***MAALISKUISTEN Torstai***

Ankeaa, pimeää, harmaata torstaita! Viime yö oli taas mitä oli, mieskin vaihtoi yhdentoista jälkeen huonetta kun vaavi heräsi rääkymään=( Pikkuinen nuhanenä, aamukin alkoi itkulla. Mutta tätähän tämä on, toivon välillä että minäkin voisin vaihtaa huonetta kun alkaa kuulua itkua mutta vaikka voisinkin en varmaan hennoisi=)



Muuten kyllä, vaikka väsyttääkin ja olo on todella nuutunut, menee oikeastaan aika loistavasti=) Tuolla tuo nytkin on korva kiinni kaiuttimessa ja jammaa iskelmä radion tahdissa=) Mä alan olla varmaan vanha kun kävin asemia läpi eikä mikään muu oikeen iskenyt kuin eka iskelmä mikä korviin kantautui=)





GALLUP: Mitä musiikkia maaliskuiset kuuntelevat? Itse olen aika kaikkiruokainen, iki suosikki on ollut Prince, kymmenisen vuotta olen ollut Apulanta dikkaaja=) Kaikenlainen suomi PoP on aina IN, Tiivistettynä mulle kelpaa kaikki mistä tulee hyvät fiilikset ja kylmät väreet=) LOIRI on paras kaikista, niin ja Edelman ja ja ja ja

Oikeestaan tää ei ollu ollenkaan hyvä kysymys mun itse vastata=)



JAtkoa: Kuinka musikaalisia ihmisiä täällä on? Mä tykkään laulaa, ääntä on joskus jopa kehuttu mutta mä tahtoisin oikeasti osata laulaa, pitääkö mun mennä tunneille että saisin vähän neuvoja ja vinkkejä kehittyäkseni=) Toiseksi mä olen aika ujo joten siksikään en ole sen enempää harrastusta laajentanut, mä en päässyt edes musiikkiluokalle kun menin ihan lukkoon koe laulussa vaikka opettajat oli mua sinne suositellut.........Jotain ois kiva osata soittaakkin, pianoa tai kitaraa mutta en ole saannut aikaiseksi, pianosta osaan alkeiden alkeet mutta siihen se sitten jää=)



No joo, jos mensin Emman kanssa lattialle konttailemaan, se on hyvää jumppaa jos vain polvet kestäisivät=)

Täällä on isäntä ja esikoinen saatu matkoihin. Nuutilla on tänään hoitopäivä, kimposi sängystä aika vauhdilla, kun muistutin, että pitäisi mennä hoitoon... Ilmeisesti alkoi jo kotonaolo kyllästyttää... Heillä on vielä tänään " tatamivuoro" , eli menevät urheilutalon tatamille riehumaan ja pomppimaan... Täällä perhepäivähoitolaiset tekevät usein kaikkea kivaa, käyvät pienillä retkillä yms., joten ei ihme, että poika hoidossa viihtyy...



Viime yö meni muuten mukavasti, mutta neiti heräsi taas siihen, kun mies tuli sänkyyn ja laittoi lukuvalon päälle... Siinä piti sitten syöpötellä. Ja kun se syöpöttely ei sitten meinannut loppua ollenkaan, eli aina kun yritin nostaa Saanan takaisin sänkyyn, alkoi huuto (vaikka oli siis jo ihan unessa, mutta roikkui kyllä kiinni tississä). Pari kertaa sain hetkeksi hiljenemään ihan kädestä pitämällä, mutta se ei kauaa kestänyt. Niinpä klo 23.30-01.30 neiti roikkui tississä. Sitten menikin ihan kivasti niin, että jossain vaiheessa yötä vielä nopeasti syötiin, mutta muuten nukuttiin. Mietin kyllä vakavasti neitosen siirtämistä lastenhuoneeseen nukkumaan, kun on niin kovin herkkäuninen. Saisi prinsessa nukkua rauhassa...



Vielä sen verran viime yöstä, että meinasi siinä iltayön syöttömaratonilla muutenkin hermo mennä, kun isäntä kuorsasi autuaasti vieressä. Tönin ja tönin, mutta ei auttanut, hirveä kuorsaus vaan... Yleensä se, kun herra kääntyy kyljelleen, auttaa, mutta nyt jostain syystä kuorsattiin myös kylkiasennossa. Että otti päähän... No, jossain vaiheessa se sitten loppui kuitenkin ja minäkin sain unen päästä kiinni. Kuorsaako kenenkään muun mies?



Ja sitten Maranta kyseli musikaalisuudesta: Minä olen pienenä soittanut pianoa kovasti (tai no, vielä teininäkin), lisäksi laulanut kuorossa, ja olipa meillä kolmen kaverin kanssa " lauluyhtyekin" , kävimme muutamissa juhlissa esiintymässä ja hankkimassa taskurahoja. Vieläkin lauleskelen ja soittelen mielelläni. Tekisi mieli ottaa laulutunteja (nuorena jonkun verran niitä musiikinopettajaltani otin), mutta en taida saada aikaiseksi... Ja kun ei niin tuo klassinen laulu kiinnosta, en tiedä, onko sellaisia " muuten vaan hyväksi laulajaksi" opettavia...



Meidän lapset ovat myös kovasti musiikin perään, esikoinen soittelee kaikenlaisia leikkisoittimia ja laulaa, pikkuneitikin tykkää kuunnella musiikkia ja kovasti " tanssii" (=hytkyttää polvia) kaiken musiikin tahtiin. Täytyy odotella vielä pari vuotta, niin voi esikoisen pistää soittotunneille, jos hän haluaa ja jos keksii, mitä haluaa soittaa... Tällä hetkellä Nuutin suuri idoli on hänen 7-vuotias serkkunsa, joka on vuosi sitten alkanut soittaa viulua...



