LAPAROSKOPIASSA KÄYNEET(tai siitä tietävät)

Hei



Minulle tehtiin laparoskopia kesäkuussa ja muistaakseni menkat tulivat sen jälkeen ihan normaalilla aikataululla. Minulla tosin poistettiin endo-pesäkkeitä ja ns. huuhdeltiin paikkoja, munanjohtimet ovat olleet auki koko ajan.



Operaation jälkeen on varmasti hyvin yksilöllistä tuo kehon palautuminen. Toki toivottavaahan se olisi, että heti sen jälkeen olisi tärpännyt!

Menkat ei vieläkään ole alkaneet..

sain äsken polilta sairaanhoitajan kiinni joka katsoi kertomukseni ja kaikki mitä mulle oli tehty yms.

sanoi että saattaa olla että elimistö on nukutusten yms takia ns nukahtanut viikoksi että kuukautiskiertokin sitten sen mukaisesti viivästyisi..



sitten hän huomasi kohdan että :potilas ottaa yhteyttä polille jos tammikuuhun mennessä raskaus ei ole alkanut spontaanisti..

siihen hän totesti että ahaa, juu,odottelehan ihan rauhassa että jos vain on raskauden mahdollisuus, niin vaikka eilen on tullut nega, niin voi olla että elimistö ei vielä ole reagoinut erittämällä raskausshormonia että viikon parin päästäkin saattaisi vielä vasta näyttää...

jos menkat ei ala parin viikon sisään ja testi negaa niin aika polille ja siellä kai suoraan koeputkihedelmöitys suunnitteluun.....sitä en huomannu kysyä et miks mut hyvä tietysti aina että eteenpäin =)

hiukan huojentuntu olo kun ammattilaisen kanssa sai jutella.....



että tällaine vastaus jos jotakuta kiinnostaa=)

Ja muutkin asiasta tietävät!



Minä olen menossa laparoskopiaan ja kiinnostaisi tietää kokemuksia operaatiosta, minkälainen vointi, miten pitkä sairasloma jne.



Itse olen menossa jatkotutkimuksiin, koska aukiolotutkimus ei onnistunut. Missähän tapauksessa niitä kiinniolevia torvia voidaan yritää availla?



Kaikenlaisesta tiedosta olen kiinostunut - ja anteeksi kun terrorisoin sun pinoa vähän aiheen vierestä..



Mukavaa alkanutta viikkoa,



amalia :)

...oli ainakin minulla. Tosin syynä oli kohdunulkoisen leikkaus laparoskopialla. Ensin sain diapamia rauhoituslääkkeeksi (en kyllä huomannut mitään vaikutusta). Sitten leikkaussaliin jossa leikkauspöytä oli sellainen " gyne" -mallinen eli jalat telineissä. Tipan kautta laitettiin sitten nukutusaine ja parin happihenkosen jälkeen olin unten mailla. Heräämössä heräilin eikä ollut pahaa oloa, väsytti vaan ja kipulääkeiden takia tokkurainen mutta kuitenkin hyvä olo. Siitä herättyäni pääsin osastolle jossa sain kipulääkettä, -hyvin sai nukuttua.

Haavat toki arkoja (kolme reikää) mutta hyvin sain liikuttua jo tunteja leikkauksen jälkeen avustajan kanssa. Ainoa inhottava oli dreeni=letku josta ylimäär. veri tulee ulos mahasta (en tiedä laitetaanko sitä kaikille, minulla oli sisäinen verenvuoto). Sen poistaminen oli aika inhottavaa :-( Muutoin sain viikon sairaslomaa ja nyt 6 pvää leikkauksesta on vielä hiukan arka maha mutta nyt voi jo liikkua aika hyvin. Kaikenkaikkiaan helpohko toimenpide minusta. Onnea matkaan sinullekin!

Alku meni samoin kuin edellisellä kirjoittajalla, mutta ensimmäisenä yönä heräsin vessahätään. Kannattaa yöaikaan suosiolla pyytää alusastia. Hoitaja sanoi että voin kävellä vessaan ja kipulääkkeet olivat ehkä menettäneet jo tehoaan kun vatsaa aristi niin ja dreeni tuntui ilkeältä. Meinasin pyörtyä ja yöhoitaja hätääntyi kun oli yksin osastolla. Muuten yö meni hyvin.



