nyt jaksaa ja nauttia siitä yhdestä lapsesta ja muista asioista tämä loppuvuosi. Yritä edes, vaikka tiedänkin sen olevan vaikeaa. Ja sitten vuoden alussa aloitat vielä kerran uudella innolla sillä pitkällä kaavalla, jospa se sitten toisi viimein sen toivotun lopputuloksen ja saisitte pojallenne viimein sen kauan kaivatun pikkusisaren.
Mullakin toivo välillä mennyt aivan kokonaan näiden epäonnistumisien takia..mutta aina sitä vaan kummasti on noustu ylös ja yritetty uudestaan ja uudestaan. Vaikka kuinka vaikeelta se on välillä tuntunutkin. Nyt on olo taas paljon pirteämpi kuin pari viikkoa sitten..menkat tulivat ja menivät ajallaan ja ensi viikolla alkaakin jo taas Terolutit ja siitä 6 päivän päästä sumuttelut..ja pian ollaankin taas jo hoitorumbassa. Aika menee kuitenkin yllättävän nopeeta, vaikka toisinaan tuntuu, että se ei etene ollenkaan. Mä olenkin jo alkanut miettiä jollain tavalla työelämään paluuta ja uusia kuvioita ensi vuonna, jos ei tämä viimeinen lapsettomuushoito onnistu. Pakkohan se on...eikä se ajatus enää ihan niin paljoa ahdista, vaikka mielellään kotona vielä olisinkin..
Näin sitä vaan yritetään selvitä eteenpäin tässä välillä niin epätoivoisessa elämässä.
Halauksin, caliendre
Minulla auttoi munasolujen määrän parantamisessa puregon 300iu+menopur 150iu yhdistelmä synarelan kera. Minulla ei tosin munasarjat pco-tyyppiset. Kannattaa kokeilla erimerkkistä lääkettä/lääkeyhdistelmää. Tsemppiä!
vai tuntuisiko väärältä, että lapset olisivat sitten perimältään erilaisia?
(vai ovatko jonotusajat ihan mahdottomia, en tunne tilannetta yhtään..)
Tsemppiä joka tapauksessa!