OPISKELIJAÄIDIT!!!!!
Nyt minä en kaipaisi muuta kuin hyviä neuvoja sielunsisariltani, sillä olemme aviomieheni kanssa suunnitelleet ensimmäistä perheen lisäystä. Olimme suunnitelleet (vaikka eihän näitä pitäisi suunnitella), että koska minä opiskelen vielä ammattikorkeassa, lasten aika olisi vasta opiskeluiden jälkeen. Valmistuminen siintää kuitenkin vasta vuonna 2011 ja siihen muutama vuosi työtä, että saa jalansijaa työelämään ja sen jälkeen vasta lapsia. Nyt olen alkanut katumaan "päätöstämme", sillä huomasin, että olen yli kolmekymppinen ensimmäistä alkaessa odotamaan. Ei iässä mitään vikaa ole, mutta haluaisin silloin jossain välissä alkaa odottamaan jo toista lasta :D
Lapsen saaminen pelottaa kuitenkin meitä, sillä pelkäämme talouden tilanteen romahtavan, koska toinen on opiskelija (mies vakkarityössä) ja asuntovelkaakin on. Nyt elämme aika mukavasti, mutta entä kun on lapsi.....?
Miten siis on, opiskeluiden aikana synnyttäneet?
Opiskeluaikana lapsen saaminen tuntuu toisaalta fiksulta, koska sitten kun lähtisi työelämään, ei ihan heti tarvitsisi alkaa odottamaan lasta. Ja koulupaikka säilyy sen pari vuotta, joten ihan hyvin voisin olla vähän aikaa äitiyslomalla...Vai?!?!
Eihän näitä taloudellisia asioita ehkä saisi ajatella, mutta toivoisimme, että olisi rahaa kuitenkin siihen lapseenkin........ Hyväähän tässä vain pohjimiltaan ajatellaan...
Joten nyt kaipaisin ehkä hieman rohkaisua toisilta opiskelijaäideiltä tai vaikka vastaavasti jo työelämässä olevilta äideiltä hieman realiteettia, että puhunko puutaheinää ja kannattaisiko tippua pilvilinnoista.....? :p
Kommentit (10)
Opiskelen tällä hetkellä amk:ssa ja "viimeinen" vuosi on käynnissä, todennäköisesti opinnot kuitenkin jatkuvat vielä ensi vuodelle.. Meillekin on äitynyt melko kova vauvakuume ja yhteistuumin päätimme jättää pillerit pois.
Toisaalta ajatus siitä, että lapsi syntyy kesken opiskelujen pelottaa, mutta toisaalta jos itse tuntee olevansa valmis siihen, niin miksi ei?
Jos meille on se onni suotu, että saamme lapsen, niin olen sataprosenttisen varma, että meidän molempien vanhemmat tukevat meitä. Toki varmasti rahat tulevat olemaan tiukilla, mutta kaikkein tärkeintä on se, että lapsi saa rakastavat vanhemmat, kyllä elämässä aina pärjää!
Myös se on totta, että raskaaksi tuleminen ei ole mahdollista, kuin pienen hetken elmässä, opiskella sen sijaan voit aina!
Tsemppiä ja rohkaisuhaleja :D
Täällä ex-opiskelija äiti... :) Kerronpahan teille oman pienen tarinani teille rohkaisuksi...
Olin lukion viimeisellä luokalla kun ekan kerran äidiksi tulin eli olin viittä vaille 19v. Kirjoitukset jäi vauvan syntymän takia kesken (syntyi just kesken kirjoitusten) mutta jatkoin heti syksyllä ja lakin sainkin silloin myös. Olin vauvan kanssa kotona sotaleskenä sen vuoden ja keväällä hain amk:hon. Syksyllä lapsen ollessa 1,5v aloitin opiskeluni mutta sairastuttuani jouduin vaihtamaan alaa ekan vuoden jälkeen. Olimme miehen kanssa miettineet että jos en mihkään kouluun pääse niin yritetään toista lasta heti,mutta koska koulunpenkki kutsui niin vauvahaaveet jäivät hetkeksi.
