Keinoja pitää mieli korkealla?

Olipas hauskoja ideoita! Mäkin voisin ryhtyä tuohon:) Vaikka mulla on jo kyllä niiin monet kengät, että hukun niihin, jos aina ostan kengät kun menkat alkaa. Ollaan yritetty 1 v 3 kk ja mulla on näinä päivinä ovulaatio. Et parisen viikkoa tässä nyt sitten odotellaan. Sitähän voi sit hyvin selailla tarjouksia ja mainoksia, että mitä kivaa sitä sais ostaa kun /jos menkat alkaa.



Aluks tosiaan keksin kanssa kaikkia hyviä puolia, et ompas hyvä etten ole raskaana...sai mennä kavereiden kanssa viihteelle tai saa kesällä vielä olla ei-raskaana ja terasseilla mielin määrin... muun muassa tällästä. Mutta nyt on kyllä selitykset jo loppuneet, en keksi enää mitään hyviä. Olen vain sairaan pettynyt kun menkat alkaa!



No, mulla on nyt vankka uskomus, että tänä keväänä tärppää! Aloitan Clomifenit ens kierrosta ja sitten vois olla hyvät tsäänssit tärppäämiseen.



Ei muuta kun shoppaileen ihan rennosti ja hyvällä omalla tunnolla vaan!



Paitsi, että tietty toivotaan, että rahat voisi laittaa vauvojen vaatteisiin mieluummin! Plussasäteitä kaikille!

Ollaan selittämättömiä tapauksia. Viime vuoden keväänä tehtiin 3 inssin putkeen yksityisellä. Niissä kierroissa pettymystä oli enemmän, kun asian eteen oli kuitenkin tehty jotain tavallisesta poikkeavaa. Kun vikan inssin tulos selvisi kesäkuussa, päätin, etten enää murehdi asioita. Kesällä meidät laitettiin julkiselle puolelle ivf-jonoon, jonka ensikäynti oli eilen. NKL:lla oltiin sitä mieltä, että koska ollaan selittämättömiä, ei ivf-hoitoa ainakaan vielä tehdä, vaan lisää inssejä. Tästä tullaan vielä vääntämään kättä ;)



Kesä meni helposti ja oli oikeasti ihan mukavaakin, kun ei ollut raskaana. Vaikka enhän minä tiedä, kuinka mukavaa se olisi - kun en ole koskaan ollut. Syksykin meni yllättävän helposti. Vaikka ollaankin selittämättömiä, eli periaatteessa plussa olisi mahdollista missä tahansa kierrossa, olen lakannut uskomasta siihen. En ole menettänyt toivoani kokonaan, mutta en joka kuukausi odota pelonsekaisin tuntein menkkojen alkua, en tarkkaile " oireita" , en mieti ovulaation ajankohtaa jne. Itse asiassa olen ollut tyytyväinen, että kierto on pysynyt säännöllisenä. Ei olisi mukavaa, jos tulos olisi nega, mutta kierrot ihan mitä sattuu. Yritän olla siis tyytyväinen siihen, mitä olen " saanut" . Olen tehnyt ahkerana töitä, ollut sosiaalinen, liikkunut paljon ulkona (baareissa jne) ja tosiaan - shoppaillut. Olen käynyt reissuissa ja tehnyt asioita hetken mielijohteesta. Eihän lapsi estä elämää, mutta muuttaa sitä kuitenkin niin, etteivät samanlaiset jutut olisi enää mahdollista. Olen nyt elänyt todella vapaasti, ja tavallaan " toivonut" , että jonain päivänä kaikki se vapaa elämä loppuu, raskauden myötä.



Olen siis itse kokenut helpottavana sen, etten mieti asiaa koko ajan. Kun en toivo, niin en pety. Olisin toki iloinen, jos raskaus alkaisi, mutta en enää ole sen asian suhteen epätoivoinen. Vaikka käynkin täällä lukemassa ja kirjoittelemassa juttuja, ei ajatukset pyöri lapsen ympärillä enää samalla tavalla kuin esim. vuosi sitten. Ja se on oikeasti tuonut helpotuksen, jopa shoppailua paremman sellaisen ;)



Jos vain mahdollista, kannattaa yrittää laittaa ajatuksia taka-alalle joksikin aikaa, tai ainakin suhtautua realistisesti. Jossain vaiheessa huomaa, että on voinut mennä monta kiertoa ilman epätoivoa. Ja sekin on jo paljon se :)



