Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka jaksatte vastata lempeästi täällä hysteerisille äideille, jaksatteko olla sellaisia myös oikeassa elämässä?
31.03.2006 |
Eilen täällä oli esimerkiksi huolesta soikeana yksi hysteerinen äiti, jonka lapsi oli tippunut sängyltä (!). Hän sai pääasiassa ihan asiallisia vastauksia, joku tosin ihan ystävällisesti myös muistutti, että kyllä lapset kolhuja kestää...
Jaksatteko tosiaan ihan pokkana olla kärsivällisiä, jos samanlaista (ja pahempaakin) hysteriaa tulee tosielämässä vastaan? Eikö pokka petä yhtään?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku oikeasti on hädissään niin tietysti
Kyllä mä autan ja lohdutan aina ystäviäni, vaikka olis kuin hullu juttu kyseessä.
Tajusinkohan mä ollenkaan sun kysymystä...
t. Yks joka vastasi mainitsemaasi ketjuun :)
olla ihminen, jolle kuka vaan voi kertoa mitä vaan, eikä ikinä tarvitse pelätä, että tuomitsisin tms. Ja myös suhtaudun asioihin ylipäätään aika rauhallisesti ja jalat maassa, samoin elämänkatsomukseni on muuttunut koko ajan suvaitsemammaksi, joten huomaan, että en edes itsekseni hätkähdä juuri mistään, esim. uskontoihin liittyvistä asioista, homoseksuaalisuudesta ym.
Tokikaan en hyväksy kaikkea, esim. lasten pahoinpitelyjä, uskottomuutta ym. mutta ymmärrän myös, että tällaisia asioita tapahtuu ja ymmärrän, ettei pahaa tekevä ihminen ole kaikissa tapauksissa paha, virheitä voi tehdä ja niistä voi oppia.
Minusta tärkeintä on, että ihminen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, virheineen, silloin hyväksyy myös toiset virheineen. Kukaanhan meistä ei ole täydellinen.
Täällä tulee välillä töksäytettyä asiat turhankin suoraan.
Mutta yritän kyllä aina olla loukkaamatta ketään.