Aamulla kaikki sujui hienosti eikä dreenin poisto ollut minusta paha homma. Maha oli turvoksissa ja pari tikkiäkin oli joten kannattaa varata löysät vaatteet kotiinlähtöön. Minulla oli poikakaverini verkkarit. Kannattaa kysyä myös että voiko kipulääkettä ottaa kotona tarpeen mukaan, siis enemmän kuin käyttöohjeessa sanotaan. Minä tarvitsin kotona ekana iltana enemmän kipulääkettä mutta siitä eteenpäin parantuminen oli tosi nopeaa. Sairaslomaa oli viikko ja sen jälkeen joutui enää pidemmissä portaissa pitämään välillä taukoa.



Avellana

Myös musta toimenpide oli kaikenkaikkiaan aika helppo. Mulle se tehtiin myooman poistamiseksi. Mä oksensin muutaman kerran herättyäni (ja syötyäni), käsitin että sillä on jotain tekemistä sen kanssa, kuinka sen nukutusaineen annostus on onnistunut. Tai jotain. Mä pääsin vielä samana iltana pois, kunhan olin pystynyt syömään (vaikka oksensinkin, se on kuulemma hyvin tavallista, eikä ollenkaan huolestuttavaa), kävelemään ja pissaamaan. Viimeksimainittu oli kumman vaikeaa, ihan kuin ei olisi enää osannut. Mä siis join litrakaupalla vettä, että ois pakko oppia:) Ja sitten taas oksensin...



Sairauslomaa tuli viikko, ja enemmänkin olis saanut, jos ois halunnut. Sellaisen vinkin antaisin, ettei kannata hoppuilla liikkumisen kanssa. Mä sain todella epäselvät ohjeet aiheesta (yks hoitsu kielsi kokonaan 6 viikoks, toinen sanoi, että heti vaan, ja kolmas käski käyttää maalaisjärkeä...). Siksipä aloitin liikunnan varmaan liian aikaisin, ja ihan täysi paraneminen viivästyi. Etenkin vartalonkiertovenytyksiä kannattaa välttää:) Mulla ei vissiin sitä maalaisjärkeä liikaa ollut... Mutta kysy mitä sun lääkäri asiasta sanoo.



Haavat oli toki aluks kipeitä, ja etenkin makuulta nouseminen ja taas makuulle meneminen sattui, eikä oikein tehnyt mieli oikaista selkää suoraksi. Mutta ne parani tosi nopeesti, tuntui, että joka päivä oli edellistä terveempi. Ja arvet on pieniä, bikineitä voi ihan hyvin vielä käyttää:) Jonkin verran vuotoa oli sen saikun ajan, mutta menkat alkoi mulla ihan normaalisti ajallaan.



Varustaudu tosiaan löysillä vaatteilla ja varaa kotiin kirjoja ja leffoja, että voit maata ja parantua rauhassa. Tsemppiä!

Kiitos Selm@ kun olit kaivellut pinon esiin! Ja Avellanalle ja Bilhalle myös kiitos kommenteista!!



Vähän jänskättää, ja mietin, että jos ne putket on tukossa niin millähän todennäköisyydellä niitä voidaan avata?



amalia

Laparoskopian kokeminen ja siitä toipuminen on hyvin yksilöllistä, kaikki riippuu siitä mitä laparoskopiassa on jouduttu tekemään.

Olen käynyt läpi laparoskopian A-O :n . Minut on leikattu kolme kertaa reilun kahden vuoden sisällä. Ensimmäinen kovien kuukautiskipujen, lapsettomuuden jne. vuoksi. Ensimmäisessä laparoskopiassa löytyi endometrioosia lähinnä toiselta puolelta vatsaa ja polyyppi kohdusta, poistettiin. Oksensin herättyäni ja vielä kaksi päivää jälkeen päin. Olen ilmeisesti allerginen jollekin nukutusaineella, näin arveltiin.

Toinen laparoskopia samojen oireiden takia kuin ensimmäinenkin 1,5 vuotta myöhemminen kuin ensimmäinen. Endometrioosia löytyi virtsarakosta, molemmilta puolelta vatsaonteloa, ohutsuolen seinämästä. Poistettiin kaikki minkä pystyi. Leikkauksen(nukutusaineen)sopimattomuuden vuoksi maksa-arvot nousivat hurjiin lukuihin. Viikko kotona, ja paha vatsatulehdus ja verta vatsassa. Jouduin sairaalaan uudestaan, olin tipassa muutaman päivän.

