Huoli veljestä. Ovat juuri lapsettomuushoidoissa vaimonsa kanssa.

Älä painosta äläkä utele yhtään. Kyllä niistä hoidoista sitten kertoo, jos pystyy. Meidän kohdalla en kertonut inseminaatioista kenellekään, mutta nyt näistä IVF-hoidoista (2. IVF:n tuoresiirto huomenna) olen kertonut oikeastaan kaikille ystäville ja sukulaisille (meillä ei lapsia). Mulle tuo lohtua ja voimaa se, että saan tukea ja myötätuntoa. Lisäksi mulle aiheuttavat nuo hormonit näkyvää alakuloisuutta, joten olen halunnut selittää, miksi olen masentunut.



Ole vain ystävällinen ja ota veljesi vaimoineen huomioon. Soita vaikka ja juttele ihan muista asioista kuin lapsista. Se ilahduttaa. Tai pyydä kylään sunnuntaikahville. Näin saavat vähän muutakin mietittävää kuin hoidot. Kyllä se sukulaisten tuki on ihan äärettömän tärkeää. Ja ehkä jos tilanne siltä tuntuu, kerro lapsen kaipuusta. Se saattaisi ehkä saada myös veljesi avautumaan. Jo se, että kirjoitit tänne kertoo kuinka paljon välität veljestäsi ja hänen vaimostaan. Itse olen löytänyt mieheni sisarista parhaat ja hyvin kullan arvoiset ystävät.



satu-marja

täytyy tosiaan vain olla hienotunteinen ja odottaa, että itse kertovat.



Huoleni liittyy pelkoon, että hoito ei onnistukaan. Sehän on hyvin mahdollista. Täytyy vain toivoa, että kaikki menee hyvin ja heillä on pian pienokainen.



Olemme itsekin menossa inseminaatioon tässä piakkoin.

Toiset eivät halua puhua mitään, ennen kuin on jotakin iloista kerrottavaa ja mielellään se kolme kuukautta odotusta takana.



Mulle henkilökohtaisesti oli helpotus kertoa ensimmäisestä IVF:stä ja että se ei onnistunut. Näin loppuivat ne ihmettelyt ja utelutkin, että milloinkas teille tulee perheenlisäystä. Kun ollaan lähemmäs nelikymppinen, kauan yhdessä ollut pariskunta aika moni alkoi kysellä, että eikö teille jo tule lapsia. Ei millään muotoa ilkeästi, mutta kuitenkin. Ja ne kyselyt ne vasta sattuivatkin, kun kokoajan kovasti yritettiin. Nyt on helpompaa, kun olen ollut avoin. Voin sanoa aivan rehellisesti, että nautin toisten lapsista ja " tätinä" -olosta. Lisäksi meillä on pieni koiravauva, jota saa hoivata ja helliä vaikka IVF ei taaskaan onnistuisi.



Kun itselläsi on inseminaatio edessä, oletko kertonut tästä veljellesi? Inseminaatio on huomattavasti helpompi kuin IVF, mutta samoja toivon ja epätoivon ja kaipauksen tunteita siinäkin koetaan. Ei kannata jutella kahta tuntia omasta inssistä, kun tiedät, että veljen perheellä on IVF, mutta voisit vaikkapa jossain sivulauseessa kertoa, että inssiin ollaan menossa.



t. satu-marja ja kiitos tsemppauksesta, kovasti tässä jännitetään