Luomuplussanneet lapsettomat!!!
Ensiksikkin oikein paljon onnea teille plussasta ja vauvasta!!!
Voisitteko kertoa meille muille lapsettomille hoitohistoriastanne ja syistä lapsettomuuteen, sekä mitä teitte/miten elitte ennen luomuplussaa?? Käytittekö jotakin poppakonsteja vai mikä olisi voinut olla onnenne takana? Itse primäärisenä selittämättömänä lapsettomana haluaisin lukea onnistumistarinoitanne, tuskin edes olen ainoa! Niistä saa aina vähän voimaa ja toivoa itsekkin.
Kommentit (18)
Eli yritystä takan n. 10 vuotta. Molemmat tutkittu- ei vikaa. Yksi inssi ja yksi koeputkihedelmöitys tehty. Siirryimme adoptio odottajiksi ja neuvontojakin muutama jo takana. N. 3 viikkoa sitten alkoivat todella kovat alavatsakivut ja ajattelin jotain olevan pahasti vialla koska minulla kivut alkavat vasta kun kk vuoto alkaa. Aikani kestin kipuja ja kävin tk:ssakin mutta syytä ei löytynyt. edellisten menkkojen alkua en muistanut tarkkaan. Hain varalta apteekista testin ja ajattelin että teen jos menkat ei muutaman päivän päästä ala. Mies kuitenkin halusi että testi tehdään heti ja oli siinä ihmettelemistä kun plussa tärähti! Nauratti ja itketti yhtäaikaa. Kipujen takia kävin yksityisellä ultrassa ja kaikki näytti hyvältä. Viikkoja nyt 6+6.
toivoa on, peukut pystyssä sinullekin ap.
Jätin pillerit pois 2/02 ja siinä oli sitten yritystä kevääseen -04 ilman mitään tulosta. Keväällä -04 meidät sitten tutkittiin ja selittämättömäksi todettiin. Mentiin vielä puoleksi vuodeksi kotiin yrittämään. Eka inssi tehtiin 10/04 (luonnolliseen kiertoon) ja toinen heti perään 11/04 (clomit apuna)- negaa. Jouluna vielä ' koti-inssi' (clomit apuna), koska ovispäivänä klinikka kiinni ja tammikuussa inssi kaikista negaa. Sitten suunniteltiin IVF ja tehtiin 3/05 - negaa jälleen huolimatta siitä, että siirrettiin kaksi top-luokkaista alkiota. Toukokuussa aloin sitten sumuttelemaan 2. IVF:ota varten ja ihmettelin kun menkat ei tulleetkaan ajallaan, tein testin ja hups- +! Lääkärimme sanoi että todennäköisesti ekan IVF:n lääkitys ehkä potkaisi jotain elimistössä liikkeelle tai sitten kyse ihan sattumasta.
Ihana poika syntyi 2/06 :o)
Hei, mekin yllätyimme elokuussa iloisesti luomuplussasta. Jätimme ehkäisyn pois häämatkalla 8/04. Vajaa vuosi meni yrittäessä ennen lääkäriin menoa, välillä oli ovistikut käytössä, minulla tuntui olevan koko ajan kauhea stressi raskautumisesta, kaikki muut raskautuu paitsi minä...
Kummassakaan ei todettu vikaa, minulla vain pitkä kierto 32-36 kp. Takana yksi inssi, kaksi ivf ja kaksi pas:a, joista kaikista negaa, nuo hoidot teimme yksityisellä. Yksityinen ja julkinen jäivät kesäkuussa lomalle, meidän oli määrä ilmoittaa elokuun menkoista julkiselle sairaalaan, jossa uusi ivf hoito olisi aloitettu. Soitin pkl:lle, että menkat eivät ala, kävin testissä ja se olikin onneksemme plussa.
Nyt saamme nauttia luomuplussasta. Vaikka ns. riskiviikot ovat takana niin silti takaraivossa pelko, ettei kaikki mene hyvin loppuun asti. Neuvolatäti yritti leppuutella mieltäni, että kyllä kaikki menee mitä suurimmalla varmuudella hyvin loppuun asti.