Tsemppiä ja plussaonnea.

olen kyllä yrittänyt olla ajattelematta asiaa ja olla murehtimatta. Lääkärikin kehoitti meitä vain " olemaan ja elämään kuten ennenkin" . Kierto on säännöllinen, vikaa ei löydy. Ei saisi stressata, hänkin sanoi. Mutta on vaikeaa käskeä itseään olla stressaamatta. Mulla on lisäksi seksuaalisesti laiska mies, joka voisi olla ilman seksiä kuukausikaupalla... Tämä lisää ahdistustani, sillä tiedän, että jos lakkaamme yrittämisen, hiljenee olennaisesti myös seksielämämme. Ja sittenhän sitä toivoa ei ole ainakaan.



Tarkoitan tällä, että uskoisin stressaavani vähemmän, jos tuntuisi, että mahdollisuus raskauteen olisi " luonnollinen" ; jos kokisin, että tekisimme sillä tavoin kaikkemme, että mahdollisuus olisi, en olisi myöskään niin pettynyt, kun menkat alkavat. Ymmärtääköhän tästä mun sepustuksesta enää kukaan mitään ;-)? Nyt tuntuu, että kaikki aika menee oikeaan ajoittamiseen. Mieheni hokee myös " älä stressaa" -mantraa, mutta se, etten enää stressaisi tarkoittaisi, että luopuisimme kokonaan lapsihaaveesta. Tai ainakin mahdollisuus raskauteen pienenisi ennestään.



Tiedän kyllä, että voin elää ilman lasta. Olen menevää tyyppiä, nautin itsenäisyydestä ja teen haastavaa työtä, jossa pääsen toteuttamaan itseäni. Varmasti eläisin onnellisen elämän näine eväinenikin. Mistä voin tietää lapsensaamisen auvosta, kun en ole koskaan kokenut. Tässä vaiheessahan haaveilen vain haavekuvasta, en mistään todellisesta. Ja kuka tietää, ehkäpä jopa katuisin lapsen saamista. Voi kai niinkin käydä?



Tilitystunnelmissa (lounastauolla),

Sarimari

Tiedän kyllä itsekin hyvin, ettei se ajatusten siirtäminen ole helppoa. Ja kuinka v*tuttaa, kun joku sanoo, että älä ajattele asiaa.. Sitä en siis tarkoittanut, on vaikea ilmaista itseään.



Omalla kohdallani olen vain saanut käännettyä ajatukset niin, " etten varmasti ole raskaana" , joten lähinnä odotan menkkojen tuloa ja toivon, että kierto pysyy säännöllisenä. Kun en odota, en pety. Käänteispsykologiaa.



Kävimme tällä viikolla ensimmäistä kertaa NKL:ssa ja olimme ivf-jonossa. Käynti oli kuitenkin tosi syvältä ja lääkärin mukaan emme tule ivf-hoitoihin pääsemään, ainakaan vielä, koska syytä tehdä ivf-hoito ei ole. Kyllähän se käynti veti taas mielen matalaksi muutamaksi päiväksi ja harmitus oli todella kova.



Meillä seksiä riittää kotona suhteellisen hyvin koko ajan. Välillä ollaan tosin eri puolella Suomea ja välillä ei vain jaksa tai huvita. Aikaisemmin olin lähes " hysteerinen" jos ovisaikana ei ollut toimintaa. Nyt sitä on oppinut olemaan ajattelematta ovisaikaa ja harrastaa seksiä silloin kun siltä tuntuu. Eihän tällä tulosta näytä tulevan, mutta on se silti helpompaa kuin että joka kk yrittää kaikkensa ja silti tulos on ihan sama - yhtä tyhjän kanssa.



Kyllä ne asiat siitä ratkeavat jollain tavalla. Joko sitä tulee raskaaksi luomuna tai hoitojen kautta, tai sitten ei tule. Elämä sitten järjestyy sitä rataa, mitä eteen tulee.. Jonkinlaista henkistä luopumistyötä olen jo tehnyt, vaikka edes mitään rankkoja hoitoja ei ole kokeiltu. Kaipa tämä on jotain itsensä suojelua, mutta huomaan pärjääväni näin paljon paremmin.



Tsemppiä ja voimia :)

Ajan myötä asiat asettuvat uomiinsa, niin omien asetusten ja odotustenkin tasolla. Niin on ennenkin käynyt.



Voimia sullekin, kyllä se tästä ;-)

t. Sarimari