Toista alaa kun olin reilun vuoden opiskellut, miehelleni tuli "vauvakuume" (mullahan se oli ollut jo esikoisen syntymän jälkeen)...kierukka pois ja tärppi tuli kolmannesta kierrosta...kävin siis kaksi vuotta koulua ennen kuin jäin äippälomalle...mutta kuitenkaan kaikki ei mennyt miten suunniteltiin sillä vaavi oli nopsajalkainen ja syntyi keskosena....Tarkoitus olisi ollut että olisin jatkanut koulua yhden vuoden tauon jälkeen mutta lapsemme lääkäri antoi ohjeet että keskosen kans ois hyvä olla toinen vuosi kotona sillä sellanen tautimagneetti tämä oli...no empäs pistänyt ollenkaan pahitteeksi, tykkään olla lasten kanssa kotona...Yks vuosi onnistuu yhdellä kertaa ihan helposti, tuo toinen vaati jo lääkärin todistuksen, mutta lupa tuli ilman muuta.
Kaksi vuotta kotona olleena koulu maistui ihan eriltä taas, lapset olivat jo suht isoja (kuopuski jo2v) ku hoitoon heidät vein...Koulun kanssa ei ollut mitään ongelmia, eihän se häävi ole tuo opintoraha mutta ukkokultani oli jo silloin töissä, joten taloudellisesti oli ihan ok. Valmistuin tämän toisen ryhmän kanssa ajallaan kahden vuoden jälkeen ilman sen kummempaa...
Koulun penkiltä suoraan perustin oman yrityksen ku töitä on niin ja näin muualla...kolmas lapsosemme on nyt reilun vuoden ja kovasti kuumeilen meille neljättä lapsosta...
Eli mielestäni ehdottomasti kannattaa yrittää ainakin vauvaa (sillä kyllä ne lapset todellakin saadaan, ovat aivan ihana lahja!), sillä mielestäni en näe mitään syytä miksi oottaa että valmistuu, johan tuossa olittekin hyvin ite asiaa jo perustelleet! Ja kyllä sitä nuorena jaksaa paljon paremmin ja asiat kyllä lutviutuu siihen parempaan suuntaa...Jos vaan ei hirvitä tuo alin äippäraha (joka itse asiassa on 50% suurempi ku silloin, ennen oli 10e) niin ei muutako tuumasta toimeen vaan!
Onnea kovasti vauvayritykseen ja elämäänne olkoon sitte päätöksenne mikä hyvänsä!
Aika sekavaa tekstiä tais tulla, suonette anteeksi, tää 1v taapero haluaa kovasti auttaa ja ajatus mulla katkeaa koko ajan...
nani kera poikakatraan
Heh, kiitoksia rohkaisuista! Arvatkaa mihin ratkaisuun päädyimme: YRITÄMME ENSIMMÄISTÄ LASTA! Minulla on kierukka, koska pillereihin aloin jo kyllästyä, mutta se lähtee nyt parin viikon päästä. Voi kun tärppäisi sitten pian ja saisi alkaa odottamaan ekaa pienokaista :) Mieskin nyt jo aivan innoissaan.....
Eli minä opiskelin toista alaa amiskassa, kun jätin pillerit pois. Olin tuolloin 19v. Ja ekasta tärppäsikin ja koulua jäi puoli vuotta kesken.
Mies ollut koko ajan töissä, palkka noussut (onneksi) alku ajoista, asuntolainaa samalla maksettu pois. Eihän sitä rahaa hirveästi ollut ylimääräiseen, mutta hyvin pärjättiin minimi äippärahalla+miehen palkalla.
Nyt neiti 1v 9kk ja minä toiminimellä alihankkijana ja pikkukakkosen yritys käynnissä. :)
Onnea yritykseen!
Pärjättiin ihan hyvin miehen palkalla ja sillä minimillä. Ei nyt mitään suurempia hankintoja sinä aikana tehty, mutta muuten kyllä kaikki tarpeelliset saatiin ostettua. Mulla jäi myös puoli vuotta koulua jäljelle. Sain opinnäytetyöni valmiiksi kun poika oli 5kk. Väkersin sitä kun poika nukkui. Mulla ainakin motivaatio kasvoi koulun suhteen kun sain olla välillä kotona. Tein kyllä samalla koulujuttuja kun en pystynyt vain viettää kotielämää.
