Pihalla kuin lumiukko....
Kirjoittelin tänne jokin aika sitten ja kerroin, että kärsimme sekundäärisestä lapsettomuudesta ja olimme lapsettomuustutkimuksissa. Meillä on ihana pieni tytär ja toista olemme toivoneet pian 2,5-vuotta.
Lapsettomuustutkimuksissa saimme kovan tuomion, että ei enää luomulapseen mahdollisuutta ja ainoastaan ICSI on vaihtoehtomme.
Pitkään harkittuamme päätimme kokeilla ja olen nyt aloittanut e-pillerit epäsäännöllisen kiertoni vuoksi. Saattaa olla, että ehdimme tositoimiin ennen juhannusta ja kesätaukoa - saattaa olla, että emme ehdi.
Minun ympärilläni kaikki saavat lapsia jo pelkällä ajattelulla. Ystäväpiirissämme ei ole yhtään julkisesti lapsettomuudesta kärsivää (kaikilla ystävillämme on joko pieni vauva, he ovat raskaina tai sinkkuja), joten en ole oikein tietoinen tulevasta.
Minua pelottaa jonkun verran se sumuttelu ja pistely - voiko silloin elää aivan normaalia elämää? On myös vaikeaa suunnitella kesäkuuta, kun ei tiedä, että missä kierron vaiheissa minun tulisi olla klinikalla. Sen tiedän, että kp 10 minulla on ensimmäinen ultra, jossa katsotaan, että kaikki on kunnossa.
Olen erittäin kiitollinen, jos kerrot minulle kokemuksiasi ja jaat tietoasi.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille.
Kommentit (6)
Aika sulattelu lapsettomuustuomiossa, siitä osanottoni. Valoisana puolena on kuitenkin tyttärenne, joten hoidollakin on todennäköisesti hyvät onnistumismahdollisuudet :)
Itselläni on takana kaksi IVF:ää (ja yksi lapsi), pitkällä kaavalla kuten teillä kuulostaa ICSI olevan (jarrut mukana). Hoito ja klinikkakäynnit menevät suurin piirtein näin:
[b]suunnittelukäynti [/b]+ ultra (sulla tuo kp 10)
kp 21 [b]sumuttelu alkaa [/b]- helppo nakki, mitä nyt kutittaa nenää ja tuo pahaa makua suuhun :) (jarru voi olla sumujen vaihtoehtona myös joko piikkinä tai kapselina, jotka tarvitsee ottaa vain kerran, mutta joiden tehoa ei voida matkan varrella enää säädellä)
[b]kuukautiset
0-ultra [/b]klinikan kanssa sovitussa aikataulussa (oma hormonitoiminta on lepotilassa, joten kohdussa ja munasarjoissa ei tapahdu mitään, voi olla vaihdevuosioireita)
[b]piikitys [/b]alkaa ja jatkuu kerran päivässä [b]n. 10 - 14 pv [/b](itse olen kokenut piikityksen melko helppona, sivuoireitakaan ei ole juuri ollut), tämän aikana yleensä 2-3 kontrolliultraa (sumut jatkuvat koko ajan)
[b]irrotuspiikki [/b](sumut loppuvat)
n. 36 h päästä [b]punktio [/b]eli munasolujen keräys + hedelmöitys (sairasloma alkaa punktiopäivästä), [b]keltarauhashormoni alkaa [/b](yleensä emätinkapselit)
n. 2 vrk kuluttua (alkioiden viljelyaika voi vaihdella) [b]alkionsiirto [/b](yleensä viimeinen sairaslomapäivä on siirtopäivä)
[b]raskaustesti [/b]n. 2 vko siirrosta (johon asti keltarauhashormonit jatkuvat)
Suht normaalia elämää pystyy elämään koko rumban ajan. Punktion molemmin puolin olo voi olla vähän tukala, itseäni ainakin on turvottanut + aristanut alavatsaa. Kovin radikaaleja sivuoireita en ole saanut mistään hormonista, eikä esim. työkaverit oo huomanneet mun temperamentissa tai habituksessa mitään outoa. En oo kertonut lähipiirissä hoidoista kuin parille valitulle, muut eivät oo arvanneet mitään.
Kaikkein pahin vaihe omasta mielestäni on alkionsiirron ja raskaustestin välillä. Odottavan aika on pitkä ja mielikuvitus jyllää. Mieli menee toivon ja epätoivon vuoristorataa eikä asiaa auta keltarauhashormonit (joiden tehtävä on tukea mahdollista raskautta), saati sitten irrotuspiikki, joka on istukkahormonia, hCG:ta. On siis
melkein
raskaana, muttei ihka oikeasti kuitenkaan. Tätä aikaa kutsutaankin piinailuksi, ja päiviä piinapäiviksi - ihan syystä.
