pas vko:lla 4: piinapino

Kiva, kun aloitit meille oman piinapinon! Minäkin meinasin semmoisen tehdä, mutta en keksinyt sopivaa otsikkoa :)



Täällä elellään neljättä piinapäivää eli kiinnittyminen tapahtuu näinä päivinä, jos on tapahtuakseen. Jännittävää. Muuten olo on aika rauhallinen ja tunnollisesti koitan odotella ensi viikon torstaihin tuon testin kanssa. Meinaatko sinäkin sinnitellä oikeaan testipäivään?



Mikä on muuten sinun lugeannostus? Mulla on 2*400mg per päivä. Sen lisäksi progynovia 8mg päivässä.



Iloista piinaviikkoa! :)



-Myyry

meillä tänään pp0, kahden alkion siirto takana. Jännittää!

Täällä pohjoisessa keskellä pakkasta eletään pp6, kp23... Olo aika normaali: toki sitä tässä yrittää tulkita taas kerran kehoaa, vaikka PÄÄTIN olla ajattelematta koko asiaa....



Mulla on jotenkin outo olo; alavatsassa sellaista ihme painetta ja juilintaa, ihan kun ennen menkkoja. Ja vähän jotenkin jomottaa alaselkääkin. Mutta menkkoihinhan on vielä " ikuisuus" . Eli en tiedä onko psykosomaattista. Ihme homma.. Rinnat on alkaneet ihan pikkasen tänään aristaa, just ja just huomaa... Mutta sekin oire on mulla joka kuukausi...



Olen elänyt normaalisti: tehnyt paljon töitä, juonut viiniä jne...



Mulla luge annos vaan 200mg/pv. Mutta mullahan on tämä hoito luomukiertoon ja hormoonitasapaino pitäis olla ihan ok joten " periaatteessa" pitäis onnistua ihan vaikka ilman lisähormoonejakin jos on onnistuakseen.... Mutta ei kyllä ole ollut onnistuakseen.



Olen tosi skeptinen. En oikeastaan edes osaa ajatella että josko tämä onnistuis. Vaikea uskoa kun niin monta pettymystä takana; nyt kuitenkin jo viides siirto ja sitä ennen kolme inssiäkin. Luomu tytär tuntuu päivä päivältä suuremmalta ihmeeltä...



Nyt jo mietin että mitä tämän jälkeen? Yksi olki pakkasessa ja sitten ois kolmas ivf??!! Vähän alkaa tuntua että se kolmas ivf ei ehkä ole enää realistista: kehtaako sitä vielä kerran lykätä 2500¿ (lääkkeet, ivf, pakastus ja pas:t...) ko operaatioon? En ole " pihi" mutta kyllä väkisin hiipii mieleen että rajansa kaikella. En ole tarkkaan laskenut mutta oletan että meillä on koko hommaan uponnut tähän mennessä n 5000¿. Rahat on kääritty kasaan normaalituloista ja ei tässä nyt niin rikkaita olla että em rahat ois ihan ylimääräisiä ollut... Että siinäkin mielessä pitää jo alkaa miettiä " järjellä' " .. Se vaan on helpommin sanottu kun tehty. Todennäköisyys onnistua ei kasva loputtomiin; jossain vaiheessa se todennäköisyys alkaa laskea..... meneepä synkäksi ...



Pitää yrittää olla optimisti ja suhtautua järjellä.... Onneksi on tuo esikoinen ja koiravauva: niissä on jo paljon; iloa ja stressiä ja ohjelmaa!!!!



Niin ja testistä; en testaa, odotan menkkoja ja vasta JOS ne on kunnolla myöhässä testaan....



Halaus ja hymy!

Toivoa pitää pitää yllä viimeiseen saakka. Se on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Olen minäkin toki miettinyt jatkoa. Varmaan tehdään ne passit tässä heti perään ja sitten ennen kesää vielä yksi icsi, jos ei sitä ennen tärppää. Rahaa on meilläkin mennyt hoitoihin aivan tuhottomasti. Tarkkaa summaa en osaa laskea, mutta varmasti puhutaan yli kymppitonnista. Tämä paskin oli jo n. 600¿. Mie olen hoitovapaalla, joten miehen tuloilla nämäkin täytyy maksaa. Kallista puuhaa!



Mutta ei mennä vielä asioiden edelle! Me napataan nyt ne plussat ja unohdetaan taas hoidot pitkäksi aikaa :) Täällä sojottaa peukut kohti taivaita meidän kaikkien piinailijoiden puolesta!



