Suositun nimen " taakka" ? Vai onko sitä?

Kun meitä oli 3 samannimistä luokalla.

Olisin halunnut toisen nimeni kutsumanimekseni ja olisin kyllä mielellään pitänyt sen nytkin...mutta vanhemmat ei suostuneet silloin vaikka kovasti yritin.

Omien tyttärieni kanssa tein sen ratkaisun että voivat itse ottaa toisen nimensä kouluun mennessään jos haluavat. Toisella kaksosistani on etunimenä nyt jo yleinen ja toisella nimi joita ei kasteta tällä hetkellä.

Aika pitkään he käyttivät (joskus) molempia nimiään, mutta nyt näyttää siltä että etunimet jää kutsumanimiksi. Toisen nimi tekee jyrkkää nousua, toisella siis ei varmasti tule " taakkaa" kaimoista.

Olen tästä ennenkin kertonut, mutta kerron vieläkin... Ei että minulle olisi jäänyt jotain traumoja, ehei? ;o) Minun luokallani sattui olemaan kaimani, koko kouluajan, ja kyllä minä siitä kärsin. Ihan kiva tyttö hän on ;o) mutta olisin halunnut, että omaa nimeäni käytetään, niinkuin muista puhuttaessa, mutta kun ei. Olin aina " Minna K." tai " iso-Minna" (koska olin selvästi pidempi). Koko kouluajan. Ja tiedän, se ei kuulosta pahalta, mutta kyllä minä siitä kärsin sen verran, että päätin, etten ikinä anna mitään yleistä nimeä lapselleni.



No, tässä tietysti oli myös huonoa tuuria. Samana vuonna syntyneitä kaimoja minulla on 80, vain! Ja silti osuttiin samalle luokalle :o/ Meidän luokalla oli myös 4 Katjaa, 2 Patrikia, 2 Johannaa ja sitten 2 minun nimistäni. Katja ja Patrik eivät myöskään olleet sen vuoden top10-nimiä.

Nimenomaan koulussa oli inhottavaa kun oli monta samannimistä. Oma nimeni on ollut useana vuonna top 10- ykkösnimi (Laura).

Pidän kyllä nimestäni, mutta aaargh miten paljon on vaivaa kun joka toinen vastaantulija on samanniminen. Voitin kerran koulussa yhden palkinnon lajista, johon en ollut ikinä osallistunut - jonkun toisen Lauran palkinnon jne, edelleenkin on inhottava kun joku huutaa kaupassa nimeäni niin monella muullakin kaimalla pää kääntyy :(



Omille lapsilleni haluan " puoliharvinaisia" nimiä, eli ei tositosi harvinaisia mutta mielellään vaan muutamia tuhansia kantajia että eivät joudu kärsimään kuten minä.



Jos haluatte lastenne parasta niin se ei ole yleinen nimi, päinvastoin ;)

mutta on se selvästi kiusallista , kun on kaimoja ympärillä.

Iselläni ei kouluaikana sattunut kaimoja olemaan, vaikka minulla yleinen nimi onkin. Mutta sitten opiskeluaikoina todella ärsytti , jos samassa ryhmässä oli saman niminen nainen. Siitä seurasi, että heti nimeen lisättiin jokin tyhmä määre.



Tänäpäivänä lasteni päiväkodissa on pienessäkin ryhmässä samannimisiä jopa kolme. Ja jotenkin se vaan tuntuu keljulta, kun heitä nimitetään aina tyyliin Pikkujuho, Keskijuho ja Isojuho, tai lisäämällä sukunimen ensimmäinen kirjain tyyliin Juhoäm, Juhoäs, Juhokoo. Se tuskin oli vanhempien toiveissa.

Omat lasteni nimet eivät ole ääriharvinaisia ollenkaan, mutta toivottavasti senverran harvinaisia, ettei kaimoja ryhmiin tulisi.

Mutta kaikki nimet, niin yleiset kuin harvinaisetkin on ihania, ja jokainen olkoon ylpeä ikiomasta nimestään. Sen on kaikkien vanhemmat kuitenkin rakkaudella lapselleen valinneet.

Hei!



Myös omalla luokallani on ollut päiväkodista lukioon nimikaima, vaikkei nimi top 10:ssä ole koskaan ollutkaan. En ole siitä kärsinyt, sillä meillä molemmilla on ollut aina omat lempinimet, joita opettajatkin ovat oppineet käyttämään.



Liisoja oli myös luokallani yhteen aikaan 4 (ja minä olisin ollut se viides, jos isoveljen nimiehdotus olisi mennyt aikanaan läpi!), ja heillä toimi tämä lempinimijuttu myös. Kukaan ei siis ollut mikään Iso-Liisa, vaan oli Lissu ja Liisi ja osalla oli sukunimestä tehtyjä lempinimiä, joista he itsekin pitivät.