Kun kuulin ensimmäisen kerran vauvamme sydänäänet niin se oli jotain niin ihanaa ja ihmeellistä, että sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tunnetta, minä onnen kyyneleet tihrustin, mies tukenani. Koko lapsettomuus ennen tätä odotusta oli niin raskas, vei voimia paljon, aina se pettyminen ja takaisin jaloilleen nouseminen. Jotenkin vain tuntuu, että jokainen ei tuota taakkaa kestäisi. Nyt kun tuota aikaa ajattelee niin sekin oli sitten kai meidän koettava, se vain tuntui silloin niin epäreilulta, toisille lapsen saaminen on niin helppoa.
Tarinamme todistaa, että jokaisella on toivoa omasta nyytistä, jaksamista ja peukkuja teille kaikille lapsettomille jotka tämän viestin luette.
Eikka ja nöpönenä 13+3
Meillä oli reilu 3 vuotta yritystä takana. Tokasta kierrosta kohdunulkoinen joka leikattiin. Leikkauksesta jäi pelkoja ja koska kuukautiseni tuli sillon raskaudesta huolimatta normaalisti ja stressasin sekä ennen kuukautisia että niiden jälkeen siitä eteenpäin.
Sain kuulla siitä stressaamisesta ja meitä kehotettiin lähtemään lomalle tai jotain. Harmitti ne kommentit silloin tosissaan kun en sitä stressiä saanut pois noin vain. Lomillekin oli paljon koulutöitä aina jonossa.
Viime keväänä lääkäri sanoi että minulla on todennäköisesti endometrioosi ja kiertonikin oli sekaisin. Minulla oli tosi kovia kuukautis- ja yhdyntäkipuja, välivuotoja ja jopa 10 päivää kestäviä kuukautisia. Lähete lapsettomuustutkimuksiin oli jonossa keväästä asti.
Kesäkuussa valmistuin koulusta ja minulle varmistui töitä ainakin 2 vuodeksi eteenpäin. Kesällä pidin 3 viikon loman ja unohdin kiireet ja velvollisuudet. Lapsia ei enää " yritetty" koska ajattelin ettei niitä tule ennen kuin endometrioosi on poistettu. (Äitini tuli raskaaksi vasta endon poistamisen jälkeen.) Olimme elokuussa matkoilla ruotsissa ja kirosin epäsäännöllisiä kuukautisiani kun ne eivät olleet tulleet. Ystäväni ehdotti että olen raskaana, mutta ajatus pälkähti omaan päähän vasta kun kotona huomasin ettei kiertoni ollut koskaan ollut niin pitkä.
En tiedä uskonko asiaa vieläkään todeksi, mutta kai se oli nyt oikeastaan niin oikea aika tässä elämäntilanteessakin tulla raskaaksi juuri nyt. Siskonikin odottaa juuri esikoistaan ja ikäeroa tulisi n. 1,5 kk! :)
Avellana 12+3
sillä minut on todettu laparoskopiassa täysin tukossa olevaksi, siis molemmat munanjohtimet. Minulla on kahden eri lääkärin lausunto siitä ettei luomuraskaus ole millään mahdollinen. No, lapsia saimme IFV/PAS-hoidoilla ja elämä tuntui olevan täysin mallillaan. Mutta, kuinkas ollakaan, harmittelin keväällä epäsäännölliseksi muuttunutta kiertoani ja tajusin vasta raskausviikolla 7 että olenkin raskaana. Minua aiemmin hoitanut lääkäri sanoi että tälläinen on verrattavissa lottovoiton todennäköisyyteen. Ei siis ole tullut mieleenkään käyttää ehkäisyä.
Kaikki on siis mahdollista, nyt se on pakko uskoa!