-Myyry ja pp. 5

Meilläkin oli kahden alkion istutus viime viikon keskiviikkona eli kohta ollaan viikko oltu jännityksessä. Meinaa mennä hermot... Hoidoista aina selviää, mutta tämä odottavan aika on niin tuhottoman pitkä. Minäkin mietin koko ajan oman kehoni tuntemuksia ja olen aina varma, että menkat alkaa kun vähänkin alamahaan sattuu. Mutta luin, että käyttämälläni lugesteronilla on sivuvaikutuksena mahan kivistystä, ummetusta, päänsärkyä, onko kellään muulla kokemusta vastaavasta?

Tämä meidän toinen ivf ja ollaan mietitty että tähän saa jäädä, rahan meno on niin valtavaa, puhumattakaan ainaisista pettymyksistä, joita ei kohta enää jaksa.

Mutta onneksi vielä voi toivoa, ei paljon mutta varovasti ettei putoa sitten niin korkealta...

Kiitos Myyry tsemppauksesta!!! Toivotaan parasta: ollaan jokainen jo moneen kertaan ansaittu ne plussat (ja ne lapset)! Meistä jokainen on oppinut aika paljon elämästä tämän lapsettomuusprosessin aikana, ollaan siitä opista ylpeitä; tiedetään elämästä jotakin mitä kaikki ei saa koskaan tietää!



Olen iloinen siitä, että meillä on toisemme; teistä muista saman tavalla tai toisella kokeneista on iso apu tässä vuoristoradassa.

Olette ajatuksissani ja pidän peukkuja!!!!! Ja yksikin plussa tässä pinossa on lottovoitto meille kaikille; antaa toivoa!!!



Nyt lähden käyttämään koiravauvaa iltapisulla ja painun pehkuihin...



ps Johtuisikohan toi juilinta munkin vatsassa, ja painon tunne noista lugeista?! hoppas så!

Missä vaiheessa oireita voi aikaisintaan ilmaantua?

Välillä tuntuu hassulta, kun täällä kuulostelen itseäni ja mietin voisiko joku kolotus jossakin olla merkki siitä, että raskaus on lähtenyt käyntiin. Kai se on kuitenkin fakta ettei tässä vaiheessa mitään oireita voi ollakaan. Toisaalta sen tiedän, mutta sitten taas hermostuttaa kun olotila on niin normaali.



Tämmöisiä pohdintoja tässä aamutuimaan :)



-Myyry ja pp.6

Vielä olisi tätä piinaa jäljellä reilu viikko. Mulle sanottiin, että tehdä testi vasta kahden ja puolen viikon päästä. Entä teille? Miten muuten menee? En tiedä mistä on oire, kun mua ainakin väsyttää aivan julmetusti, aina on kyllä väsyttänyt, mutta nyt olen EKSTRA väsynyt, vaikka syön vitamiinejakin.

Joka kerta vessassa käynti jännittää ja toivoo ettei vuoto alkaisi ja pääsisin testamaan sitten ensi viikon lauantaina.

Milloin te aiotte tehdä testiä?

Heipparallaa !



Olisin kysellyt miten pas tehdään ? Olen siihen menossa huhti-toukokuussa, jos ei tärppää ennen sitä(mikä nyt olisi ihme).

Meillä on pakkasessa viisi huurunenää odottamassa !

Täytyykö pistellä ?Hormoneista ne puhuivat klinikalla.



T:mami

ei oireita; erittäin normaali olo. Rinnat pikkasen arat, hyvin vähän.



En uskalla toivoa.... Luulen että ei tule mitään kun ei missään tunnu... vaikka ei kai pitäis tuntuakaan tässä vaiheessa?????



Kp 25 menossa ja pp7.



Pas: mulla jokainen pas tehty luomu kiertoon. Eli olen n kp 10 käynyt ultrassa jossa varmistettu että kierto ok ja sitten bongannut ovulaatiotesteillä ja kun olen bongannut sen, soittanut klinikalle ja alkio on siirretty n 2-3 päivää positiivisesta testistä. Ja siirtopäivästä olen sitten käyttänyt lugeja, 200mg/päivä.



Mutta systeemejä on muitakin, joillakin pas tehdään lääketieteelliseen kiertoon. Riippuu ehkä siitä mikä on ongelma?!?



Pärjätkää ja laittakaa kuulumisia!!!!

marjaliisa: Tervetuloa joukkoomme piinailemaan ja plussaonnea! Minulla testipäivä on kaksi viikkoa siirrosta. Teen testin kotona ja jos se on plussaa niin voin mennä klinikalle veritestiin.