Sellaista tänne. Nyt rupeammekin pistämään ulkovaatteita päälle. On äidin liikuntasuorituksen ja Saanan aamupäikkäreiden aika.



Mukavaa päivää kaikille!



Terhi&Saana, s. 24.3.

Tosiaan pitkästä aikaa....en muista milloin viimeksi olisin käynyt kirjoittelemassa.

Olen silloin tällöin käynyt lukemassa mitä teille muille kuuluu, mutten ole itse jaksanut kirjoitella.



Tässä on ollut kaikenlaista...poika on valvottanut meidät aivan puhki ja saatiinkin sitten apua neuvolasta,ja unikoulusta. Poju vietti kolme yötä sairaalassa,ja nyt näyttää jo valoisalta! Ollaan muutamana yönä unikoulun jälkeen saatu nukkua 10 tuntia!!!! Tosin olen säpsähdellyt koko ajan, että mikä on kun poika ei huuda...!

Toiseksi on ollut nuo allergiaoireet. Mahaa on huudettu myös heti jos jotain uutta ruokaa maistetaan :(

Tässä on kertynyt jo aikamoiset silmäpussit ja peitekynäkään ei enää peitä tummuneita silmänalusia...



Mutta täytyy ajatella positiivisesti, kyllä se tästä! Viimeistään kun poju lähtee kouluun..näin lohduttavasti neuvolasta sanottiin :) (huumorilla)



KAtselin tuossa 8kk neuvola käyntejä ja siellähän tuntuu olevan jytäkänkokoisia termiittejä:) Meidän sintti kun on vain n.7kg ja pituutta joku 68cm. Kahden viikon päästä neuvolalääkäri ja sit tiedän tarkemmin. Mutta syy tohon " pienikokoisuuteen" lienee noi allergiat? Niin ainakin neuvolassa sanottiin. Ja mikäs siinä kun kehitys muuten menee eteenpäin.

Kovasti ryömitään ja tapaillaan konttausta. Kiipeily on pojun suuri ilo. Komeroiden alakaapit kiinnostaa, sinne täytyy kiipeillä tutkimaan ja jos itse lattialla makoilee, varmasti on termiitti kohta könyämässä päällä :)

Ruokaa haluaisi syödä jo omalla lusikalla ja pinsettiote hallitaan.



Keskustelitte musikaalisuudesta. Itse soitin aikoinaan pianoa n.10 vuotta mutta se on nyt jäänyt kun piano on vanhempien luona....meidän kaksioon kun ei piano mahdu!

Lauleskelen lähinnä autolla ajaessa ja pojulle jotain lastenlaulurallatuksia. Siihen se jää, eli musikaalisuus on ollut aika vähissä....

Radiota tykkään kuunnella. Nova ja Kiss soi autossa. Sieltä tulee ihan hyvää automusaa. Olen aikalailla kaikkiruokainen.



Itse haluaisin tietää näin pikkujoulukauden alla,

MITEN USEIN OLETTE LAPSEN SYNTYMÄN JÄLKEEN OLLUT TUOLLA ILTARIENNOISSA? BAARISSA TAI MUUTEN ULKONA ILMAN LASTA?



Itse olen käynyt kerran mieheni kanssa ulkona syömässä ja vietimme yön kotona kaksin, poju oli mummolassa. Ja nyt olemme erään ystävän kanssa suunnitelleet pienimuotoisia pikkujouluja naisporukan kesken. Jotenkin vain tuntuu raskinko lähteä...mutta kyllä kieltämättä houkuttelee lähteä vähän tuulettumaan ja kuuntelemaan kaikkien ystävien kuulumisia, joista ei ole pitkään aikaan kuullut mitään.



Mukavaa päivää kaikille! Vaikkakin harmaata...

Lähdetään tästä pojun kanssa kohta isänpäivä-juttujen viimehetken valmisteluja tekemään :)

T:äippä 25 + poju 8kk

Voi kurjuuksien kurjuus!Juusolle nousi eilen kuume kaupanpäälliseksi nuhan kanssa.Korkeimmillaan kävi 39.3,mutta supot aina jonkun verran alentaa.Soitin lääkäriinkin, siellä vaan sanottiin että katella pari päivää ja tulla vasta sitten.Että meinasi ottaa kupoliin kun toinen on ihan reppana.Ruoka ei maistunut eilen eikä tänä aamunakaan.Nestettä menee ihan mukavasti.Itkunen ja aikas lailla sylilapsi nyt.Tänä aamuna lämpöö oli 38,6.



Eilinen ja tämä aamu on ollut ihan hirveitä kun ei mitään oikein pysty tekeen kun ukkeli haluis olla vaa sylissä.Pienen hetken viihtyy sitterissä,sängyssä.Nenä valskaa ja ukkeli on ihan kuuma.Nyt onneksi nukkuu supon voimalla.



Illalla mies sai syötettyä jogurttia koko purkillisen mutta ne tuli hetken perästä kaarella ulos ja taas oli maha tyhjä.Laitoin sit kauravelliä maidon sekaan että ees jotain sais masun täytteeksi.Kyllä on kurjaa katella kun toinen tukkonen ja pipi...



Joku kyseli kuorsauksesta!Täällä kans miehensä kuorsauksesta kärsivä.Yleensä auttaa kun kääntyy kyljelleen kun tökin ahkerasti öisin.



Ja musiikista:mulle kolahtaa oikeestaan mikä vaan PAITSI ei mikään heviörinä tai klassinen...muuten kuuntelen ihan kaikkee.



Jees,jospa lähtis laittaan pyykkikoneen päälle.



