Psykiatrin kommentit lapsettomuudesta järkyttivät

Itsekin olen saanut huomata, että

ammattilaisistakin

näitä (totuuden)torvia löytyy. Jotenkin kuitenkin odottaa lääkäriltä tai muulta ammattilaiselta parempaa ja kun suusta putoileekin tiedonjyvien sijaan sammakoita, on järkytys suuri.

Vaatii hampaiden puremista, että saa jätettyä moiset omaan arvoonsa.

Tsemppiä :)

Olen ihan sanoaton! Tuosta lääkäristä kannattaa tehdä valituksen, ettei tule muitakin lapsettomia loukattua. Olen kuullut psykologeista, joista ei ole mitään hyötyä, mutta en ole kuullut sellaisista, jotka satuttavat lisää! :( Ehdottomasti valitus tästä lääkäristä!

Mitä ihmettä tuommonen tekee psykiatrina??

Järkyttävää! Sinuna ilmoittaisin hänestä ylemmälle taholle. Ihan selvä virkavirhe.



VARMASTI et itse ole syyllinen lapsettomuuteen, etkä keskenmenoon!!



Toivon Sinulle kaikkea hyvää jatkossa! ja menestystä hoidoissa, jos niitä päätätte jatkaa!!

Oletkin saanut jo ohjeistusta valituksen tekoon. Itsellä tuli sama ajankohtaiseksi erään Hus:in hoitopaikan kanssa, sain hoitsuilta loukkaavia/syyllistäviä sanoja osakseni (+virhe labratuloksissa) puhelimessa. Otin yhteyttä husin potilasasiamieheen kysyäkseni miten tehdä valitus tuosta labrahommasta, sain ohjeet ja pam sanoi että mainitse myös noista loukkaavista sanoista / epäasiallisesta kohtelusta koska sellaisia ei hoitsujen pitäisi antaa missään tapauksessa. Ja minun saama epäasiallinen kohtelu oli silkkaa ystävällisyyttä tuohon sinun saamaan kohteluun verrattuna. Valituksen/huomautuksen tekeminen ei vain paranna omaa oloasi mutta myös ko psykiatrin tulevien potilaiden tilannetta, eli he toivottavasti saavat jo asiallisempaa tukea.



Sinulle toivon jaksamista ja plussaonnea tulevaisuuteen!!

onpas kurja psykiatri kohdallesi osunut!! todella inhottavaa... itse olen ollut onnellisessa asemassa, että minua ei todellakaan ole syyllistetty tai mitään tuollaisia kommentteja ei ole annettu. Mutta ovathan nuo ihmisiä psykiatritkin, vaikkei se mikään puolustus ammattitaidottomuudelle ole. Luultavasti tämä ihminen ei ole koskaan ennen joutunut kohtaamaan lapsettomuutta. Harmi, ettei koulutus hänen kohdallaan ole auttanut, heidän kun pitäisi pystyä kohtaamaan tilanne kuin tilanne asiakkaan lähtökohdista.



Koeta jättää nuo kommentit omaan arvoonsa ja jos näet kyseistä henkilöä, huomauta ehdottomasti siitä, että hänen sanansa loukkasivat!! Minulta hoitava psykologi/psykiatri on aina kysynyt, onko mieltäni jäänyt vaivaamaan tietty tapa hoitaa asiat tai tapa puhua jostain. Toivottavasti tämä henkilö haluaa myös parantaa omaa taitoaan!

Traumaattisen kriisin vaiheet:



1. Sokkivaihe saattaa kestää muutamasta tunnista muutamaan vuorokauteen. Tällöin ihminen ei kykene käsittämään tapahtunutta, hän voi jopa kieltää sen. Ihminen voi käyttäytyä poikkeavasti tai tilanteeseen sopimattomasti, esimerkiksi kylmän rauhallisesti tai raivoisasti, sekavasti. Hän ei ehkä jälkeenpäin muista tapahtumia tai annettuja ohjeita.



2. Reaktiovaihe voi olla muutaman viikon tai kuukauden mittainen. Ihminen yrittää saada käsitystä tapahtuneesta: miksi ja miten kaikki tapahtui. Henkiset puolustuskeinot alkavat toimia paremmin ja tapahtuman kieltäminen vähenee. Tässä vaiheessa voi ilmetä erilaisia ruumiillisia oireita, ahdistuneisuutta, masennusoireita, univaikeuksia, vihamielisyyttä (mm. toisten syyttämistä), tunteiden peittämistä tai näennäistä tilanteen hallintaa.



3. Käsittelyvaihe kestää muutamista kuukausista vuoteen. Tällöin tapahtunut hyväksytään, siihen ja menneeseen elämäntilanteeseen keskittyminen vähenee ja oireet ja tuntemukset vähenevät.



Toipumisen edetessä psyykkiset ja fyysiset oireet poistuvat ja mieliala kohenee. Mikäli ihminen ei saa trauman käsittelyyn tarvitsemaansa tukea, seurauksena voi olla ns. posttraumaattinen stressihäiriö, joka heikentää toimintakykyä ja elämisen laatua. Se voi ilmetä mm. unettomuutena, painajaisunina, masennuksena, psykosomaattisina oireina, oppimisvaikeuksina, jopa työkyvyttömyytenä. Tällöin tarvitaan ammattiauttajan apua.



4. Uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtuu lopullinen toipuminen. Ihminen on kyennyt käsittelemään tapahtuneen siten, että se ei enää rajoita elämää. Kukaan ei ole kriisin jälkeen

ennallaan, mutta parhaassa tapauksessa ihminen on vahvempi ja paremmin valmistautunut kohtaamaan vastoinkäymisiä.



(http://www.edu.fi/page.asp?path=498,1329,17908,17904,32561,32563,36228,…)

Naurettavia latteuksia ja potilaan satuttamista. Lapsettomuus on aihe, josta ei arkijärjellä voi ymmärtää mitään, jos ei sitä ole itse kokenut. Ammatti-ihmisenkin täytyisi paneutua juuri lapsettomuuden traumaattisuuteen, eikä höpötellä juttuja joita voisin kuvitella kavereitteni ja sukulaisteni minulle sanovan - jos uskaltaisin asiasta heille kertoa. Ihan kuin hän olisi yrittänyt muodostaa jotain kuvaa sinusta sen perusteella, minkä pituisen äitiysloman olisit halunnut. Ehkä hän tuomitsee äitiyslomat!? Lomailun takiahan me tässä hypitään seinille...

Minäkin olen kokenut traumaattisen keskenmenon, johon liittyi vakava henkeä uhkaava infektio. Juttelin tapauksen jälkeen sekä psykiatrin että psykologin kanssa, kumpikin olivat erittäin asiallisia ja empaattisia. Keskusteluissa kävimme läpi sitä, kuinka selvitä elämässä eteenpäin tapahtuneen jälkeen ja kuinka ihmismieli yleensä käyttäytyy tällaisissa traumatilanteissa. Yritimme etsiä minulle sopivia voimavaroja selviytyä psyykkisesti.

Sinun keskustelusi psykiatrin kanssa kuulostaa uskomattomalta. Hänen olisi ammattihenkilönä pitänyt tajuta olla sinun henkisenä tukena, ei syyllistää tai muuten pahoittaa mieltä.

Voimia sinulle!

Oma vakituinen terkkarini oli lomalla ja kolleega hoiti hänen asiakkaansa sillä aikaa. Sitä neuvolareissua en unohda koskaan.

Terveydenhoitaja kysyi ensimmäiseksi kun astuin huoneeseen sisään ,että oletko koskaan kuullut ehkäisystä???

Olin ihan pihalla...okei olin silloin nuori ns. teiniäiti tästä on siis 15v. aikaa. Millä oikeudella hän sanoi noin ihmettelin sitä silloin ja ihmettelen vieläkin. Minut tuomittiin ikäni puolsta heti ovella ,kysymättä mitään. Mainitsin tästä omalle terkkarille hänen palattua töihin ja hän kertoi minulle ,että kolleegan oma tytär huithapeli sellainen oli saanut lapsen eikä selvinnyt sen kasvatuksesta ja tämä kolleega joutui sen lapsen kasvattamaan. Minä sain siis nuorena äitinä hänen vihansa niskaani. En koskaan enää mennyt nevolaan jos tiesin hänen olevan tuuraamassa.

Olen todella pahoillani keskenmenosi puolesta! Itsekin sellaisen, ja vuosia lapsettomuutta, kokeneena tiedän, että se sattuu! Se sattuu niin kamalasti! Olen todella pahoillani, ettet ole saanut sellaista tukea, mitä hait ja olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että sait ihan turhia kommentteja asiasta. Varmaan terapioissa ei tunteitten näyttäminen terapeutin taholta ole o.k. Heidän pitää pysyä asialinjoilla. Näin olen asioita jonkin verran opiskelleena- tosin en ole psykiatri tai psykologi-ymmärtänyt. Jonkin verran erittäin tiukasta asialinjasta osa terapeuteista jo osaa ymmärtääkin luopua 2000-luvulla. Mutta asialinjaa pitääkseen terapeuttisi on ilmeisesti voinut vain yrittää johdattaa ajatuksiasi eteenpäin tuskasta, vaikkei olekaan ymmärtänyt, ettei tee sitä oikealla tavalla. Mun mielestäni terapeuttisi sai sinut kokemaan ihan vääränlaisia tunteita ja ihan omaa tyhmyyttään. Kun itse puhun keskenmenostani, ei monikaan ymmärrä, miten kivuliasta se on, siis jopa usean vuoden jälkeenkin. Minäkin toivoisin, ettei niin tyhmiä terapeutteja kuin tuo sinun, tulisi kenenkään keskenmenon kokeneen kohdalle - eikä sellaisia kommentteja myöskään lähipiireiltä tulisi! Olisivat mieluummin vaikka hiljaa- lähipiiri ja terapeutit- ja vain kuuntelisivat tai sanoisivat, etteivät ymmärrä, mene jonkun toisen luokse! Menee turhaan aikaa tuollaisiin terapeutteihin, jotka vain satuttavat! Iso halaus vielä toistamiseen, Pikkutintti!