Lue keskustelun säännöt.
Mikä 50-luvulla syntyneillä viiraa?Erotaan ja yritetään olla kuin parikymppiset. Lastenlapsista ei välitetä yhtään :(
Kommentit (5)
Anteeksi nyt ap, mutta kuulostat aika itsekkäältä marisijalta. Jos joku viisikymppinen uskaltautuu eroamaan sitten, kun on saanut lapsensa ulos pesästä, niin eiköhän se ole hänen oma asiansa. On voinut sinnitellä huonossa avioliitossa pitkäänkin sen lapsensa vuoksi, ja sitten tulee vihdoin tilaisuus ajatella itseään. Ota huomioon, että 50+-ikäisellä voi hyvinkin olla vielä 20-30 vuotta elinaikaa, ei sitä kannata haaskata täysin kuolleessa ja kamalassa avioliitossa.
Me lapset harvoin tiedämme, millainen parisuhde esim. omilla vanhemmillamme OIKEASTI on. Kulisseja pidetään pystyssä tosi pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kenties uusissa vakisuhteissa ja onnellisia. Mutta ei, nyt kärsii kaikki, eikä lapset saa isovanhempia.
Vierailija:
kenties uusissa vakisuhteissa ja onnellisia. Mutta ei, nyt kärsii kaikki, eikä lapset saa isovanhempia.
moni sen ikäinen mies vikittelee vain 15-20 vuotta itseään nuorempia naisia.
Heidän ikäpolvensa käsitys oli, että lasten vuoksi ei erota, vaan pysytään yhdessä. Saa nähdä, mihin tämä nykynäkemys (minä eroan, koska minä haluan) johtaa. Ovatko 1-3-vuotiaina jätetyt lapset sen tasapainoisempia aikuisia kuin osa nykyaikuisista, jotka ovat eläneet kitkutteluavioliiton lapsina? Epäilen vahvasti. Lapsi kaipaa molempia vanhempiaan. Tosiasiahan on, että toinen vanhempi jättää myös lapsensa lähtiessään liitosta, vaikka hän lapsia tapaisikin säännöllisin väliajoin.
tullaan kylään toisten aikuisten ihmisten luo ja jatkuvasti on naama mutrulla, kun asiat eivät mene " kuten minä haluan ja kuin minä olen tottunut" , vaikkei ole edes kyse minun asioista..