Suohomppeli81 ja repukka-Juuso 8.3

Meillä mentiin jo ekoille päikkäreille. Poika heräsi jo puoli yhdeksältä ja oli koko aamun kovin väsynyt. Pakko oli laittaa taas nukkumaan jospa sitten herättyään olisi vähän pirteämpi : )



itse yö meni hyvin. Mies tuli herättelemään mua puoli kahdeksalta kun Henri itki huoneessaan. En kuullut itkua kun mies oli laittanut molempien makuuhuoneiden ovet kiinni kun itse hääräsi aamutoimissaan. Mutta tosiaan sitä ennen emme kuulleet yöllä mitään. Olen todella onnellinen että poitsu nukkuu hyvin ja nostan kyllä hattua teille jotka joudutte paljon yöllä valvomaan. Sen täytyy olla rankkaa.



Me mennään huomenna Henrin kanssa yhdessä kouluun. Meillä piti olla tunnit 14-16 mutta opettaja siirsikin ne aamuun 8.15-9.45. Mulla oli lapsenvahti iltapäiväksi varattuna mutta kun tollai siirrettiin tunnin paikkaa. Opettaja itse ehdotti että ota vauva mukaan. Ja senhän mä teen. uudet luokkakaverit olivat aivan innoissaan kun saavat touhuta vauvan kanssa. että opiskelu sujuu varmaan tosi mallikkaasti. Harjoitellaan kanyylin laittamista nukeille...

MIUQU kyselikin mun koulusta. Suoritan nyt sellaista viime syksynä kesken jäänyttä kurssia kuin hoitotyön auttamismenetelmät. Kanyloidaan ja laitetaan tippaletkua pulloon, harjoitellaan kipupumpun käyttöä ym. Kurssiin kuuluu iso tentti, johon tulee kymmenestä eri kirjasta materiaalia ja sit on kaks labrakoetta ja iso kirjallinen työ. Onneksi olen tehnyt sen kirjallisen työn jo viime syksynä niin saan nyt laiskotella... Niin, ja harjoitellaan verinäytteiden ottoa, se oli aikas kivaa. Saa teettää ittellä kaikki labratestit ku ne meiän putket viedään laboratoriohoitajaopiskelijoille analysoitavaksi : )

Ensi keväänä alkaa opinnot kunnolla ja sit on tiedossa työikäisen hoitoa ja sisätautijuttuja. Huhtikuussa ja toukokuussa on harjoittelu sisätaudeissa...Odotan vaan innolla et ne terkkariopinnot alkaa kun nyt on pelkkiä sairaanhoitajan opintoja : (



Gallupissa kyseltiin musiikkimausta...Mä tykkää kaikesta suomirokista ja -popista. Lisäks kuuntelen Bon Jovia, HIMiä ja 80-luvun rokkia...Yleensäkin 80-luvun musiikki on mielstäni hyvää. Oonkohan tulossa vanhaksi???



Iltamenoista. Itse oon ollu ulkona kaks kertaa Henrin syntymän jälkeen. Toisella kerralla olin kaverin polttareissa mökillä ja nyt olin viime perjantaina kaverin 30-v juhlissa ja olin oikein baarissakin yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. että liian usein ei ole tultu oltua ulkona. Omaa aikaa toki saan siinä kun käyn 2-3 kertaa viikossa jumpassa ja salilla ja nyt oon vielä koulussakin. Pikkujoulut meillä varmaan on kaveriporukalla siten et ei mennä baariin vaan ollaan jonkun luona yömyöhään. Näin on Henrikin tervetullut. Todennäköisesti ollaan jopa vaihteeksi meillä ja Henri voi nukkua rauhassa omassa huoneessaan.



8 kk neuvolapinosta oli juttua. Meiän poika on kanssa moneen verrattuna varsin pieni. Hän on kyllä pitkä (74,5 cm) mutta painaa vaan 8,4 kg kun jollakin oli jopa 11 painava vauva : ) Meillä ei vain ruoka uppoa kovin hyvällä menestyksellä ja sit kaveri liikkuu aivan älyttömästi. Oppi eilen kunnolla konttaamaankin. Tähän asti konttas korkeintaan metrin, nyt meni varmaan 4-5 metriä (sit tuli seinä vastaan) : )



Lähden nyt kuluttamasta tätä palstatilaa ja meen maksamaan laskuja jos tilillä on vielä rahaa.



Kalamami ja Henri 2.3

No niin, nyt on kävelylenkki tehty, Saana jatkaa unia vaunuissa. Aika tuulinen sää oli, nyt vähän päässä humisee...



Sain äsken vähän suru-uutisia, isoisäni (=isän isä) nukkui pois. Nyt minulla ei ole enää yhtään isovanhempaa elossa, äidin äiti kuoli kesällä ja nyt sitten isoisäkin. No, pitäisi kaiketi olla onnellinen isoisän puolesta, hänen elämänhalunsa loppui kuin seinään, kun isän äiti kuoli 2,5 v sitten. Siitä lähtien isoisä on hiljalleen kuihtunut pois. Nyt sitten joutui sairaalaan, kun ruoka ei enää pysynyt sisällä. Oli sairaalassa vajaan vuorokauden, joten pitkään ei joutunut siellä olemaan (inhosi yli kaiken sairaaloita). Ikääkin oli jo 94,5 vuotta, joten pitkän ja hyvän elämän sai elää. Mutta ikävähän sitä tietysti on.



Mutta iloisempiin asioihin... Musiikkimausta piti sanomani, että huomaan kovasti keski-ikäistyneeni. Kuuntelen radioasemista useimmiten MetroFM:ää, joka soittaa kultaisia 80-luvun ja 90-luvun hittibiisejä... Ja sitten radio Novaa. Muuten olen kyllä aika kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta rap ja hiphop ei oikein uppoa... Suomirockista tykkään, sen lisäksi kaikista hitaista balladeista... Lälly mikä lälly ;-)



Ja sitten ulkona käynnistä: Baarissa olen käynyt pari kertaa miehen kanssa, sitten Phil Collinsin konsertissa ja muuten sitten esim. kavereilla tai ulkona syömässä ilman lapsia pari kertaa. Yksin en ole ollut muualla kuin kaupunginorkesterin konsertissa, mutta siellä ei mennyt myöhään. Nyt olisi tiedossa kaverin polttarit, mutta voi olla, etten pääse sinne, jos sattuvat hautajaiset samaan viikonloppuun. Muuten ei tuo lasten hoitoon jättäminen olisi mitenkään ongelma, mutta nuo meidän Saanan unitavat ovat vähän raskaat, kun hän ei oikein nuku öitään... Ei viitsisi rasittaa lapsenvahtia kovin heräilevällä hoidokilla... Joulukuussa olisi tarkoitus jättää lapset siskolleni yökylään, kun menemme kaverin häihin. Se kyllä vähän jännittää, mutta toisaalta siskoni on ollut vuosia töissä päiväkodissa, joten hän kyllä pärjää...



