Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua miehen liialliseen alkoholinkäyttöön ...
18.03.2006 |
Olen vähän yli 3-kymppinen nainen. Meillä ei ole vielä lapsia, mutta vahvassa harkinnassa asia on. Uskon että olisimme molemmat ihan hyviä vanhempia, mutta tällä hetkellä huolestuttaa mieheni alkoholinkäyttö. Että kannattaako lapsia edes harkita. En todellakaan haluaisi lapsilleni lasista lapsuutta. Muuten mieheni on hyvin ymmärtäväinen, keskusteleva, kotitöistä meille ei tule riitaa ja muutenkin arki sujuu hyvin tätä yhtä asiaa lukuunottamatta. Meillä on sekä yhteisiä että omia harrastuksia ja kavereita.
Miten teille, joilla on käynyt lasten syntymän jälkeen? Ovatko miehenne vähentäneet vai lisänneet juomista vai onko se pysynyt ennallaan? Lapset vaativat kuitenkin niin paljon voimia vanhemmilta, että krapula-aamuja ei mielestäni oikein usein voisi olla. Täytyy vielä lisätä että en minäkään mikään enkeli ole, kyllä punaviini maistuu, mutta tietysti olen siitä viime aikoina vähentänyt, eikä enää jaksa läträtä niinkuin joskus sinkkuaikoina.
Silti uskon sydämessäni että lasten hankintaa emme koskaan tulisi katumaan. Mutta mietityttää vain tämä asia, koska haluaisin uskoa että olemme yhdessä vanhuuteen saakka, mutta tuo miehen juominen on vain niin raskas taakka sydämessäni. En oikein jaksa uskoa että hän koskaan sitä kokonaan lopettaisi, mutta vähentäminenkin riittäisi. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta ja tilanne on ollut koko ajan lähes sama. Mieheni on minua hieman vanhempi eli ei enää mikään teinipoika. Vahvoja hän ei juo lainkaan, mutta olutta kuluu.
Vai pitäisikö vain tyytyä hellimään rakkaita kummilapsia?
Kommentit (16)
toisin kun minä. Mulla se meinasi sukset lipsua, vaikka ei krapulaa ollutkaan, mutta sellaista pientä tissuttelua. Nykyään otan vain silloin jos ei töitä seuraavana päivänä, en juo viikolla edes saunaolutta. Mutta päätös ei johtunut perheestäni tai siitä, että meillä on lapsia, vaan siitä, että tajusin, että elimistöni ei kestä tällaista loputtomiin...
En osaa sua auttaa muuten kuin että ÄLÄ hanki lapsia, jos se vähänkin epäilyttää, oli syy sitten mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä hänen kanssaan olisikaan. Mutta eihän se niin mene ...
mutta yrittänyttä ei laiteta, niinhän se sanonta kuuluu..
Näin ainakin meillä on käynyt ja lasten takia avioero on nyt vakavasti harkinnan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mies joi ennen aika reippaasti (joka perjantai, joskus jonain muunakin päivänä kännit), mutta koko raskausaikanani ei ole juonut kuin n. 5 kertaa känniin asti...Ja olen nyt rv 37. Että kyllä voi toisinkin päin olla! Ja hyvin viihtyy nykyään viikonloppuillat kotona mun kanssa :) On sanonut itsekin ettei huvita enää ryypätä ja käydä baareissa.
Mutta kokemusta on nyt 18 vuoden ajalta, kun on lapsia ollut, ja alkoholin käyttö on vain lisääntynyt. Voihan joillekin jäädä tuo juomattomuus päällekin, mutta meillä valitettavasti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä parisuhde ollut aina. Kävimme ennen lapsia miehen kanssa suht usein oluella. Minä join yhden ja hän halusi aina lisää. Vähintään 3 tuoppia keskellä viikkoakin. Pistin sen aina stressin piikkiin.
Kun lapsi tuli ei juominen rauhoittunut. Hän on aina ollut melko päällekäyvä humalassa. Eli puhuu todella lujaa eikä anna muille puheenvuoroja. Minua tuo alkoi häiritä tosi paljon. Tai oli se aina häirinnyt mutta jotenkin hän sai aina syytettyä minua kun muuttui humalassa hieman agressiiviseksi. EI koskaan silti lyönyt tai mitään mutta muuten alkoi haastaa riitaa.
Olimme avioeron partaalla kun vihdoin sain sanottua kuinka paljon minua häiritsee hänen käytöksensä humalassa ja ennenkaikkea että HÄPEÄN häntä ystävien seurassa. Hän alkoi pikkuhiljaa tajuta.
Viimein hän myönsi ettei hänen käytöksensä humalassa ollut suinkaan minun syytäni kuten olin aina luullut. Itse olin lopettanut tämän asian takia alkoholin käytön sillä en halunnut provosoida häntä millään lailla.