Kolmas laparoskopia tehtiin lähinnä suoliston takia. Jouduttiin poistamaan pala ohutsuolta ja umpisuoli. Tällä kertaa voin paremmin leikkauksen jälkeen, sillä nukutusaineet olivat erilaiset kuin aikaisemmissa laparoskopioissa. Olin kuitenkin vajaan neljän tunnin leikkauksen jälkeen tosi huonossa kunnossa, kipuläkkeenä käytettiin morfiinia. Olin viikon tipassa, ilman ruokaa ja juomaa. Huulia vain kostutettiin. Kamala kokemus.

Kun endometrioosi on niin vaikeassa paikassa kuin ohutsuolen sisällä, niin se on jo vaikeampaa operoida. Leikkauksesta on nyt puoli vuotta , ja ruoansulatusongelmia on vieläkin. Vatsa reagoi tosi ärhäkästi muutamiin ruoka-aineisiin. KYSYMYS: KUKAAN EI OLE KOSKAAN MAININNUT NUKUTUSKAASUISTA,EIKÖ KUKAAN OLE KÄRSINYT KO. KIVUISTA? Hoidetaanko niitä Suomessa myös magnesiumjauheella? Minut on leikattu ulkomailla.

Minulla oli laparoskopian syynä endometrioosin poistaminen (kovat kuukautiskivut). Tämä tapahtui lähes 10 vuotta sitten.



Aamulla osastolle ja diapamia. Kävelin itse leikkaussaliin ja asetuin leikkauspöydälle (olin tästä aika järkyttynyt... että itse nousen leikkaussalin pöydälle). Minua ei nukutettu kaasulla vaan suoraan suoneen annettavalla nukutusaineella. Viime hetkellä ennen nukahtamista tulin antaneeksi luvan opiskelijoiden tulla seuraamaan leikkausta - on muuten aika hölmöä kysyä tuota vasta leikkauspöydällä, kun opiskelijat jo odottavat oven takana.



Heräämössä heräsin ja kurkku oli kipeä siellä olleen putken vuoksi. Huonoa oloa ei ollut yhtään leikkauksen jälkeen, päinvastoin aivan järkyttävä nälkä enkä saanut kuin nestemäistä aamupalaa. Dreeniä ei ollut, vatsassa kaksi reikää (toinen navassa ja toinen sivulla). Vuotoa emättimestä muistaakseni yhden päivän ajan.



Pissahätä oli kova osastolla ja yritin hoitajan avustuksella pari kertaa lähteä vessaan. Aina kun nousin ylös, meinasin pyörtyä. Lopulta hätä oli niin kova että päätin jotenkin vessaan päästä ja pääsin sinne, mutta silmissä musteni vessanpöntöllä. Onneksi kesti vain hetken. Pissaamisen alkuunsaaminen oli hieman hankalaa ja varmaankin pidätin siinä henkeäni.



Kotiin pääsin samana iltapäivänä saattajan kanssa. Kotona vetelin kipulääkkeitä, mutten mitään tajuttoman vahvaa. Sairaslomaa tuli muistaakseni viikko ja kyllä se oli tarpeenkin koska vatsa oli aika pallo, koska sinne vatsaonteloon pumpataan ilmaa leikkauksen helpottamiseksi. Sain sellaisen vesipullo-letku -systeemin kotiin ja hengittelin siihen, jotta hiilidioksidi poistuisi elimistöstä nopeammin. Ekat kävelylenkit olivat laahustamista, mutta oli kuulemma parempi liikkua juuri tuon hiilidioksidin poistumisen nopeuttamiseksi.



Tikit olivat itsestäänsulavia ja haavaa ei särkenyt juurikaan. Kävin sairasloman aikana mm. firman pikkujouluissa :-)



Dreenin poisotosta minulla on kokemuksia, mutta vasta sektion jälkeen - inhottavaahan se oli, mutta kesti puoli sekuntia joten se siitä. Se ei siis koskenut vaan ajatus siitä oli kamalampi. Onnellisempi olin kun sain sen pois. Ihmettelin suuresti, ettei tilalle pantu tikkejä eikä mitään - ja heti sain mennä suihkuun. Itsekseni mietin, että tässä sitä shampoovettä menee juuri vatsaonteloon tuon reiän kautta :-)



Tässä siis todellakin on monenlaisia kokemuksia - riippuu siitä mitä tehdään ja nukutusaineen sietokyvystä yms. Itselläni oli mielestäni helppo kokemus.



Pauliina