...alkaa maaliskuusta -03, jolloin mieheni hienovaraisesti ilmaisi (minun vuosien kuumeiluni tuntien), että kun kerran kesäkuussa mennään naimisiin niin ei tartte käydä enää apteekissa ostamassa pillereitä. no minähän heti odottelin raskautumista. mutta kuukaudet kulu ja alettiin puhua tutkimuksiin menosta syksyllä. alkuvuodesta -04 siis alotettiin ja kaikenmaailman tutkimuksia tehtiin ja syksyllä todetiin, ettei meissä pitäs olla mitään vikaa. mulla vaan hiukan normaalia epäsäännöllisemmät kuukuatiset ja pitkähkö kierto.
eka hoitomuoto oli clomit -05 vuoden alusta ja toisella kierrolla tärppäs! tehtiin testikin vasta vko 6+jotain kun ei oikeesti tullu mieleen et vois olla raskaana. mut se päätty keskenmenoon ja clomeilla jatkettiin vielä loppuvuosi. inssit tuli mukaan kuvioihin keväällä -06 ja niitä tehtiin 3 ennen polin kesälomia. clomit loppu ja päätettiin pitää lääkkeetön kesä. syksyllä sit alotettas piikitettävillä lääkkeillä ja ehkä loppuvuodesta ivf. ajattelin ottaa ovistikut käyttöön kesäks, mut kustannussyistä päätettiin vaan olla ja suunniteltiin muuttoa. oikeastaan odottelin vaan sitä ivf:ää ja luin siitä paljon. siihen pistin toivoni, enkä todellakaan uskonu, et luomusti onnistuis. ilman lääkkeitä ja hoitoja!
käytiin lääkärissä syyskuussa ja sanoivat, että soita sit aika kun kuukautiset on alkanu. vaan nepä ei alkanu! uskottava se oli kun 2 viivaa tuli selkeesti tikkuun. mentiin ihan sanattomiks ja käytiin ultrassa vko 6+4 samaisella lääkärillä, joka on meitä hoitanu. oli ihana lähteä siitä huoneesta ilman seuraavan ajan sopimista. sanoivat vaan hymyillen, että toivottavasti ei enää nähdä :) nyt vaan pelätään ja odotetaan, että käykö niinku viimeks vai saadaanko me ihan oma vauva ens kesäks!
kai se sit oli se kesäloma ja edes hetkeksi " luovuttaminen" . se on muuten ärsyttävintä mitä voi lapsettomille sanoa, et " unohtakaa koko juttu, kyllä se sit onnistuu ihan huomaamatta" ! johon yleensä vastasin, et en voi unohtaa muutenkuin vuoden koomassa olemalla! vaan tottahan se on. sen todistaa niin monet tapaukset ja vauvat olemassaolollaan. niin se onnistuu, mut se unohtaminen/luovuttaminen ei tahtomalla onnistu!
onnea kaikille plussanneille ja niille erityisesti, jotka vielä kamppailee! toivoa on, vaikka sitä ei aina uskois.
Mukava lukea tuollaisiakin kokemuksia! Antaa lisää toivoa ja voimia näiden hoitojen kanssa pähkäileville. Onnea kovasti teille kaikille ja lisää juttua ja onnistumiskokemuksia!!!!!
Meillä lyhykäisyydessään puolestaan näin: Ei selittävää syytä lapsettomuuteen. Takana endo-leikkaus, joka oli melko turha ja jälkikäteen taisi olla vain poissulkeva operaatio. Sitten lukuisia inssejä ja lopulta 3v tuskan jälkeen ivf, josta 1 ihana poika.
Pikkukakkonen oli rankempi juttu. 3 epäonnistunutta ivf:ää. Välillä käännyin jo homeopaatin puoleenkin. Vuoden verran taukoa ja hapen vetoa. Nyt ivf reseptit kourassa, ajat ja plänit valmiina ja kaikkien suureksi ihmetykseksi pitkäksi venyneelle kierrolle löytyi vastaus luomuplussasta! 7,5 vuoteen ei ole tarvinnut ehkäisystä murehtia. Aivan käsittämätön juttu. Vielä ei oikein uskalla tosin tähän uskoa (rv6+6)
Tsemppiä kaikille! Joskus maailma vain pyörähtää päälaelleen =D
Mä tiedän kolme pariskuntaa jotka ovat saaneet luomun kun ovat ns. heittäneet hanskat tiskiin.