Toivottavasti tästä on jotain hyötyä :) Tsemppiä hoitoon! Toivottavasti saatte pian sen kaivatun lopputuloksen :)
- UH, pp5
Olemme olleet mummolassa viikonlopun ja palasin vasta nyt lukemaan palstaa. Olin todella iloinen huometassani, että olitte vastanneet minulle niin ystävällisesti ja tarkasti. Olo on vieläkin aivan puulla päähän lyöty ja hoito-ohjelma tuntuu jotenkin hankalalta....mutta ehkä se tässä muodostuu aivan rutiiniksi asti, jos ei tärpi ja täytyy useaan otteeseen tehdä.
Minua pelottaa myös se klinikalle ilmestyminen - jos törmää tuttuihin. Me emme asiasta ole kovinkaan avoimesti puhuneet, joten olisi kiusallista, jos joku alkaisi levittää kylällä juttua meistä. Tiedän, että kuulostaa naurettavalta ja lapsellista, mutta se painaa sydäntäni.
Olenko minä sitten jotenkin niin kipeä, että en töihin pysty? Kuinka olette sen töissä selittäneet? Minun pomoni on niiiiiiin utelias, että mitäköhän sanon?
on fyysisesti aika rankka. Kypsät munasolut kerätään neulalla munasarjoista emättimen seinämän läpi. Jälkeenpäin tyhjät munarakkulat täyttyvät nesteellä ja olo on turpea. Kaikki eivät ole kovin kipeitä, itselläni on ollut pari päivää aika tukalia. Punktion jälkeen vaarana on hyperstimulaatio tai munasarjojen kiertyminen, joten sairasloma kannattaa ottaa tosissaan.
Sairaslomatodistus voi olla oireenmukainen, mahavaivat tai gynekologiset krempat riittänevät tyydyttämään pomon uteliaisuuden.
Jos klinikalla törmäät tuttuihin, he tuskin ovat halukkaita levittelemään juoruja. Saattavat olla samalla asialla itsekin :)
Pari tuntia punktion jälkeen ei siis tuntunut kovin kummoiselta, mutta kyllä nyt on olo sellainen, että en kyllä huomenna töihin pääsisi...
Sitä paitsi enhän edes saa ajaa autoa vielä huomenaamulla (käyn autolla töissä), kun lääkitys oli sen verran rankka.
Minä kerroin pomolle mistä on kysymys, mutta kyllä se oli vaikeaa. Tosin nyt ei tarvitse sitten joka kerta selitellä, jos hoidot tästä jatkuvat.
Onnea teille kovasti tuleviin hoitoihin!!!!!
Meillä on juuri ensimmäinen ICSI-hoito menossa ja ensi tiistaina on punktio. Meilläkään ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tuo ICSI.
Minua jännitti sumuttelu ja tuo koko hoitoprosessi niin paljon, että kun ensimmäinen sumutteluopäivä tuli, jänistin ja siirsimme hoidon alkua kuukaudella.
Nyt on siis kohta sumuttelut takana (viimeinen sumuttelupäivä su aamu) ja samoin piikittelyt (tänä iltana viimeinen). Irrotuspiikki otetaan huomeniltana.
Olen elellyt ihan normaalisti ja lähipiiristämme vain muutama tietää, että hoitomme on nyt käynnissä. En ole huomannut mitään erityistä (äkäisyyttä ja itkuherkkyyttä lukuunottamatta) eikä ilmeisesti kukaan tuttummekaan. Tuttavapiirissämme siis kaikki tietävät, että kärsimme lapsettomuudesta, mutta hoitojen aloittamisesta en halunnut kertoa, kun en tiennyt miten niihin itsekään suhtaudun.
Ensi viikolla olen sairaslomalla siis ainakin tiistain ja mahd. myös keskiviikon. Alkion istutus on torstaina. Kaikki muut kontrolli + verikoekäynnit ovat hoituneet nopeasti ja sujuvasti eikä aikataulujen järjestetlyissä ole ollut ongelmaa.
Asumme kyllä pk-seudulla, joten klinikkamatkat ovat lyhyitä.
Summa summarum: mielestäni hoito on tähän asti mennyt huomattavasti helpommin, kuin olin odottanut.
Olen oikein tyytyväinen, että päätimme hoitoa lähteä kokeilemaan kaikesta huolimmatta.
Toivottavasti vatauksestani oli apua! Oikein paljon voimia teille!