No niin, eiköhän tämä taas riitä...



Terhi&nukkuva Saana

TEL pahoittelut isoisäsi poismenon vuoksi! Kurjaa kun sait tuollaisia suru-uutisia. Toisaalta voit varmaan ajatella niin kuin mainitsitkin että hän sai elää pitkän ja hyvän elämän. Kunnioitettavaan ikään hän ainakin pääsi. Ehkä näin oli sitten parempi jos hänellä ei enää niin ollut elämänhaluakaan.



Olipas kömpelösti sanottu mutta tarkoitus oli kuitenkin esittää osanottoni!



Kalamami ja nukkuva Henri zzzzzzzz

Täälläkin sataa vettä ja on harmaata ja hämärää. Meillä nukutaan ekoja päikkäreitä. yöunet kesti 12 h. JEEE! Tosin välillä syötiin, useita kertoja. Minullakin alkaa selkä olemaan jo parempana. Siis selviän neitin kanssa jo kahden, miehen ollessa töissä.



Onko täällä vielä monia, jotka eivät ryömi, eivätkä konttaa? Siis varmaan me äitit kykenemme tarpeen tulleen molempiin, mutta siis vauvat ;) Luin tuossa toisesta ketjusta, jossa äiti iloitsi 9kk ikäisen lähteneen ryömimään. Lasta oli käytetty ihan jumpparilla, että alkaisi kehittymään liikkumisessa. Meillä ei käydä jumpparilla, tosiaankaan, ja ikää on ihan kohta 8kk. Ja meillä ei siis ryömitä, eikä kontata, eikä itse päästä lattialla istumaan. Likka kyllä pyörii ja kierii näppärästi ja siten pääsee jo melko pitkiä pätkiä. Lisäksi noustaan konttausasentoon (noustu jo varmasti kuukauden ajan) ja siinä hytkytellään. Tottahan se on, että kaikki kehittyy omaan tahtiinsa, mutta silti vähän mietin... Pitäisköhän meidänkin olla jossain jumpassa asian takia.



Me ollaan lähdössä nettipimentoon ensiviikosta lähtien 5 viikoksi. Miehen työpaikkaan liittyvän koulutuksen takia muutamme pirkanmaalle. Tosin koti on edelleeen täällä näin, mutta sellaiseen pieneen (onneksi kalustettuun) yksiöön lähdemme. Saa nähdä miten mun mielenterveys sen kestää. ;) Viikonloppuisin saatan päästä netissä käymään, mutta viikot täydessä pimennossa...Joten mua näkyy tuskin pinoilemassa ensiviikosta lähtien...melkein jouluun asti.



Musikaalisuudesta oli galluppia. Itse olen soittanut ja laulanut peruskoulu- ja lukioiässä. Oma sukuni on aikalailla musikaalista. Mies ei taas kovinkaan tykkää musiikista, eikä juuri koskaan edes lauleskele mitään... Olen miettinytkin, että kummankohan geenejä neiti on tässä asiassa saanut. Oishan se kiva jos vois sitten soittotunneille viedä lapsen vähän vanhempana.



Mutta joo...taidanpa tästä lähtee vähän jotain touhailemaan hiljaiseen, omaan selkävaivatahtiini.



t.L

Tai aamupäivähän on jo pitkällä, poitsu nukkuu ekoja päiväunia. Viimepäivinä oon vähän venyttänyt tätä aamupäivän nukkumaan laittoa, niin on poika sitten nukkunut vähän kauemmin ja samalla kolmannet päikkärit ovat jäänneet pois, katsellaan nyt miten jaksaa.

Meillä esikoinen lähti aamulla isovanhemmille muutamaksi yöksi, mennään sitten muut lauantaina perässä. Asuvat kuitenkin vähän kauempana (150km matkaa).

Oonkin tässä miettinyt et, lähtiskös vaikka jumboon, kun en ole siellä vielä käynnyt sen laajennuksen jälkeen...



No yö meni 4 syötöllä, heräili alkuyöstä tosi tiuhaan, mutta sitten nukkui 03-07, eli aika hyvä yö meille.



Oon itse musiikissa aika kaikki ruokainen, lapset tykkää kaikista " jytkytys" biiseistä ja juniorin lempparibiisi on: " Ihanaa leijonat ihanaa" (tosi kiva biisi valinta :)), mutta jalat alkaa nytkytellä heti kun jotain musiikkia kuuluu.

Juu, eipä ole baarissa tai ulkona " tarvinut" käydä kertaakaan juniorin syntymän jälkeen, kiitos hänen " tissiriippuvuuden" . Olen kyllä muutamaan otteeseen ollut pois päivän n.8h ja silloin on mies hoitanut.

Meillä on melko vaikeaa saada lapsille hoitajaa, että päästäis yhdessä lähtee jonnekkin. No joulukuussa ois tarkotus lähteä miehen kanssa yöksi pois kotoa, joten kyllä tota yöllistä tissirumbaa ois vähän pakkokin jo saada vähennetyä... kun vaan jaksais...



Kaipa sitä jonnekkin vois autolla hurauttaa, kun lähteminen on huomattavasti helpompaa yhden kanssa.