Kouluun palasin kun poika oli 1,5v ja siitä 5kk päästä sain todistuksen kouraan.
Nyt sitten pikkukakkosta myöskin yritetään ja tällä kertaa mies on lähdössä keväällä (mahdollisesti) kouluun. Sitten eletään taas hieman köyhemmin. Onneksi siihen pystytään nyt varautumaan näin etukäteen ja kotia ollaankin nyt kovasti laiteltu kun tiedetään että sitten ei taas hetkeen oo varaa mihinkään suurempiin hankintoihin.
Vauva ja opiskelu on siis ihan hyvä yhtälö mun kokemuksen mukaan! :)
Ihanaa löytää tämmöinen viestiketju ja huomata, että kohtalotovereita löytyy! Opiskelen toista vuotta yliopistossa, ja vauvakuume on vaivannut jo parin vuoden ajan. Miehen kanssa päätettiin, että yritys alkaa ensi vuoden syksyllä... jospa saisi kandin paperit kouraan ennen pienokaisen syntymistä. Kuitenkin vuosi tuntuu ihan kamalan pitkältä ajalta, ja olenkin hakemassa täältä palstalta lähinnä vertaistukea. :)
Minulla on sellainen tilanne, että ensi kesänä pitäisi suorittaa pakollinen, koko kesän kestävä harjoittelu. Siksipä ei kannata varmaan alkaa yritämään ennen sitä. Toisaalta taas mielessä häämöttää myös alan vaihtaminen: en tiedä, onko tämä yliopistossa opiskelu sittenkään minun juttuni. Tuntuisi typerältä lopettaa aivan kesken, ja siksi olenkin ajatellut, että ehkä tämän tutkinnon jälkeen haen amk:hon...
Olemme mieheni kanssa molemmat nuoria, enkä olisi kuin 26 valmistuessani. Olen kuitenkin laskeskellut, että ehkä sen pienokaisenkin kanssa voisi jotain kursseja suorittaa. Tekee mieli aloittaa yritys mahdollisimman aikaisin, sillä ei ole aivan takuuvarmaa kuinka helposti raskautumiseni onnistuu (minulta poistettiin juuri suurehko polyyppi kohdusta, eikä ikinä tiedä, uusivatko ne). Muutenkin, teitä siteeraten: aina voi opiskella, mutta lapsia voi saada vain tietyssä iässä...
Jaksamista opintoihin ja päätöksentekoon!
Mekin yritimme kiven kovaa olla sillä kannalla, että ensin opiskelut, sitten lapset, mutta mutta..... Pelkäsimme liiaksi tuota taloudellista puolta, mutta eihän niin saisi ajatella, sillä lapsethan ne elämän rikkaus on! Ja aina sitä jotenkjin pärjää, sillä onhan meillä molemmilla vanhemmat (+ yli-innokas vauvakuumeinen suku), jotka odottavat lapsenlapsia kuin kuuta nousevaa, joten apua saadaan vamasti!
Meidän tuttavapiirissä, joka on suht samaa ikäluokkaa kuin me (ikäskaala noin 20 - 24-vuotta), aika monella on lapsi/lapsia ja kaikki ovat taloudellisesti pärjänneet. Vaikka mies oli hyvin pitkään ajatusta vastaan tuon taloudellisen puolen vuoksi, niin nyt kun päätimme alkaa yrittämään ensimmäistä, on hänkin osoittanut minulle aivan uusia, ihania piirteitä. Hän odottaa ihan selvästi vauva-arkea ja hymy nousee huulille, kun lapsesta tulee puhetta. Kyllä me taisimme oikean ratkaisun tehdä, sillä lapsethan ovat tulevaisuus :)
Voi kun alkaisi jo odotus..... <3
Voi kun kuulostaa ihanalta, kun miehesi ja toisaalta läheisesi ovat vauvan kannalla noin vahvasti! Toivon, että tulet pian sitten raskaaksi, kun saat kierukan poistettua! Plussatuulia (vai mites sitä näillä sivustoilla sanotaankaan...)