Se myöntäminen oli todella helpotus. Minulta putosi syyllisyydentaakka harteilta. Mies tajusi tekevänsä typerästi ja pitkien ja useiden keskutelujen jälkeen hän vähensi alkoholinkäyttöään runsaasti. Nyt kyllä juo mutta ei enää kännejä kuin miesporukassa. Kotona ei ole enää humalassa mikä on helpottavaa.
Toivottavasti miehesi myös tajuaa tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerrallaan montako annosta? monta kertaa viikossa?
Myös minun mieheni joi liikaa. Juominen oikeastaan riistäytyi käsistä lapsen odotusaikana. Juomisen myötä kaikki asiat olivat pian rempallaan. Viime syksynä tilanne sitten kärjistyi siihen pisteeseen, että minä, mieheni ystävät ja perhe ilmoitimme hänelle selväsanaisesti, että asioiden ON muututtava. Erosimme " kokeiluluontoisesti" ja takaisin yhteen muuton ehtona oli juomisen vähentäminen. Loppuvuoden mies yritti " muka" vähentää juomistaan, mutta koska ei siinä ollut täydellä sydämmellään mukana, niin eihän siitä mitään tullut. Mutta ilmeisesti kuitenkin asiaa kypsytteli mielessään ja joulun jälkeen asiat todella muutuivat. Mies meni itse, vapaaehtoisesti ja oma-aloitteoisesti a-klinikalle, kävi siellä kerran viikossa juttelemassa työntekijöiden kanssa ja parin repsahduksen jälkeen aloitti antabus-kuurin. Tänään hän ensimmäisen kerran sanoi ääneen, että hän joi liikaa ja juomisen takia raha- yms. asiat menivät päin p***että. Nyt uskon, että hän on tosissaan. Ehkäpä jossain vaiheessa muutamme yhteen asumaan. Tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin aikoihin=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kerrallaan lähes aina paljon. Hänellä on epäsäännöllinen työ eli saattaa juoda myös viikolla. Eli mäyräkoiria kuluu. Yksi 12-pack helposti kerrallaan tai enemmänkin. Enimmäkseen hän juo kotona. Emme juurikaan käy yhdessä ulkona, muuta kuin sitten tietysti juhlissa. Hän ei ole väkivaltainen tai mitään, mutta kerta kaikkiaan vaan tosi väsyttävä tapaus kännissä. Minä en häntä jaksa eikä kukaan muukaan. Ja joudun häntä häpeämään kavereideni seurassa. Hän itse ei sitä kai tajua. Selvinpäin on tosi kiltti, mutta kännissä saattaa haastaa riitaa verbaalisesti ja tavallaan ärsyttää tahallaan. Muutaman kerran hän on myös tehnyt sen että lähtee baariin työkavereidensa kanssa, eikä ilmoita minulle mitään. Sitten ilmestyy neljältä kotiin. Ja kuitenkin luotan häneen siinä mielessä, että mustasukkainen en oikeastaan ole, vaan tiedän että hän on muuten vain tuulettumassa, ei naisia katsastamassa.
Tietysti voihan olla että hän vain tarvitsee tarpeeksi hyvän syyn lopettaa. Kysyn aina välillä häneltä, onko hän onnellinen, kun minun mielestäni onnellisen ihmisen ei tarvitsisi juoda noin paljon. Mutta olen pikkuhiljaa tulossa siihen tulokseen, että rakkaudella ei juomista lopeteta. Nuorempana aina ajattelin että lähtisin tällaisesta suhteesta välittömästi, mutta tällä hetkellä se ei tunnukaan niin yksinkertaiselta.
Näin jälkeenpäin ajateltuna olin hyvin naivi. Niin ei käynyt. Elin melkoisessa helvetissä monta vuotta kunnes mieheni aloitti pitkän prosessin tullakseen terveeksi. Päätöstä raitistua ei saanut aikaan lasten syntymä tai mikään muukaan positiivinen asia, vaan yksinkertaisesti pohjakosketus.
Nyt kuljetaan kohti kevättä, oikeastaan ensimmäistä kertaa koko yhdessäolomme aikana. Voimia kaikille teille jotka asian kanssa joudutte elämään, toivoa ei kannata menettää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova kovaa vastaan! Minä tai pullo. Jos pullo on rakkaampi, on parempi erota.
Juha Kankkusesta Mika Myllylään, ei siinä ole vaimo ja lapset paljon vaakakupissa painaneet, kun dokaaminen on noussut elämän tärkeimmäksi asiaksi.
ettei juominen muutu ainakaan parempaan suuntaan.
Älä missään nimessä suunnitele lasten hankintaa!
terveisin nykyisin yh