PAS: Meidän pas tehtiin lääkkeiden avulla, koska oma kiertoni on mitä sattuu. Homma meni niin, että kp. 15 pistin jarrupiikin. Siitä kahden viikon päästä alkoivat menkat ja kp. 2 aloitin Progynovat. Eka ultra oli kp. 10 ja siinä päätettiin siirtopäivä, joka minulla oli kp. 17. Alkiot otettiin sulamaan siirtopäivänä ja ne olivat jo lähteneet jakaantumaan ennen siirtoa.



Tämä piinailu on hermojakuluttavaa hommaa. Vielä pitäisi viikon verran jaksaa.. Toivottavasti tämän pinon piinailijoista kaikki pääsevät pois tältä palstalta!



-Myyry pp. 7 (jee, puoliväli saavutettu :)

Täällä kärvistellään. Ei mitään oireita mitkä viittaisi raskauteen. Nyt siis kp 28 ja pp 11. Rinnat ei ole enää yhtään arat (oli pikkasen pp 5-pp8): tulkitsen sen niin että negaa pukkaa taas vaihteeksi. Odotan hetkeä jolloin mekat alkaa. Valmiiksi ottaa aivoon.



Vaikea kuvitella että tämä tästä iloksi muuttuisi??!!!! Eikö se, että rinnat ei enää arista yhtään ole merkki siitä että hormoonitaso on laskenut kun raskaus ei ole alkanut????



Miten muilla, onko toiveita paremmasta?

Huomenna käynnistyy sitten viimeinen piinaviikko. Minä olen päättänyt tehdä testin keskiviikkona illalla. Tiedän toki ettei testata saisi ennen virallista päivää, mutta tahdon tehdä sen illalla jotta voin puida tulosta yhdessä miehen kanssa. Ei, en malta odottaa siihen torstai iltaan :)



M@ij@, täältä löytyy kohtalotoveri oireettomuuden suhteen! Olotila on täysin normaali, mistään ei kivistä eikä nippaile. En millään muista oliko minulla edellisen raskauden alussa oireita.. Ei ainakaan mitää oksentelua tms. Vielä tässä on toivoa meillä molemmilla!



Jännittävää uutta viikkoa!



-Myyry pp. 10

mutta täysin oireetonta täälläkin, lo.alavatsan nippailuja. Erityisesti täysin lutterot rinnat huolestuttaa...Mulla tänään pp 7 ja ajattelin kyllä testata jo perjantaina veritestillä. Virallinen testipäivä vasta maanantaina. En jaksa odottaa, ja jos raskaus on alkanut, se kyllä näkyy pp11 veritestissä. Jotenkin on kyllä ihan jo luovuttajan fiilis, niin vähähormoniselta tää olo tuntuu...

Eilen alkoi vähäinen vuoto, tosin olo ei ole samanlainen kuin kuukautiset olisivat alkaneet.

Mulle istutettiin kaksi alkiota ja lääkäri sanoikin, että voi tulla vähäistä vuotoa jos toinen abortoituu, mutta mutta...

Olen täällä jo itkeskellyt ja miettinyt kuinka onneton olen. etten edes yhtä lasta saa annettua miehelleni. ON tosi masentunut olo, eipä huvittais juuri huomenna töihin mennä:(

Ei mitään raskauteen viittaavaa... Rinnat on kun rukkaset, ei kivistä eikä pingota.......



Ei vuotoa mutta toisaalta jäljellä vielä lugeja.



En jaksa uskoa plussaan. Kyllä jossain tuntuis jos tämä ois plussaa.....



Tsemppiä muille...



Ps en siis aio testata, odotan niitä menkkoja. Ja jos niitä ei kuulu tällä viikolla testaan sitten..............

menkat alkoi... vielä tulee ruskeaa vuotoa, alkoi tossa ruokatunnilla päivällä mutta tilanne oli arvattavissa; kohta tulee kunnolla....................................



En tiedä mitä kirjoittaisin. Tämä oli nyt vaihteeksi tässä. En jaksa enää uskoa toiseen lapseen. Meitä on kolme: pieni perhe mutta pitää yrittää tehdä meidän kolmen elämästä ja arjesta hyvä, elämisen arvoinen!



Nyt alkavassa kierrossa en mene vikaan pas:iin, työesteitä. Ehkä seuraavassa kierrossa. Sitten on ohi tämä rupeama. Nyt tuntuu että kolmatta ivf:ää ei tule.



Kurjinta on se, kun en tiedä mikä tässä mättää????? Tämä oli viides siirto, kolmas pas.



