Lue keskustelun säännöt.
Pystyisitkö ottamaan valokuvan
31.03.2006 |
kuolleesta lapsestasi? Siis jos hän kuolisi.
Tai oletko ottanut?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni näytti myös kuvan kuolleesta isästään sairaalan sängyssä.
Vieressä on hänen perheensä, mies ja kaksi pientä poikaa, 4- ja 2-vuotiaat. Nuorempi pojista on mun isäni.
Mun mielestä on ihanaa, että se kuva on olemassa vaikka itkenkin aina kun katson sitä. En ole koskaan setääni enkä isoäitiäni tavannut, se kuva on ainoa mitä mulla on muistona heistä.
tytöstäni (rv 25) neljä vuotta sitten ja olen todella katunut. Silloin se tuntui jotenkin kauhealta ajatukselta, mutta nyt minulla ei ole mitään muistoa tuosta pienestä ihmisestä, joka ei saanut elää. Hautajaisissa mieheni kuvasi pienen arkun.
Nyt on tämä äiti päässyt lapsensa luo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se ennen ollut kai aika yleistä että kuollut puetaan kauniisti ja hänestä otetaan se viimeinen valokuva.
Silloinko ihmiset oli sit sairaita kakkosen mielestä? Mun mielestä ajatus ei ole sairas vaan kaunis!
t: ap
Tällä perheellä oli valokuvia pienestä tytöstään ja se tuntui olevan iso apu esim. kaverilleni. Ja ne kuvat oli kyllä kauniita, ei sairaita! Hirvittävän surullisia, mutta kauniita.
Esim. hautajaisissa tai siis ennen siunausta. En kyllä näyttäisi vieraille, siis kirjahyllyssä pitäisi...