Uskallanko vielä...??

Tosin minä kuumeilen kolmatta lasta...

Olen nyt potenut vauvakuumetta reilun puoli vuotta ja nyt kun mieskin saatiin mukaan kuumeeseen, niin mulla alkaakin mennä pupu pöksyyn.



Elämä on tavallaan niin ihanan "helppoa" nyt, kun lapset on jo kasvaneet siitä vauvaiästä. Nuorempi on 2v 3kk ja esikoinen 4v 5kk.

Haluasin kovasti siis vieläyhden, mutta...



Mä rakastan lapsia, mutta inhoan raskautta! Mulle nuo kaksi raskauttani ovat olleet yhtä murhenäytelmää. Jouduin molemmista jäädä heti töistä poissa, fyysinen kuntoni rapistui pohjalukemiin, masennuin kun putosin niin varhain työelämästä, lihosin molemmista n30kg jne.



Ehkä mä tässäkin juuri eniten pelkään tuota raskautta, koska se sitten taas tavallaan katkaisee elämän pitkäksi aikaa. Pelkään myös, että jaksanko olla hyvä aiti noille kahdelle jo olemassaolevalle, jos se odotus on taas sellaista??

Ei kaikki raskaudet samanlaisia tietty ole, mutta vähän aattelen, ettei kahta ilman kolmatta.



Mulla oli myös kakkosen jälkeen aika rankka baby blues...



Mä niin kyllä kaipaan sitä pikkusisarusta näille, mutta... Tuo raskaus ja oma jaksaminen pelottaa.



Miten Allina, kuinka kolmen kanssa olet jaksanut? MIllaiset ikäerot lapsillasi on?



Ihanaa kun otit ajatuksen esille :)

Lapsillani on ikäeroa noin 2v ja 2,5v ja koen sen oikein sopivaksi. Yllättävän hyvin näiden kolmen kanssa pärjää =) Kyllä sillon kun kakkonen maailmaan putkahti niin tuntu että maailma muuttu paljon enemmän (tosin me myös rempattiin silloin) Nyt lähinnä tuntuu että tunnin loppuu päivästä kesken ;D



Eli tavallaan se oma jaksaminen ei ole mulla se suurin huolen aihe..vaikka sitäkin olis varmaan syytä miettiä!



Viimeeks niskapoimu-ultrassa "mukava" täti-ihminen anto tulla oikein olan takaa miten mulla nyt TULEE verenpainetauti, raskausajan diabetes, raskausmyrkytys jne..kun olen niin lihava. Mitään ei tullu mutta pelottaa että jos se yks 25kg:a sieltä vielä tulee niin jos kuitenkin nuo kaikki!! Ja täti piti kyllä huolen että sain maailman huonoin äiti fiiliksen..olinhan minä lihava ällöttävä ihminen saattanut itseni raskaaksi ja altistanut viattoman ihmisen alun näille kiloilleni..just!! Siihen asti olin ollu tosi kiltillä ruokavaliolla ja saanu painon pysymään poissa..tuon reissun jälkeen tuli masennus ja kaikki kiltteys ruuan suhteen oli tiessään =( Rakenteessa käytiinkin sitten yksityisellä.



Muistan myös vielä miten loppuraskaudessa miehelle puhisin kylkisäryissäni että kun seuraavaa alan kinumaan niin muistutappa näistä ja käske miettiä kymmenen kertaa ;D



Mä periaatteessa tykkään olla raskaana..onhan se ainoa hetki jollon tää iso tyhjä vatsareppuni on niin kireä ja timmi, hih. Mutta jotenkin nää kilot vaan ahdistaa niin kovasti =/ Ja ne kun tuntuu lähtevän vasta kun lapsi täyttää sen vuoden, ja sillonkin vaan kovalla työllä! Toisaalta olis ihana saada kaikki ylimääränen pois ja kokea normaalipainonen raskaus, toisaalta olis kropalle ehkä pahempi juttu nyt laihtua ja sit taas heti uutta raskauspainoa kehiin. Ja toisaalta en halua kovin kauas venyttää mahdollista uutta raskautta jos siihen päätän uskaltautua.



Ja sitten vielä se viime kerran ripeä toiminta. Edelliset on kestäny 12 ja 14h ja tipalla loppu hoidettu. Nyt ei oikein pää pysyny mukana ja ponnistuttamaan alko 5cm:stä!!! Aika kamalaa sitä oli siinä puhista ties kuinka kauan..huh huh..ei pitäs varmaan muistella.



Aika sekavaa tekstiä tais nyt tulla mutta niin on ajatuksetkin ;)

Oli ihan pakko vastata sulle ku niin monia samoja tekijöitä löysin teksistäsi....



