Onko lapsellasi hyvät kummit? Viettävätkö aikaa kummilapsen kanssa ja ovat kiinostuneet hänen elämästään?

eivät juurikaan ole edes kiinnostuneita.



lahjat tulee jouluna ja synttäreinä

useimmat eivät ole juuri missään tekemisissä, muutama muistaa synttärinä ja jouluna lahjalla.

Joista vain kaksi asuu paikkakunnalla. Yksi kummeista, siskoni, on ainoa joka on todella läsnä poikamme elämässä. Kauempana asuvat eivät luonnollisesti pysty niin hyvin olemaan läsnä... Olisi kuitenkin mukavaa jos olisivat vähänkään kiinnostuneempia siitä mitä hänelle kuuluu..

2 sitten ei juurikaan käy kylässä, mutta muistavat merkkipäivät.

Kaksi kummia on. Yhden kanssa oon puheissa parin viikon välein, nähdään ehkä 1-2kk välein. Samalla paikkakunnalla asutaan. Itsessäkin on vikaa kun en viitsi lähteä lapsen kanssa hänen luokse, musta vaan omasta mielestä on niin inhottava liikkua julkisiin tottumattoman 1v lapsen kanssa keskustaan ja mennä pieneen asuntoon jossa saa tietysti varoa kaikkea ja juosta lapsen perässä, kun eihän kummilla ole omia lapsia niin tietysti asunto on sisustettu sen mukaan. Tuntuu niin paljon helpommalta että hän tulee meille.



Toinen kummi on sukua joten saanee lapsesta tietoa muuten, mutta ei kyllä koskaan soita ja kysy mitä hänelle kuuluu. 1v-päivänä kyllä kirjotti pitkät lorut siitä kuinka lapsi on hänelle ylettömän rakas... ei oikein kyllä näy arkipäivässä mutta ehkä hän on vaan huono ilmaisemaan tunteitaan.



Mukavia lahjoja on tullut molemmilta synttärinä ja jouluna kyllä, eikä nämä kummit varmaan huonoimmasta päästä ole, en tiedä kaipaisinko ees läheisempää yhteydenpitoa. Ehkä sitten kun lapsi kasvaa.

Vierailija:

Onko lapsellasi hyvät kummit? Viettävätkö aikaa kummilapsen kanssa ja ovat kiinostuneet hänen elämästään?

On hyvät kummit. Kummeiksi olemme pyytäneet läheisiä sukulaisia ja ystäviä, jotka tunnemme kunnolla ja joidenka kanssa uskomme olevan yhteyksissä tulevaisuudessa. Kummit viettävät paljon aikaa kummilastensa kanssa, vaikka monessa maassa asuvatkin. Ja ovat kiinostuneet kummilasten elämästä, muulloinkin kun jouluna/synttäripäivänä. Lapset tykkäävät, kun saavat esim ulkomailla asuvalta kummilta silloin tällöin postikortin, kirjeen, sähköpostin, puhelun tai tekstarin.

Eilen just 2v kummi vietti koko päivän hänen kanssaan. Olivat käyneet puistoissa, syömässä, herkuttelemassa, uimassa jne.. Ja poika äskenkin hehkutti vielä miten mukavaa heillä eilen oli.

Lapselle merkitsee paljon enemmän se, että kummi viettää heidän kanssaan aikaa, kun ostaa lahjoja. Tai näin mä olen kokenut, kun mulla on paljon kummilapsia. Viime kesänä olin kummilapsen kanssa Ruotsissa ja meillä oli valtavan hauskaa ja tämäkin kummilapsi viimeksi pari viikkoa sitten kysyi, koska lähdetään uudestaan. Tulee niin hyvä fiilis, kun voi lapsia tällä tavoin muistaa.

Eikä sen tarvitse olla mikään kallis ulkomaanmatka yhdessä, ihan vaikka päiväretki kesällä lähirannalle uimaan ja piknikille ja hyvää lukemista/pelaamista/leikkimistä mukaan. :)

Lahjat kyllä tulee mutta mitään muuta ei sitten tulekaan :(

Viettävät aikaa pojan kanssa, kyselevät kuulumisia, lähettelevät kortteja jne.

Panostan itsekin mielelläni heihin; lähetän pojan kuvia, pojan taideteoksia, kertoilen kuulumisia jne.

Toivottavasti kummisuhteet säilyvät hyvinä jatkossakin!

Kummilasta kyllä muistetaan jouluna paketilla ja myös syntymäpäivinä, tosin juhliin eivät ole ehtineet seitsemän vuoden aikana kuin kerran. Aina on niitä muita menoja, että ei ehdi. Paketin toimittavat sitten jonkun välikäden kautta pajalle tms. Eivät ole millään tavalla kiinnostuneita pojan elämästä, eivät kysele koulu- tai harrastusasioista mitään, eivätkä kuuntele jos minä tai poika itse haluaisikin kertoa. Mutta ne OMAT LAPSET TEKI SITÄ JA TÄTÄ JA NE ON NIIN HELVETIN TÄYDELLISIÄ...

Vanhemmilla tuntuu olevan niin paljon vaatimuksia kummeille. Itselläni on 5 kummilasta, enkä asu ketään heistä lähellä. On hankala lähteä varta vasten 300-400 km:n päähän synttäreille ja joka kerta ei päästäkään. Miehellä kummilapsia on 4 ja sama juttu, kukaan ei asu lähimaillakaan.



Osasta kummilapsia olen vieraantunut, kun vanhempienkaan kanssa ei enää olla paljoakaan tekemisissä. Onneksi kaksi kummilapsista on jo niin isoja, yli 16-vuotiaita, etten enää katso " kummivelvollisuuksien" koskevan heitä. En tunne heitä läheisiksi, koska olen tavannut heitä 1-2 kertaa vuodessa.



Kummilasten muistaminen on ollut enimmäkseen synttäri- ja joululahjojen lähettämistä ja kyläilyä silloin tällöin. Kun käydään kylässä, koetan huomioida kummilapset esim. leikkimällä tai juttelemalla heidän kanssaan. Myös postikortteja olen lähettänyt heille matkoiltani. Helpointa on pitää yhteyttä kummilapsiin, jotka ovat sisarusten tai läheisten sukulaisten lapsia. Heitä näkee useammin.



Nyt emme enää mieheni kanssa lupaudu kummiksi kenellekään, kun kummilapsia on niin paljon ja kaikkia ei ehdi / jaksa huomioida niin paljon kuin haluaisi. Kuitenkin jos sisarus pyytää kummiksi, voimme asiaa harkita.



Koittakaa vanhemmat ymmärtää, että kummi ei aina pysty tai jaksa olla " erinomainen" kummi. Eikö riitä, että kummi yrittää muistaa kummilastaan omien edellytystensä mukaan? Itselläni ei ole lapsia, mutta en haluaisi odottaa kummilta liikoja. Jokaisella on oma elämänsä, johon ei aina mahdu kovin paljoa... Täydellisyyttä tai sitä edes hipovaa kummiutta ei tarvitsisi olla olemassakaan. Kyllin hyvä on oikeampi asenne.