Yks raskautui kun laittoi itsensä hoito jonoon, yksi kun meni naimisiin että voivat adoptoida ja kolmas sen jälkeen kun olivat jo adoptoineet.
Tiedän myös parikuntia jotka ovat saaneet ekan lapsen hoidoilla ja luomusti sitten toisen.
Kaitpa sitä sitten kokoajan tuolla takaraivossa stressaa, vaikka ei itse sitä mukamas huomaa.
Olemme selittämättömiä mekin ja eka IVf piina loppui
heti alkuunsa (pp7). Nyt vielä jos alkiot selviää sulatuksesta kokeilemme sitä ja sitten se on siinä. Sitten jäämme odottelemaan sitä ihmettä ;-)
Olemme pitäneet taukoja tämän 3 vuoden aikana minkä hoidoissa olemme olleet. On ollut ulkomaan matkaa ja muuta irti arjesta toimintaa. Tuli toinen koira 9kk sitten. Mutta kyllä nää hoidot taitaa siellä takaraivossa vaan mukana matkustaa..
Ihana lukea teidän tarinoitanne. Kiitos ja onnea.
Hei. Minulla on paha endometrioosi ja ekaa lasta tehtiin 5 vuotta. IVF ym kaytiin lapi moneen kertaan. Ei mitaan tulosta. Luovutimme ja yhtakkia olin raskaana. Seuraava tuli luomuna ekalla yrittamalla. Kolmatta en uskaltanut enaa toivoa silla ikaa on 41 ja nuorin lapsi on 12 v mutta sain juri tietaa etta raskaana olen. Uskomatonta... Ala meneta toivoa!
2000 aloitettiin yrittämään vauvaa, jota ei alkanut kuulua. Tehtiin tutkimukset, joissa todettiin vika olevan miehessä. Aloitettiin heti ICSI-hoidoilla,joita tehtiin kaikkiaan 6 kpl omilla soluilla ja siinä hoitojen tiimellyksessä lääkäri kertoi häikkää olevan myös omissa soluissani, kun alkiot olivat niin huonoja. Seitsemäs hoito tehtiin luovutetuilla munasoluilla ja saldona siitäKIN epäonnistuminen kuten kaikista aikaisemmistakin hoidoista =(
Päätimme " luovuttaa" ja tuosta luovuttamisesta kun oli kulunut noin 1.5 vuotta luomuplussa yllätti ja nyt tuo maailman ihanin " luomuihmeemme" tuhisee tuolla päiväunillaan=) Ikää pikkumiehellä on tänään 5 viikkoa ja 5 päivää.
Nämä luomuihmeet lapsettomuushoitojen jälkeen eivät ole mahdottomia ja niitä tapahtuu jonkin verran, onneksi!! Ilmeisesti suurin vika meillä oli kuitenkin korvien välissä, kun lapsettomuus paisui liian suureksi " kriisiksi" enkä oikein osannut ajatellakaan muuta=( Eihän sellasessa stressissä elimistökään pysty oikein toimimaan!!
Toivottavasti tulevaisuudessa saamme vielä kokea toisenkin ihmeen=)
T. Je_Ni
Seurasin viestiketjuanne - itse en ole onnellinen plussannut millään tavalla lapseton-, vaan monen vuoden jälkeen mitään tulosta ei ole syntynyt, tavalla eikä toisella.
Anyway, kysymys koskeekin Possumin tarinaa adoption aloittamisesta. Miten siihen suhtaudutaan jos tuleekin kesken kaiken raskaaksi? Olen joskus aiemmin kuullut, että adoptioneuvonnan ja jonotuksen aikana tulisi jopa käyttää ehkäisyä tai ainakaan lapsetomuushoidoissa ei saisi käydä. Meillä alkaa jo pikku hiljaa ajatukset siirtyä adoptioon. Kuitenkaan montaa odotteluvuotta ei haluaisi iän karttuessa laittaa " hukkaan" pelkkään odoteluun - edes luomuplussalle siis antaisi mahdollisuuden. Mietinkin itse miten nämä asiat yhdistäisi? Ja jos siis kesken adoptioprosessin plussaisi niin onko enää toivoa myöhemmin adoptoida? Koska lapsen saaminen on meille näin hankalaa (tällä hetkellä tuntuu mahdottomalle...) ja useamman lapsen toivoisimme, niin joka tapauksessa varmasti haluaisimme adoptoida.