Eli olen kuumeilija Neliapiloista eli kovasti kuumeilen meille neljättä lasta. Nuorin on tällä hetkellä 1v1kk. Hurjasti mieli ailahtalee varsinki ku tää nuorimmainen versio on allergiatapaus levottomine öineen, jolloin tulee juuri nämä "oonko hullu, tätäkö vielä haluan lisää!?" ja toisaalta tää on aivan ihana taapero ja kaikkien mussukka :) ja ihanalla persoonallaan vain (siis silloin ku ei ole kipeä) pahentaa vauvakuumettani...



Toisekseen olen ylipainoinen bmi 33...jokaisesta raskaudesta kilot ovat tulleet jäädäkseen (näin ajattelen ku tätä vielä imetän ja samat kilot roikkuu vartalollani (jos sitä siksi voin sanoa) ku laitokselta lähin...ei imetys kaikilla laihuta vaikka niin luullaan...ei edes siskoksilla ole samalla lailla...vrt siskoni jolla 5kk vauva ja kilot hupskeikkaa poissa :S )

Eka raskaus aloitettiin 52kg:na ja tän hetkistä en edes viitti kertoa...tän tokan ja kolmannen välillä sain todella kovalla työllä painoni 70kg (en meinannu tulla raskaaksi...ja kilojen tiputtua onnellisesti plussasin) mutta raskauduttuani painoa tuli vähintään 500g/vko vaikka kuinka liikuin taikka tarkkailin syömisiäni ja alkuraskaudesta syömiseni oli todella niukkaa pahoinvoinnin ja väsymyksen vuoksi...



Kolmannekseen...tän viimesen kans mentiiki sellasta vauhtia laitokselle, jossa kerkesin vaan housut nykästä jalasta pois ja ponnistaa (8min ovelta lapsi sylissä)...eli kiire tuli...lapsiveden mentyä vasta kunnon supparit alkoivat (sen verran että kotoa kerettiin autolla laitokselle ajaa 10min) sitä ennen niitä kyllä tuli muttei mitään pahoja ku kakkukekkereillä oltiin vielä tunti ennen lapsen syntymää...



eli jonki verran meillä yhteistä on, vai mitä? :DD



Jos sua kiinnostaa niin tule ihmeessä tuonne Neliapiloihin! Siellä meitä on monentasosia kuumeilijoita ja oikein mukava porukka onkin!



Mentävä on myös, taapero vetää tuolla ilman vaippaa...saas nähä mitkä teokset lattialta löytyvät :D



nani kera poikien

Hui mun 2h sairaalassa olohan oli ihan suorastaan pitkältä tuntuvaa =O Tota mä ehkä just tässä neljännen mahdollisen kohdilla pelkäänki, että kun meiltä on noin 30min sairaalaan että ettei nyt vaan syntyis matkalla...vaikka kerettiinhän me tankkaamassakin viimeeks käymään ;DD Siinä pinnistin supistusta kun Shellin setä pesee ikkunaa aamu 7:ltä =) Vaikka veikkaan että todellisempaa on että sit taas yhtäkkiä ollaanki siellä sairaalassa se 12h!! No siinä kerkeis pää mukaan, hih.



Tuo(kin) on ihan sama juttu että mitä enemmän nuuskutan tuota meidän 9kk poikaa niin sitä kovemmin mulle tulee halu saada noita lisää.



Jaksuja sinne allergiajuttuihin..meillä kakkosen kanssa oli tuo kaikki. Mutta ei se kolmonen sillon kyllä mietityttäny ollenkaan..oli ihan selvää että yritetään ainakin =)



Pitääpä tulla kurkkimaan teitä sinne apiloihin =)

Olen 35v 5 lapsen äiti.Meillä nuorin 1v10kk ja vauvakuumetta meinaa olla ilmassa:)

Luulin että enää sitä ei tulisi,mutta tuli kuitenkin.Mietin nyt kaikkea semmosta mitä en niinkään tehnyt aikasemmin,kun vauvakuume iski.Nyt mietin sitä jaksamista ja voinko saada vielä terveen lapsen,kun olen saanut jo 5 ihanaa lasta jne.

Sukulaiset saisivat keskustelunaihetta jos me vielä lapsen saisimme aikaiseksi.Nykyään kun ei ole niin tavallista tämmöset suurperheet vaan niitä kummastellaan tai luullaan heti jonkun sortin uskovaiseksi.Olemme ihan tavallinen perhe ja rakastamme lapsiamme ja tämmöistä elämää.Jokainen tavallaan.

Minullakin näitä kiloja on kertynyt raskauksien myötä..

Semmoset 15kg ois ylimäärästä:(

On tässä paljon miettimistä..

Tsemppiä sinulle ja toivottavasti kaikki menee niin kuin haaveilet!