Taas alavatsakipuja...
Olen aiemmin täällä palstoilla kirjoitellut alavatsakivuistani, joita minulla oli kovasti raskausviikoilla 5-7. Viikolla 7 ultrassa kuitenkin kaikki oli kunnossa.
Vatsakivut olivat jo kaksi viikkoa poissa mutta eilen ne taas alkoivat. Jomottaa ja vihloo alhaalta, lähes nivusista asti - molemmilta puolilta.
Nyt siis raskausviikko 9+4. Onko teillä muilla näitä tuntemuksia? Voivatko kohdun kasvukivut loppua ja sitten alkaa taas?
Keskenmenon pelko on hirvittävä. Mondlichtin viestin luettuani kauhu kasvoi ennestään. Onkohan minun kohdussani vielä sykkivä sydän?
Voi kun voisi käydä kerran viikossa ultrassa!
Kommentit (4)
Itselläni vastaavia kipuja on ollut KOKO raskausajan epäsäännöllisen säännöllisesti ja siltikin kaikki on hyvin ja vaavi kasvanut kovaa tohinaa masussa :)
Nuo tuntemukset johtuvat siitä, kun lantion luut " muuttavat" muotoaan ja ikäänkuin löystyvät..Keltarauhashormoni saa aikaan siellä kaikenlaista muutosta, joista EI tarvitse olla huolissaan :) Itselläni juuri selästä, häntäluusta, häpyluusta, lonkista, nivusista jne...vihloo ja jomottaa yms. Mutta lääkäri juuri viimeksi selitti mulle mistä ne johtuvat ja että kuuluvat tähän!! Kohdun kasvu saa myös aikaan monenlaista vihlontaa masun seudulla ja nivusissa. Itsellä välillä pääsee suusta *auts* kun yht äkkii vihlasee, mutta enemmän ehkä huolestuisin ellei mitään tuntemuksia :) Samoin lihakset ja jänteet sun muut venyvät ja paukkuvat antaen kaikenmoisia tuntemuksia..
Älkäähän siis siellä murehtiko turhia!!!
Toivottavasti sain edes hieman teitä lohdutettua. Tälläkin hetkellä kun olen päivän seisonut töissä niin olo ei ole herkku, vihloo vähän joka paikasta :D
Mukavaa odotusta teille toivottelee:
Je_Ni 12+6
Kiitos kun jaksatte vastata. Kyllähän mä tiedän että kivut kuuluvat asiaan, mutta kun tää taival on ollut niin pitkä ja raskas, ja pelottaa, etten todella kestäis jos tää menis kesken.
Eiköhän se vauvan sydän vielä siellä syki.
Kiitos tuestanne, ihanat!
Kyllä mä olen ollut lähestulkoon yhtä hermoheikko ja juuri siitä syytä, kun tämä taival tähän tilanteeseen on ollut niiin pitkä ja niiiin karikkoinen kaikkine pettymyksineen ym. On niin vaikea antaa itselleen " lupaa" iloiita ja nauttia, kun kuitenkin takaraivossa on nuo aikaisemmat " einiinkäänmukavat" kokemukset :/
Maanantaina kyllä päätin sieltä np-ultrasta tultuamme, että NYT annan itselleni virallisesti luvan olla raskaana ja nauttia siitä kaikin mahdollisin keinoin :)) Helppoa se ei todellakaan ole, pitäis varmaan kerran viikossa käydä tarkistuttamassa pikkuisen vointi ultrassa!
Mutta sen olen jo huomannut, että mitä pidemmälle tässä edetään niin sen enemmän tästä alkaa nauttimaan eikä niin paljoa pelota :)
Nuo kaikki " pelkosi" ovat siis täysin normaaleita meille, joille lapsensaanti ei ole ollut niinkään itsestäänselvä juttu !!
Mutta nautitaan nyt sillä tää raskausaika on kuitenkin lopulta suhteellisen lyhyt aika ja olen odottanut niiin kauan saavani kokea tämän. Olisi aika typerää sitten koko aika valittaa ja pelätä sun muuta..mutta minkäs sitä ihminen itelleen voi :D
Jaksuja ja Paksuja Vointeja!
Je_Ni
mullakin kivut pysyivät poissa joitakin viikkoja, mutta edellisen viikon pe-la oli tosi kovaa vihlontaa ja nyt taas eilen illalla oli erilaista menkkamaista jomotusta ja turvotusta noin kuusi tuntia.
hulluahan tämä on. ei hetkeäkään uskalla olla rauhassa ja luottaa, että kaikki on hyvin. ajattelin mennä ultraan ensi viikolla, kun alkoi niin vaivaamaan. meillähän ultra on vasta viikolla 19. siis yksi ainut ultra.
Pakko saada tietää, että onko siellä enää mitää eloa, kun ei sykettä kuultu vielä neuvolassa.
Jaksuja sinulle, teillä kuitenkin tällä viikolla on todettu sikiö eläväksi, niin erittäin epätodennäköistähän se on, että se nyt olisi kuollut!
t..sandee