Päivän jatkoja;)

melrose

Topsanteri tunnetusti nukkuu 1,5 tuntia päikkäreitä, joten minäkin ennättäisin hetken torkahtaa. Juuri nukahtivat, lähes yhtäaikaa.



TEL: Osanottoni! :(



Lyylille jaksamisia selän kanssa. Kiva kuitenkin, että on parempi jo.



Musag: Kuuntelen monenmoista musiikkia. Paljon kuuntelemma YleX:ää, varmaan sen takia, että siellä soittavat paljon suomalaista musaa. Olavi Uusivirralla pari kivaa, Egotrippi esim. on kovasti minun makuuni. Ja PMMP on tehnyt ihan kivoja rallatuksia uudelle levylleen. Loiri kun täälläkin mainittiin, niin odotan oikein, että pääsen kuuntelemaan hänen joululevyään. Ihan vielä en viitsi...



Soitan pianoa ja kitaraa sen verran, että saan säestettyä ala-asteen musakirjojen biisejä. Mutta vaativamman kappaleen edessä nöyrryn.. Pidän laulamisesta. Maalismukelomme tanssii kovasti, kontillaan hytkyy, kun vähänkin kuuluu musiikkia. Jopa sauvasekoittimen pörinä saa hänet tanssimaan. ;) Kiusaan poitsua soseita tehdessäni hieman - välillä sekoitin käyntiin (Topsanteri tanssii), sekoitin kiinni (hytke lakkaa), sekoitin päälle (tanssi jatkuu).. ilkeä äiskä! hih!



Nyt hetkeksi kirjan pariin, siitä on hyvä sitten vaipua uneen.

Pääsin kuin pääsinkin tänään tunniksi livahtamaan kotoa, ilman suurta mekkalaa. Neiti suvaitsi siis jäädä isänsä hoitoon... Olipas mukava saada omaa aikaa koirien treenejen merkeissä.



Ulkona käymisestä oli puhetta, ja olen käynyt kaksi kertaa. Ekan kerran olin jo tokokuun lopussa työkavereiden kanssa syömässä ja hetken iltaa istumassa ja toisen kerran kesäkuussa. Kotona oltiin pärjätty loistavasti, neiti kun nukkui tuolloin läpi yöt ja ei ollut näin tarkka hoitajastaan... Nyt en voi kuvitellakaan lähteväni, vaikka mieli tekisi tosi paljon. Joulukuussa meillä olisi yhden kaverin luona illanistujaiset, mutta taidanpa haudata toivoin niiihin pääsemisestä. Mä luulen, että mummia ei neiti kelpuuta hoitajaksi. Todella ärsyttävää...



LIIKKUMISESTA, meillä ei vielä ryömitä tai kontata. Kääntyillään ja kieriskellään kovasti. Luulen, että meidän neidin isokokoisuus hidastaa hieman liikkumista, 7 kk neuvolassa oli yli 11 kg. Joten toisaalta varmaan hyvä, että ei lähde liikkeelle kovin aikaisin. Istuminen ilman tukea ei myöskään onnistu. Viime neuvolassa oli hieman puhetta tästä, mutta terkkalle totesin, että Eerinin luonne on mutenkin maltillinen, ja niinhän se onkin rauhallinen ja tarkkaavainen tyttö. Joskin maltilliusus on viimeaikoina tuntunut olevan katoavaista, kuulunee tähän ikään...



Ajankuva ja Eerin 26.3

Pahoittelen,etten kerennyt muitten kirjoituksia lukea ennen tätä omaa höpinääni.



Käytiin juuri lääkärissä näyttämässä Mimmin korvia.Hän on niin kiukkunen,itkee,ei saanut nukutuksi ja korvia hankaa,mutta ei niissä korvissa mitään ollut.Minulle lääkäri kirjoitti 10pv:n lääkekuurin kun keuhkot rohisee.



Väsyttää kovin ja eilen sitten piti alkaa oksentamaankin.Tai no,ei paljon tarvinut yrittää,lensi ihan kaaressa ilman yrittämistäkin ;) Nyt kaikki vähäinen energia menee Mimmin viihdyttämiseen.Missään kun ei ole hyvä ja sitten jos vähänkin ominee on,kiipee seisomaan ja itku tulee jos äiti ei ole ottamassa vastaan.. =)



Kerran korvat ei kiukuta,sitten ne on ylähampaat tulossa..



Yritän päästä lukemaan muitten juttuja jossain välissä..Moi!!



Tuulia,Mimmi ja sykerörv7+1

oooo..Sanni on nukkunt jo kohta kaksi tuntia normaalin puolen tunnin sijaan. Olen aivan ihmeissäni ;) Tosin yöllä ei paljon nukuttu, kun en laittanut suppoa illalla, niin ei päässyt kai syvään uneen, vaan heräili vähän väliä parkumaan. No, sitten kymmenen maissa kun laitoin sen supon vihdoin, niin se laukaskin kakkareaktion ja likka oli pirteä kuin västäräkki ja säksätti, hyöri ja taputteli käsiään riemuissaan reilun tunnin. Arrgh, ja mäkun olin suunnitellu kerranki pääseväni ajoissa nukkumaan...ja herätys oli jo ennen kuutta reippaasti. Just joo, niinkuin joku ylempänä totes, että sitte joskus kuuden vuoden päästä saapi nukkua... ;)))



G: Musiikkia kuuntelen liki kaikkea sujuvasti. Mitään en oikeastaan osaa soittaa. Yhellä sormella pimputtelen noita ukon syntikoita. Musiikkiluokilla olin peruskoulun ja lukion ja lauloin kuorossa, mut nyt loilotan enää Sannin ja naapureitten iloks :P