Meillä on sikäli eri juttu, että tuttavapiirissämme ei ole yhden yhtä pienokaista. Ystäväni, joka on saman ikäinen kun minä, saa esikoisensa parin kuukauden kuluttua. Meillä on monia vanhempiakin ystäviä, mutta kellään ei tosiaan ole vielä vauvaa. Tiedän kyllä, että pienokainen otettaisiin avosylin vastaan molempien suvuissa. Etenkin appivanhempani tuntuvat kovasti haikailevan pikkuisen perään.
Ymmärrän kyllä hyvin, että raha-asiat mietityttävät. Sitä olen itsekin miettinyt, että miten varat riittävät. Toisaalta, jos tosiaan tulisin raskaaksi vaikkapa vuoden päästä, niin mieheni valmistuisi juuri lapsen syntymän aikoihin. Minulla on vielä monta vuotta opiskelua edessä ennen valmistumista. ja siksi tuntuu, etten saa "painostaa" miestäni, että aloittaisimme yrittämään jo aiemmin, koska onhan se hyvä, jos edes toinen meistä on valmistunut siihen mennessä... Vaikka en ole kyllä oikeastaan ikinä ajatellut, että lapset olisivat este opiskelulle. Paremminhan sitä opiskelee kun käy töissä, kun lapset ovat pieniä!
Voi voi, täytyy vielä miettiä tuota asiaa... Jos sitä sittenkin aikaistaisi sitä ehkäisyn poisjättöä..:) Nyt täytyy kyllä palata tenttimateriaalien pariin, vaikka tämä haaveilu houkuttaisi paljon enemmän...
Hienoa Nipanteri, että päätitte alkaa yrittämään :D
Meilläkin on niin kova kuume täällä päällä, eikä malttaisi odottaa sitä, että alkaa odottamaan. Jotenkin haluaisi kokea jo kaiken sen ihmeellisyyden mitä raskaus tuo tullessaan. Ja tietenkin odottaa sitä aikaa, että saa huolehtia omasta lapsestaan.
Meillä on tällä hetkellä suuria toiveita, "paras hetki" oli maanantaina ja tänään on tuntunut oudolta mahassa... Tuntemukset mahassa ovat aitoja, mutta olen ehkä mennyt jo vähän liian pitkälle omissa johtopäätöksissäni.. mutta toivotaan, toivotaan!
Olemme aika lailla samassa veneessa...=) Opiskelen kanssa ammattikorkeassa ja arvioitu valmistuminen on 2010. Käyn vielä koulun ohella ilta/viikonlopputöissä. Mä olen kanssa valmistuessa melkein 30!!
Me teimme miehen kansa sen ratkaisun, että ehkäisy jäi keväällä pois ja vauva on tervetullut heti kun tärppää! Tosin puolen vuoden yrittäminen ei harmiksemme ole vielä tuottanut tulosta..
Meillä perusteluja oli tähän ratkaisuun: Lapsia on rajallinen aika saada, kun taas voin opiskella loppuelämäni tai käydä töissä. JOs odotamme valmistumistani, niin joudumme odottamaan vielä pari vuotta päälle, koska en voi heti jäädä töistä pois äippälomalle (siis oletetaan, että työpaikka löytyy ja sosiaalialalta sen pitäisi löytyä). Jos taas jään suoraan valmistuttua äippälomalle, niin ammattitaitoni ehtii "vanheta ja ruostua"...
Meillä tuo taloudellinen puoli on suunniteltu niin, että äitiysloma-aika pärjätään ihan ok, koska tuun saamaan korotettua ä-rahaa tuon työn takia... Asuntolainat mies maksaa tälläkin hetkellä yksin ja selviää niistä ihan ok. Tarkoitus on kyllä alkaa rakentamaan vuoden sisällä yhteistä taloa, jolloin lainakin on yhteinen.. Silloin joudumme vuoden pari tinkimään, että selviämme siihen asti kunnes aloitan työt.. Mutta uskomme ja luotamme selviämiseen! Vauvan kaipuu on kuitenkin niin suuri molemmilla...=)
Mutta ei nämä helppoa asioita ole, me päätimme näin. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, että toiset päättää odottaa...
Niin ja olen suunnitellut, että jos nyt onnaa ja vietän äippälomaa kesken opiskelujen, niin pääsen ainakin parin kurssin verran eteenpäin lomankin ainana tenttimällä...