Kyllä kaimuudesta voi olla myös iloa. Yhden työkaverin kanssa olen ystävystynyt alunperin siksi, että hänen postejaan tuli vahingossa minulle, kun meillä on sama etunimi. Nykyään käytämmekin nimen perässä työpaikalla sr:ää ja jr:ää, kun sukunimetkin alkavat samalla kirjaimella. Ja nimipäivänä tietysti herkuttelemme yhdessä kauniin nimemme kunniaksi!



Niin kauan kun kaimat ovat mukavia ihmisiä, heistä ei ole haittaa...

t. Picapica

Enemmän olisi haitannut nimi tyyliin Naima, Impi jne.

Kaima löytyi aina samalta luokalta. Kaiken huipuksi ylä-asteella matematiikan ryhmässä meitä oli peräti 5 samalla nimellä varustettua tyttöä. Minä en ikinä ole nimestäni varsinaisesti pitänyt, muttei se välttämättä johdu pelkästään sen yleisyydestä.



Itse olen halunnut antaa lapsilleni hivenen harvinaisemmat nimet. Vaan mistä sen koskaan tietää, mikä nimi nyt sitten nousee yht´äkkiä suosituksi. Oma äitini luuli löytäneensä hiukan erikoisemman nimen ( eipä tosin ollut nettiä tai vrk:ta silloin). Siihen mennessä näyttää kutsumanimeni annetun muutaman tuhat kertaa, mutta syntymävuodestani eteenpäin seuraavat kymmenen vuotta aina vähintään 1000 kpl/ vuosi.



Peesaan Perennaa; on kuitenkin monta kovasti tärkeämpääkin kriteeriä nimen antamiseen, kuin yleisyys :)

olen aina ajatellut että nimeni on ikäluokassani aika harvinainen, eniten sitä on annettu parikymmentä vuotta ennen syntymääni. mutta äsken kun kävin vertaamassa omani ja Pihla-tyttäreni nimien antomäärää kummankin syntymävuotena niin suureksi ihmeekseni huomasin että minun nimeä oli annettu vähän enemmän! silloin ku tyttäreni sai nimen, en tiennyt ett Pihla ois suosittu tai tuleva yks suosittu nimi (sehän tietysti kuvaa ett muidenkin mielestä se on kaunis nimi). joten täytyypi toivoa ettei tyttärelläni tule olemaan 5pihlaa samalla luokalla ;=) kun ei kerta itsellänikään ole sattunut! aika paljon se on kiinni sattumasta. työpaikallani oli 2saman nimistä, ja se nimi on aika harvinainen lisäksi.



itse en ole kärsinyt " suositusta" nimestä, jonka ite miellän enemmän tuollaisteen 40-50v naisten nimeksi (ite ole pian 30v)... ammattikorkeassa sattui samalle luokalle kaima ja se oli mukava tunne: tuolla toisella on sama nimi kuin minulla, jokin pieni yhdistävä tekijä. eikä meitä muistaakseni mitenkään ihmeellisesti sanottu pieni tai iso tms. kumpaakin sanottiin muistaakseni ihan oikealla etunimellä. samalla luokalla oli myös 2johannaa, 2katia... musta se on lähinnä hauskaa kun on joku jolla on sama nimi mut jos on enemmänkuin 1 tai 2 kaimaa ja aina/pitemmän aikaa niin varmaan viehätys loppuu!?



tärkeintä nimen antamisessa on mielestäni se että se on kaunis!! toisaalta ihmettelen semmoisiakin jotka yrittää väen väkisin jotain ihmeellistä ja outoa vääntää ihan siksi ett se on erikoinen. mut jokainen tyylillään!

Sanonpa minäkin mielipiteeni, kun niin moni ollut toista mieltä. Itselläni on yksi näistä 70-luvun suosituista nimistä (JA HUOM!: Kuten monissa yhteyksissä on tullut ilmi, eivät nämä nykyajan TOP10-nimet ole LÄHELLEKÄÄN yhtä suosittuja kuin esim. tuolloin 70-luvulla).



No siitä huolimatta, en ole ikinä kokenut kärsiväni nimestäni. Ei tosiaan ollut mikään ongelma tai edes harmituksen aihe, että luokalla oli 1-3 samannimistä. Nimet oli sitten eroteltu sukunimen alkukirjaimella. Olen itse asiassa vähän ihmetellytkin asiaa, että miksi se ei harmittanut, mutta kun ei niin ei. Ymmärrän, että esim. hieman ujommalle lapselle nimestäkin voi olla harmia.



Ottaen huomioon tuon alussa mainitun seikan, ettei nykyaikana mikään nimi ole oikeasti tosi yleinen, niin en ole pitänyt nimen yleisyyttä minään kriteerinä lapsen nimenannossa. Lopputulos oli sitten sattumalta se, että lapsestamme tuli nimeltään " puoliyleinen" .



Nimenannossa yleisyyttä tärkeämpää on nimen käytännöllisyys muuten. Kuten ap sanoi, on ikävää, jos joka ikinen kerta nimeään sanoessa joutuu kertomaan erikseen, että " Maija-Leena yhdysviivalla" . Tai sitten että joutuu sanomaan, että " Nico ceellä" tms.