Juhlimassa en oo käyny maaliskuun jälkeen kuin kerran keväällä kolmisen tuntia pomon synttäribileissä. Sillonki oli ollu aivan hirveä parku. Enkä taida lähiaikoina minnee päästä, kun on tissiholisti tuo lapsi ja vielä niin äitiriippuvainenkin, ettei muut kelpaa. No isin kanssa sentään joskus pärjää aamupäivästä tunninkin, ja isomummon kanssa vartin, mut illalla ei muut käy, kuin mie. Aika paskamaista, mut oon kuulemma ite totuttanu tuon tuohon... ???!!!! En kyllä tiedä, mitä oisin voinu tehdä toisin. Ei ole sellaisia sukulaisia ym lähellä, jotka olis voinu hoidossa mitenkään auttaa. Sisko kokeili yhtenä iltana kesällä, mutta Sanni sai aivan mielettömän paniikki-itkukohtauksen 10 minsaa mun lähettyä ja kirkui selkä kaarella ja oksenteli. Lopetti vasta kun olin liki tunnin kantanu/laulanu/silitelly/ym. Eipä tee enää kenenkään edes mieli yrittää auttaa... :/

No, sanotaan, että temperamenttiset lapset antaakin enemmän. (lohduttaa paaaljon, kun silmäpussien takaa ei näje koht mittää?!) Ja onneksi tulen suhteellisen hyvin toimeen vähälläkin unella. 4 tuntia riittää pitämään toimintakykyisenä, mut kieltämättä muisti pätkii jo.



Ukko kuorsaa, mutta niin kuulemma minäkin. Onko siis ihme, jos likka ei saa nukuttua... ;)



Sannin isomummon veli muutes kyseli eilen pettyneenä, että eikö Sanni osaakkaan vielä kävellä. No, kyllä Sanni tavallaan jo minusta kävelee, eli osaa siirtää jalan toisen eteen, mutta mun pitää vielä tukea käsistä tai ainakin pitää edes toisesta kädestä kiinni.



Nyt taitaa neiti unikeko heräillä. No, pikaisesti vielä Tuulialle myötätuntoinen ajatus raskauspahoinvoinnin ja muun tiimoilta. Ja osanotto TEL:ille.



T: Sola Ja Sanni 26.3.

Täällä vielä keittiöremppa jatkuu ja jatkuu. Murrrrrr... Vaikka en mikään mieletön kotihengetär olekaan, niin nyt muo jo vähitellen hävettää ostaa kaupasta eineksiä, eineksiä ja vielä kerran eineksiä. Tarttee varmaan vaihtaa kauppaa.



Mun mies ei juuri koskaan kuorsaa. Hän nukkuu selällään, tikkusuorana, kädet ristissä(?!) rinnan päällä. Siis ihan oikeesti! Ensi alkuun mä öisin joskus ihan kuulostelin, että hengittääkö äijä ollenkaan. Ihan kuin jonkun vamppyyrin kanssa olisin nukkunut. Nyt olen jo tottunut omaan vamppyyriini. (No kait hän joskus kyljelleenkin kääntyy)



Iltariennoissa pidemmän kaavan mukaan olen käynyt kaksi kertaa sitten pojan syntymän. Ollaan kyllä joskus käyty miehen kanssa syömässä tai kaupassa kahden, mutta ne ovat olleet ihan lyhyitä pyrähdyksiä. Kyllähän sitä olisi kiva useamminkin käydä, mutta kun se on niin hitsin rankkaa. Nyt meinasin miehen yllättää ja hommata lapset mummilaan viikon päästä yhdeksi yöksi. Meidän Santtu se on ollut sellainen mammanpoika, ettei ole vielä ollut yökylässä.



Ai niin, meilläkin on tapahtunut ihme! Santtu ryömi toissapäivänä viisi senttiä. Eilen menikin jo kymmenen ja tänään on taas kova tohina päällä. Esikoinen oli 8kk oppiessaan ryömimään, että ei mitään vauhtihirmuja nämä meidän lapset.



Tel: täältäkin pahoittelut isoisästäsi.



Tuulia: voimia voimia! Varmaan ikävää tuo pahoinvointi.



Lehtovi: hyvä idea kuntosalikortista valittaminen. Mä olen itsekin jo miettinyt, että onko vika kortissa vai mun geeneissä. Jompi kumpi!!



T. lappu & Santtu 22.3.

Pariin päivään en olekaan tainnut käyä pinoa lukemassa, saatika kirjoittamassa mitään. Minä, joka yleensä roikun koneella melkein koko päivän. No, on ollut vaan sen verran haipakkaa tämä elämä, ettei ole kerennyt pysähtyä.



Tänä aamuna käytiin sitten kirjoittamassa asuntokauppasopimus! Ja kauhee ahdistus iski tietty heti raha-asioiden suhteen...



Helmi heräsikin aamulla jo 6.30, eikä nukahtanut iidestaan, vaikka annoin maitoa. Olisin ihan hänen vuokseen toivonut, että hän olisi pitempään nukkunut, kun kuitenkin joutui meidän kanssa sinne pankkiin lähteä ja tiesin kyllä, ettei hän siinä nukutuksi saa. Eikä olisi kerinnyt kotonakaan ennen lähtöä nukkua. No, kävi sitten niin, että kun pankinsta päästyämme suuntasin kohti Carrolssia tarkoituksena syöttää tyttö, niin aloinkin ihmetellen katsoa, kun hänen koko ylöruumis nuokahteli ja pää lepäsi välillä jo melkein turva-aisan päällä. Hän ili niin väsynyt, että kun meinasi nukahtaa istualleen vaunuihin. Lämmitin kuitenkin ruoan ja nostin hänet syöttötuoliin. Siinä hän vähän virkistyi, mutta parin lusikallisen jälkeen alkoi silmät luppasta ja puoli purkkia kun oli mennyt, oli hän jo täydessä unessa. Maidot sain yllätyksekseni juotettua kaikki (normaalista poiketen). Unissaan lutkutteli nokkamukia.



