Kokemuksia kolmannen lapsen tulosta perheeseen
Kummasti sitä on taas alkanu tiheemmin käydä täällä vauvakuume-puolella viestejä lukemassa. Meillä on kaksi lasta ja alunperin ollaan miehen kanssa haaveiltu kolmesta lapsesta.
Kakkosen tulo kuitenkin tuntui mullistavan meidän perhe-elämää huomattavasti voimakkaammin kuin esikoinen aikoinaan ja nyt arveluttaakin, miten käy kolmannen vauvan kanssa..
Kun toinen lapsi oli syntynyt, mulle oli henkisesti todella vaikeaa sopeutua siihen, että esikoinen ei ollut enää meidän ainokainen, että mun täytyi olla äiti kahdelle ja alkaa jakamaan huomioni kahden lapsen kesken ja suru valtasikin usein mielen, kun alkuunhan se tietenkin oli vauva, joka ensisijaisesti sitä huomiota sai ja esikoinen jäi väkisinkin kakkoseksi.
Erityisesti lasten nukkumaan laitto iltaisin tuntui jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeilta tilanteilta, kun tuo kuopus sattui olemaan sitä sorttia, ketkä huutavat joka ilta tuntitolkulla elämänsä ensimmäiset 4 kuukautta. Säälitti niin meidän pieni 2,5-vuotiaamme, joka joutui iltaisin käymään yksin nukkumaan äidin nukutellessa vauvaa. Tästä kaikesta kuitenkin on selvitty ja arki rullaa jo ihan sujuvasti, joten kummasti on vauvakuume alkanu taas nousemaan.
Onko muilla ollu samoja tuntemuksia, kun uusi vauva on syntynyt? Vaikuttaako kolmannen lapsen syntymä yhtä voimakkaasti äitiin, tuleeko kolmannenkin lapsen myötä yhtä suuri riittämättömyyden tunne vai kenties vielä suurempi? Vai lohduttaako se yhtään, että kahdella vanhimmalla lapsella on silloin jo toisensa turvanaan, lapsi ei kuitenkaan ole "yksin" äidin huolehtiessa vauvasta?
Ja toinen, mikä vielä mietityttää mahdollisessa uudessa raskaudessa, synnytyksessä ja imetyksessä on oma palautuminen. Toki nämä kaikki asiat on yksilöllisiä, mutta millaisia kokemuksia teillä on, hidastuuko palautuminen entisestään jokaisen uuden vauvan myötä?
Itse olen tämän toisen lapsen syntymän jälkeen kärsinyt huomattavasti enemmän fyysisiä "vaurioita" ja palautuminen on huomattavasti hitaampaa. Lisäksi väsymys ja stressi on tuonut mukanaan kaikenlaisia omituisia oireita mm. järkyttäviä nivelkipuja ja vähän ehkä pelottaakin, että jääkö musta mitään jäljelle, jos vielä kolmannen kerran lasta alan toivomaan ja odottamaan...
Kokemuksista kiitollinen,
S ja lapset 3v ja 7kk
Kommentit (3)
Kolmatta kuumeileva epäileväinen nostaa...
Esikoinen oli vain 1,5-vuotias, kun kuopus syntyi. Silloin vähän suretti, kun toinen oli niin pieni ja vauva vei kaiken huomion. Onneksi vauva nukkui pitkiä päikkäreitä, niin meillä oli aikaa olla esikoisen kanssa yhdessä. Esikoinen on kyllä luonteeltaankin sellainen, että tarvittaessa ottaa huomionsa! Mieheni onneksi hoitaa paljon lapsia, ja esikoisen kanssa hän teki paljon kaikkea kivaa (kävi uimassa, marjaretkillä, talvella pulkkamäessä jne.) kuopuksen ollessa pieni. Minäkin sain rauhassa tutustua tähän uuteen perheenjäseneen.
Itselläni toisesta kilot on jääneet, ja muutenkin tuntuu, että enemmän rupsahdin toisen raskauden jälkeen... En kuitenkaan jaksa siitä murehtia, koska eihän tässä ikinuoria olla. Miksi ikä ei saisi näkyäkin? Enemmän minua harmittaisi vanhana se, etten tehnyt/saanut kolmatta lasta kuin että olen vanhentunut.
Juttelin kerran yhden tutun viiden lapsen äidin kanssa, joka sanoi, että heidän perheessä ainakin toinen lapsi oli suurin mullistus ja seuraavat on jo menneet vähän kuin omalla painollaan. Mutta kait se niin onkin, että esikoista odotetaan innolla ja se saa paljon huomiota, kun kaikki on niin uutta ja ihanaa. Toisen lapsen syntyessä kai alitajuisesti ajattelee niitä onnen hetkiä esikoisen kanssa. Totuus on kuitenkin karumpi, kun kotona on toinen (yleensä) aika pieni. Ja tulee sitten niitä riittämättömyyden tunteita. Kolmannen kohdalla siihen on jo varmaan asennoitunut erilailla ja vauva menee "omalla painollaan"...
Minulla kokemusta vasta kuukauden verran asiasta, joten kaikkea kysymääsi en itsekään vielä tiedä. Mutta, esikoiset ovat 3v kaksoset ja nyt kolmas vauva syntyi perheeseemme. Vauva on yllättävän vaativa, itkee paljon enempi kuin esikoiset, ei viihdy minuutteja kauempaa yksin, eli on sylissä lähes koko hereilläoloajan, ellen imetä. Aikaa isommille minulla ei nyt ole juuri ollut, mutta onneksi ekat viikot apuja perheeltä joten hyvin ollaan selvitty. Riittämättömyyden tunnetta ei ole, sen koin kaksosten vauva-aikana niin rankasti, ettei se voi tulla eri-ikäisille sisaruksille, vaikka niitä olisi kolme. Tämä on kokemukseni jo neljästä ekasta viikosta. Toki olen itsevarmempi äitinä jne mutta kaksi vauvaa on ihan eri asia kuin vauva ja taapero ja leikki-ikäinen. Minun kolmivuotiaat hoitavat innokkaasti vauvaa, siis heiluttavat sitteriä tai työntävät vaunuja, mikä on tosi kivaa että osaavat jo ottaa osaa vauvan hoitoon ja luoda suhdettaa pikkuiseen. Se, että isommat leikkivät jo toisten kanssa helpottaa paljon sekä se että voi dvd:n laittaa hetkeksi, joka on uskomattoman hyvä babysitteri. Kahden vauvan kanssa sitä ei voinut tehda ;) Ihan varmasti te selviätte kolmesta kun kaksi jo teillä on ja kun ja jos kolmas tulee on esikoisenne jo vähintään 4v ja toinen osaa kävellä ja leikkiä itsekseen tai sisarensa kanssa.
Palautuminen on vaikeampaa, kiloja ei lähde ainakaan minulla samaa vauhtia kuin viimeeksi, mutta onhan tässä jo ikää ehtinyt tulla eikä aikaa samalla lailla treenata vaunuilla kuin viimeeksi. Mutta turhaa sitä suren vielä...
Meillä mietitään jo neljättä! Mutta ei vielä ehkä sitten iltatähtenä 7v päästä!