Paljon paljon onnea teille kaikille luomuihmeistänne!
Pakko tulla tänne hehkuttamaan, kun ei vielä julkisesti uskalla kertoa. Kävin pitkästä aikaa palstalla alkuviikolla, kun menkat olivat myöhässä ja kävi mielessä että mitä jos kuitenkin. Luin tämän ketjun ja ajattlein että toivottavasti minäkin pääsen osallistumaan - ja nyt olen tässä! :)
Historiaa: ehkäisy jätettiin reilusti yli 3 vuotta sitten eli kesän jälkeen 2003. Siinä plussaa odotellessa aloin epäillä endometrioosia oireiden perusteella, ja meninkin lopulta keväällä 2004 laparoskopiaan, jossa lievää endoa poistettiin. Sen jälkeen yritimme kovasti tuloksetta, lopulta menimme yksityiselle IVF-hoitoon alkuvuonna 2006. Tuloksettoman ensikerran jälkeen päätimme unohtaa asian joksikin aikaa ja halusin keskittyä uraan ja uusiin töihini. Ja nyt - keskellä työkiireitä ja stressiputken päätteeksi paukahtaa odottamaton plussa testiruutuun.
Kovasti on vielä matkaa maaliin ja epäonnea voi osua kohdalle, mutta toistaiseksi olen vain niin onnellisen häkeltynyt luomuplussasta, jota en enää todella osannut edes toivoa kohdallemme.
Joten häntä pystyyn ja plussia kaikille lapsettomuutta kokeneille!
Olen kuullut että joillekkin olisi sanottu ettei adoptioprosessin aikan saisi raskautua mutta luulen tuon koskevan lähinnä ulkomaan adopyiota koskapa tuolloin jos lapsiesitys on jo tullut ja pariskunta onkin yllättäen raskaana niin lasta ei useinkaan enään anneta adoptioon uudelleen ja näin ollen hänen mahdollisuutensa ovat menneet. Näin ainakin Kiinassa. Olimme kotimaan jonossa ja sossumme suhtautui asiaan oikein mainiosti ja vielä kertoi että paperimme säilytetään arkistossa jos tulee halua tai tarvetta ottaa yhteyttä myöhemmin. Lapsettomuushoidot kyllä ja sen asian hyväksyminen tulisi olla takana päin aina kun adoptioneuvonta aloitetaan. Eli meille ei siis ehkäisysytä mitään puhuttu mutta sanottiin että hoitoja ei suositella enään prosessin alettua jo senkään vuoksi että nuo kaksi prosessia päällekkäin voivat käydä tosi raskaiksi.
Näitä tarinoita ei koskaan kuule liikaa.
Täällä melkein 5 vuotta yritetty ja yhä uskotaan luomuplussaan...
Onnea kaikille plussanneille! :) Ja hyvää joulua.
Minulla vaikea endometrioosi, munatorvet todettu tukkeutuneeksi laparoskopiassa ja ainoa toivo annettu IVF.
No, toinen IVF toi meille ihanaisen pojan. Imetyksen jälkeen söin e-pillereitä endon hoitoon koko ajan tauotta ja koska alkoi tulla välivuotoja jätin ne ulkomaan matkan ajaksi pois ja PAM, raskaana!!!! Mitään mahdollisuuksia ei pitänyt olla.
Kyllä elämä on ihmeellistä.