Nyt hän on taas päikkäreillä, kun ei ne vaunu-unet kestäneet kuin sen vakio puoli tuntia.



Musa-G: Meillä Helmi kuuntelee vallan aikuisten musaa. Siis sitä, mitä joko raiosta tulee tai mitä mies tai mä laitan soimaan levyltä. Ja se on yleensä tuota rankemapaa osastoa. Siis rankempaa kuin HIM tai Metallica. Että joko Helmistä tulee hevityttö tai sitten hän alkaa kaikkien kiusaksi kuunnella hiphoppia.



Oma musamakunikkin tuli tuossa kerrottua. Tosin oon aika moniruokainen. Eniten kuuntelen radioita, sieltä YleX tai RadioCityä. Mies sitten soittaa enemmän levyltä. Mitään lastenlevyjä Helmille ei vielä ole ostettu, mutta kuulin, että nyt olisi kauppoihin tullut levy, jossa tuttuista lasten lauluista on tehty rokimpia versioita. Pitäs tutustua.



Musikaalisuuesta sen verran, että soitin nuorempana pianoa muutaman vuoden (siis kävin tunneilla). Mutta en siitä koskaan ollut niin kiinnostunut kuin siskoni. Kuorossa olin lähemäs 10 vuotta ja kuoron kanssa tehtiin monta ulkomaan matkaakin. Laulamisesta tykkään, mutta harrastan sitä lähinnä vain Kauneimmissa joululauluissa tai kotona. Helmille laulan kaikkia omasäveltämiä rallatuksia. Osaan aika vähän niitä perinteisiä. Sävel voi olla tuttu, mutta sanat unohtuneet.



Lyyli: Ei ryömitä tai kontata meilläkään! Kuvauluistasi päätellen meidän lapsoset ovat just samassa kehitysvaiheessa. Eli ihan samaa harrastetaan meilläkin. Mutta kuten olen jo sanonut, niin tietääkseni meillä ja teillä mennään ihan normaalikäyrillä ja onnellinen olen, etten vielä joudu Helmin perässä vahtaamaan.



Vapaa: Mä olen ollut kaksi kertaa Helmin syntymän jälkeen vapaalla. Eka kerta juhannuksena, oltiin miehen kanssa yö mökillä ja Helmi oli mummolla. Sitten toka kerta oli tuossa pari kk sitten. Oltiin miehen kanssa syömässä, keikalla ja yö hotellissa. Hoitajana miehen siskot eli Helmin tädit. Toisaalta en niin kaipaakaan iltarientoja, kun tiedän ,etten saa yöllä kunnolla nukutuksi, ja sitten olen aamulla väsynyt. Joskus olisi kiva mennä kavereiden kanssa leffaan ja syömään. Helmi ei ole koskaan ollut iltaa, yötä ja aamua kahdestaan isän kanssa. En niinkän huolehdi hänen puolestaan vaan miehen osuutta. Hän kun ei ole tottunut heräämään seitsemältä aamulla tai menemään viim. kymmeneltä illalla nukkumaan. Muuten kyllä tiedän, että kaikki mneisi hyvin. Ja jos lähtisin johonkin esim. bailaamaan, niin mun pitäs päästä ihan muualle kuin kotiin nukkumaan, kun Helmi kuitenkin nukkuu meidän huoneessa, ja heräisin aamulla hänen hölpötykseensä.



Öistä puheenollen. Mies ei kuorsaa, mutta elämöi kyllä monella muulla tapaa. Huokailee kovaäänisesti, krohauttelee kurkkuaan, niistää, piereskelee ym. ym.



Täältä tähän.



lehtovi & Helmi 28.3.

Josko tämä torstai toisi toivoa lumesta? Tämä pimeys yököttää minua. Olen kuin ecodrive -kello. Lakkaan käymästä ilman aurinkoa. No, ensi viikolla...



Eilinen vauvateatteri oli ihana, ja Aleksanterin kummi oli meillä kahvittelemassa iltapäivän, joten oli mukava päivä.



Ulkona käymisestä: Enpä ole ollut kahta tuntia pidempään pikkuisen luota poissa. Kampaajalla käynyt ja joskus yksin lenkillä, kun ukot ei ole lähteneet mukaan. Puoli vuotta täysimetin, joten tuo kaksi tuntia oli aika maksimi tiheäimuisen kaverin luota poissa ollessa. Nyt sitten ruokarytmi on hyvä ja imetyksistä ei ongelmaa, mutta eipä ole ollut tarvetta. Itse asiassa meidän suku asuu muualla, joten pikkuinen on ollut vain meillä vanhemmilla. Kyllähän se joskus mietityttää, mutta onneksi muita ihmiskontakteja tulee hänellä; tosin vain meidän kanssa. No, kaikki ajallaan. Meidän kun on hyvä olla näin, ei olla tarvittu " omaa aikaa" . Ollaan oltu 17,5 vuotta yhdessä, joista 11 v naimisissa. Se selittänee, miksi on niin hyvä olla kolmistaan.



Musiikista tykkään ja olen aika kaikkiruokainen. Raskas hevi tosin jää väliin. Laulelen ja soittelen pianoa nykyisin Aleksanterille, tuntuu tykkäävän.



Liikkumisesta: Aksu ryömii (6 kk 1 vko lähtien) ja nyt sitten myös konttaa. Touhuaa koko ajan. Viime viikonloppuna nousi yhtäkkiä seisomaan, joten harjoittelee sitä aika lailla. Tänään kiipesi uunia vasten, jep jep, ja sitten irroitti otteen. Onneksi olin vieressä. Äitiä hokee joka välissä, ja nyt on alkanut kuulumaan ihä iltaisin.



TEL05: Otan osaa suruusi. Onneksi isoisäsi sai elää noin kauan. Muistan, että minun ukki kuihtui vähitellen pois mummon kuoleman jälkeen. Jaksoi elää 1,5 vuotta. Olivat olleet naimisissa 65 vuotta.