Tänän mietin varovasti olisiko adoptio vaihtoehto? Vai pitääkä vaan tyytyä tähän olemassa olevaan? Sjoittaa rahat meidän kolmen elämään, itsekkäästi................(vaikka itsekkäästi ne rahat on nytkin sijoitettu: lapsen hankinta jos joku on itsekästä; ei me niitä muiden takia haluta, ihan oman itsemme...)



Vieläkö teillä muilla on toivoa?????



Pidän peukkuja, yksikin plussa tässä pinossa on työvoitto meille kaikille (eikä meiltä muilta pois!)!

Olen tosi pahoillani siitä, että tämä kerta meni myttyyn :( Niin monta negaa tässä on matkan varrella itsekin kokenut joten voin sanoa tietävänä miltä sinusta tuntuu!



Minä teib eilen pp.11 testin ja tyylipuhdas nega tuli jälleen... Toki tässä on vielä toivoa, että oikea testipäivä toisi muutoksen asiaan, mutta ei tämä tilanne kovin hyvältä näytä... Pidän kuitenkin toivoa yllä!



Jaksamista eteenpäin!

Maija. Kävi kuitenkin mielessäni, että jospa tuhrusi ei muutukaan vuodoksi...Niinkinhän voi käydä.



Mulla pp 8, eikä mitään oireita. Paitsi väsyttänyt tavallista enemmän, mihin syynä lienee huono sisäilma töissä, kun ilmastointi pois päältä pakkasten takia.:(

Vuoto alkoi sitten yöllä kunnolla joten nyt on niin kunnolliset menkat käynnissä kun olla ja saattaa. Että todellakin tuli sellainen piste tälle pas:lle...



Aamulla soitin VL:oon, pyysin lääkärille puhelinajan. Ensi maanantaiksi sen sain. Multa eilen katkesi selkäranka. Tajusin ja myönsin viimein että meille ei suurella todennäköisyydellä koskaan tule toista lasta. Itkin pari tuntia ja olin kuin tomaatti kun kömmin sänkyyn.



Suraan mieheni kanssa kovin eritavoin. Ollaan erilaisia. Tunuu että hetkittäin olen todella yksin asian kanssa, mies osaa jotenkin paremmin käsitellä (tai jättää käsittelemättä) asian.



Musta todella tuntuu että tässä ei ole järkeä. Viisi alkion siirtoa, kolme inssiä ja kaikki negaa. Ja kun hoidot aloitettiin, lääkäri ja koko hoito henkilökunta hymyillen vakuutti että teille kyllä saadaan vauva aikaiseksi kun teillä on NIIN hyvät mahikset kun on tuo luomutyttökin... se siitä.



Missä se piste on, josta ei pidä enää kulkea eteenpäin? Sen haluan nyt kuulla lääkäriltä. Mä en halua seota tämän rumban takia.... Mulla oli aika seesteinen ja hyvä olo muutaman kk ajan kun pidettiin hoitotaukoa. Mutta silloin en kyllä vielä ollut luopunut toivosta. Nyt se on lähellä.



Mahdan itkeä kurkku suorana kun alan realisoida vauvan tarvikkeita: niitä onnenhuumassa esikoiselle ja jo silloin haaveissa olleille pikkusisaruksille hankittuja vaunuja, turvakaukaloa, pieniä vaatteita ja isoa läjää leluja ja kirjoja........Kaikki kauniisti pakattuna odottamassa ihmettä joka ei osu meidän kohdalle.



Siitä haaveesta että meidän perheessä olisi enemmän kuin yksi lapsi, on helvetin vaikea luopua. Mutta toisaalta ajatus adoptiosta tuntuu tuskaiselta: kolmen-viiden vuoden odotus, huh-huh!!! Esikoinen on siinä tapauksessa nopeasti 10v ennen kuin meillä toista lasta on; KÄÄK!!!!!!!!



Miten te muut nousette suosta? Kauan aiotte uskoa? Ja yrittää? Kertokaa! Onko mun aika luovuttaa????



Kunpa saisin mieheni voimat itselleni, hänen tapansa suhtautua realiteetteihin karun realistisesti.........Eilen sanoin miehelleni että ajatelle kuinka vanhoja me ollaan 40 vuotiaina kun meillä on silloin jo 15 tytär: ei ole piemepiä pitämässä nuorena....................Että mitä me tehdään 45v kun kahdestaan istutaan kotona???????????? Kamalaa.



Toivon että joku teistä muista säästyy tältä ahdingolta. Plussatkaa!!!!!!!!!