Baby, IVF-poika 1v 4kk ja luomuihme rv 14+
Meillä ehdittiin tehdä laparoskopia, neljä inssiä ja kaksi IVF-hoitoa omilla soluilla. Alkiot oli endon vuoksi huonolaatuisia & hitaita ja munasoluja multa tuli vähän maksimipiikityksistä huolimatta. Päätettiin sitten rankan punktiokokemuksen jälkeen jättää leikki sikseen ja siirryttiin lahja-alkiohoitoon. Yksi sellainen ehdittiin tehdä kun väliin tehtiin toinen laparoskopia jossa poistettiin vasen munasarja ja -torvi. Sen jälkeen sain kaupan päälle suolistotukoksen, menkkarytmi meni ihan sekaisin ja viimeinen lahja-alkiohoito uhkasi romuttua kun menkat jätti kokonaan tulematta. Olinkin tullut luomuna raskaaksi. Oli aikamoinen ylläri kaikille :)
-miki
37+4
No, minäpä kerron meidän tarinan. Kolme vuotta ehdittiin pikkuista toivoa ja yrittää. Siitä eka puoli vuotta meni tjot-linjalla ja sitten otettiin ovistestit käyttöön eli 2,5 vuotta toden teolla yritettiin ja ajoitettiin yhdynnät oviksen aikoihin.
Lapsettomuustutkimuksissa ei syytä lapsettomuuteen löytynyt. Eka luonnolliseen kiertoon tehty inssi oli viime maaliskuussa. Toiveet oli korkealla ja oireetkin oli jotain ihan muuta, kuin normaalikierroissa. Mutta niin vaan pudottiin taas ja korkealta. Muutama kierto ennen ja jälkeenkin tuon inssin meni ohi, kun ovikset sattui viikonlopuille, pyhäpäiville tms. Mutta aina yritettiin bongattu ovis hyödyntää.
Kesäkuussa laskeskelin jo hyvissä ajoin, että ovis saattaisi osua kerrankin arkipäivään ja uusi inssi voisi onnistua. Mutta epäilys polin kesälomista heräsi ja niinhän siinä kävi, että lomailivat heinäkuun loppuun asti. Aluksi tietysti harmitti, kun niin monta kiertoa oli mennyt hukkaan. Mutta päätettiin sitten mekin lomailla ja unohtaa siksi aikaa lapsettomuus, ovistikut, pakkoseksit, kiertopäivien laskemiset ym. Päätettiin nauttia kesästä, auringosta, kesän tuomista riennoista ja pöllytellä lakanoita silloin, kun siltä tuntuu, eikä minkään testin sanelemien sääntöjen mukaan.
En siis edes tikutellut ovista, mutta merkkasin kuitenkin kalenteriin milloin tutut ovisoireet olivat olleet. Sekin tuntui turhalta, sillä edellisestä puputtelusta oli kulunut jokunen päivä. Enkä halunnut miestä hoputtaa petipuuhiin kesken rakennuskiireiden ja valuhommien, kun iltamyöhällä viimein kotiutui.
Mutta niin vaan kävi, että heinäkuussa odottelin menkkoja alkavaksi. Arvelinkin tädin tulevan oikein rytinällä, kun niin kovasti oli menkkamaista juilintaa masussa. Tuttuun tapaan ensin tuhrutteli, sitten tuli se yksi ns. " kuiva" päivä ilman tuhrua, jonka jälkeen täti on yleensä saapunut. Mutta niitä kuivia päiviä olikin useampi. Kaivoin kalenterin esiin ja laskin päiviä oviksesta ja epäilys luomuplussasta alkoi herätä. Ja niinhän ne kauan odotetut viivat seuraavana aamuna tuli testiin =).
Eli meillä se jokaista lapsetonta niin ärsyttävä sanonta stressaamattomuudesta piti paikkansa. Kunpa se stressi oliskin on-/off-nappulan takana, niin olisi huomattavasti helpompaa. Mutta nyt ihan oikeasti unohdettiin koko lapsettomuus rakennuskiireiden keskellä. Tokihan syynä voi olla jokin muukin, kuten gyne ehdotti, että oikeat solut vaan löysivät toisensa. Eli jospa mun munasolut on hylkineet miehen siittiöitä tms. Ehkä se oli monen asian summa, mutta iloinen yllätys oli enemmän, kuin tervetullut :).
Toivottavasti tämä antaa toivoa muillekin. Ja olisi tosiaan kiva kuulla muidenkin tarinoita, kuitenkin näitä luomuihmeitä monenkin yritysvuoden ja hoitorumban jälkeen aina silloin tällöin ilmaantuu.
T. Lisa-Marie rv 19+0