TUULIA: Jaksamista sinulle. Lepää aina kun voit.



Ihanaa, tänään tulee Everwood. Siitä sarjasta tykkään.



T: Mini ja Mini-Aksu 25.3.

Lämpimät kiitokset kaikille osanotoistanne! Ne oikeasti lämmittävät ja lohduttavat. Ihania ihmisiä olette! Mini: meilläkin isoäiti ja isoisä ehtivät olla naimisissa 64 vuotta, joten ei se ihme ole, jos toisen poistuttua toinen ei oikein osaa enää uutta elämänhalua löytää.



Meidän ihana pikkuneiti veti tänään aamupäikkäreitä 2,5 tuntia! Arvatkaa, kävinkö monta kertaa katsomassa, onko neiti vielä hengissä... Yleensä unet ovat ihan maksimissaan 1,5 tuntia. En sitten tiedä, onko joku kasvukausi menossa, kun ruokaakin uppoaa ihan tolkuttomasti ja uni maistuu... Olin kyllä ihan ihmeissäni unien kanssa, ehdin (ja sain siis aikaiseksi) jopa tehdä jumpan neidin unien aikaan, eli olen ollut tänään oikein urheilullinen.



Vauvan LIIKKUMISESTA piti sanoa: Meillä ei esikoinen oppinut ollenkaan ryömimään, rupesi suoraan konttaamaan. Ja sitten kiipeämään. Meillä on kyllä oltu kohtuullisen aikaisia liikkujia, mutta sitten huomaa, että esim. kieli ei välttämättä kehity niin aikaisin. Nuutin kanssa käytiin vauvajoogassa, ja siellä oli samanikäinen vauva kuin Nuutti (silloin n. 7-8 kk). Vauva vain makaili tyytyväisenä ja jokelteli monimutkaisia tavuja, meidän ikiliikkuja painatteli ympäri salia, mutta päästeli suustaan vain äää-ää ja uuu-uuu, ei tavuista tietoakaan.



Kielestä piti vielä: Kävin vaihtamassa Saanan kakkavaipan äsken pois. Neiti toisteli bä-bä-bäätä, niin kuin nykyään jatkuvasti. Minä siihen, että " ei kun kak-ka, sano kak-ka" (tosi järkevä äiti, kun tuollaisia sanoja opettaa...), johon neiti " gaa-ga, gaa-ga" ... No, epäilen kyllä, että kyse oli ihan sattumasta, mutta hauskaa minulla oli ;-)



Jahas. Nyt menen laittamaan pikkuneidin iltapäiväunille ja haen esikoisen hoidosta.



Kiitokset vielä kaikille lämpimistä sanoistanne!



Ja Tuulialle jaksamista pahoinvoinnin kanssa! Ei käy kateeksi...



Terhi&Saana

Oltiin tänään 8kk lääkärineuvolassa. Pituuskasvu oli tasoittunu -1 käyrälle ja jos pysyy siellä niin ei tarvi tutkia paremmin. Kuukauden päästä mennään taas neuvolaan. Toivottavasti kasvu pysyis tuolla käyrällä.



Me ollaan viikonlopusta asti oltu kaikki flunssassa. Sebastian huonoimmassa kunnossa. Kamala nuha ja yskä. Oksentelee kun yskii niin.=(



Itellä vähän univajetta. Just sain kanan valmiiksi ja mietin että missä perunat. No kaapissa vielä, kuorimatta ja keittämättä. ;)



Mutta nyt syömään.=)



Niinu+ Sebastian

Mimmi nukkui tuossa 2h päikkärit,joten minäkin nukuin.Nyt olo ihan toinen,hetken verran..



Kiitos paljon kaikille myötäelämisestä=)



MARANTA kyseli musamieltymyksistä.Meillä aamuisin kuunnellaan tv2:lta YLEX:ää ja autossa on CITY.Musiikin suhteen olen kaikkiruokanen ja tanssimusana TRANCE on lähellä sydäntä!! Mimmi tykkää ihan mistä vaan,alkaa hytkymään musiikista kuin musiikista.=) Itse en ole soittanut oikesti mitään,mutta osaan kuitenkin soittaa ns.yhdellä kädellä pianoa yms.Lauletaan paljonja koko ajan,sekä minä että tuo mies.Välillä omilla sanoilla,välillä siten ihan oikeilla..Päivisin meillä The Voice päällä.



PIKKUTIITIÄINEN: tervetuloa joukkoomme taas.Kiva oli lukea,että saitte apua nukkumiseen.Kirjoittelehan sinäkin useammin.



Minä oon ollut vissiin sen viitisen kertaa iltaa viettämässä Mimmin syntymän jälkeen.Jos ollaan oltu miehen kanssa yhdessä,mummo ja ukki on ollut meillä yökylässä.Hyvin on mennyt..



SUOHOMPPELILLE jaksamista ja Juusolle paranemista! Se on niin kurjaa kun pieni sairastaa.



TEL: esitän minäkin osanottoni!!! Nyt hän on rakkaansa luona!



LYYLI: koitahan jaksaa siellä " uudessa" kodissa.Onhan siellä varmaankin kirjasto,missä voitte vierailla..Hyvä,että selkä on paranemaan päin!! Kuinka se noidannuoliko iski?



PIPPANDII: huvitti...se Loirin joululevy...*häpeillen myöntää* eilen miehen kanssa kaivettiin meinaan se esille.Pika kuunneltiin laulut läpi.Me tykätään kummatkin Loirista.Olisi ihana päässä hänen joulukonserttiin joskus.Minä sitten herkkänä kyyneleet silmissä muistelein viime joulua,kun Mimmi oli vielä masussa....



Muistinkohan nyt kaikki..Pitäneen mennä tuonne soffalle..Mukavaa illan jatketta!



T