Yliopsto opinnot kinnostavat, kertakaa käytännön kokemuksia. Opiskelu+ lapset+rahatilanne. Onnistuuko?
Haluaisin lähteä opiskelemaan joko erityispedagogiikkaa tai kasvatustieteitä. Itselläni jo AMK pohjainen koulutus. Mietin vain että pystyisinkö tekemään töitä (päivä) ja opiskelemaan yliopstossa?
Pelkäksi opiskelijaksi ei taloudellisesti kyllä ole mahdollista, jos siis putoaa vain opintotuelle.
Onko jollakin kokemusta näissä tiedekunnissa opiskelusta?
Saanko edellisestä koulutuksesta mitään opintoviikkoja hyväksiluettua?
Kaipailisin kaikenlaisia kokemuksia ja vinkkejä kuinka opiskelu yliopstossa yleensäkkin menee. Olen ymmärtänyt että aika vapaata verrattuna amk opiskeluun. Tiedekuntien nettisivuilla olen käynyt ja lueskellut jonkin verran sivuja (paljon tietoa, huh).
Kommentit (5)
Ei pitäisi kirjoittaa kiireessä ja vielä lapsi sylissä.
Olen valmistunut kasvatustieteellisestä v. 2003. Viiden vuoden opiskelujen aikana ehdin saattaa tähän maailmaan kaksi suloista lasta, joten kokemusta yliopisto-opiskelun ja perhe-elämän yhdistämisestä on.
Kysyit työnteon ja opiskelun yhdistämisestä. Siitä minulla ei valitettavasti ole kokemusta, sillä en opiskelu-urani aikan juuri ehtinyt töitä tehdä. Olin periaatteessa suuren osan opiskeluajastani raskaana, " äitiyslomalla" tai " hoitovapaalla" . Käytännössä kuitenkin opiskelin täysipainoisesti ja valmistuin normaalissa tavoiteajassa, siis noin viidessä vuodessa. Mielestäni yliopisto-opiskelu oli suhteellisen helppo yhdistää perhe-elämään, sillä kuten totesit, on opiskelun eteneminen yliopistossa melko paljon itsestä kiinni. Paljon pystyy tekemään itsenäisesti, mutta ainakin meillä (Turun yliopisto) suurin osa läsnäolopakon sisältävistä kursseista painottuu 1.-3. vuoteen. Kuitenkin opiskeluelämä joustaa monessakin asiassa enemmän kuin työelämä (jossa nyt siis olen). Jotten nyt täysin sivuaisi varsinaista kysymystäsi, niin uskoisin, että myös työn, perheen ja opiskelun yhdistäminen onnistuisi, mutta vaatisi järjestelemistä. Kaiken kaikkiaan itselleni opiskeluajasta jäi mukavia muistoja, joista suuri osa liittyy lasten kasvun ihmeiden seuraamiseen.
Yliopisto-opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen on mielestäni myös rahallisesti ihan mahdollista, riippuen tietysti siitä, onko esimerkiksi jo asunto-, auto-, ym. lainaa. Itse olimme tuolloin mieheni kanssa molemmat opiskelijoita, asuimme vuokralla, eikä meillä ollut autoa. Hyvin pärjäsimme (tukien ja miehen sivutoimisen työn varassa) ja olimme onnellisia.
Kyselit myös AMK-opintojen hyväksiluvusta yliopisto-opinnoissa. Tästäkään minulla ei henk.koht. ole kokemusta, mutta käsitykseni mukaan AMK-opintoja ei juurikaan hyväksilueta yliopistossa. Enemmän tietoa tästä asiasta saisit vaikkapa tiedekuntien opinto-ohjaajilta.
Jos olet kiinnostunut nimenomaan kasvatustieteen tai erityispedagogiikan opinnoista, niin molempia voin suositella sinulle lämpimästi;-)
Tsemppiä tuleviin valintoihin!
Terkuin Hattara
Paremmin kuin hyvin on mennyt, tosin aika rankkaa on, sillä käyn lisäksi osa-päivätöissä ja yliopistokaupunkiin on matkaa n.100km. Eniten päänvaivaa ja energiaa on tainnut mennä sen ratkaisemiseen, miten jakaa aikansa työn, opiskelun ja perheen kesken, mutta nyt tuntuu, että oikea tasapaino on löytynyt.
Yliopisto-opiskelu on tosiaan hyvin vapaata, vaikka pakollisia kursseja kieliä opiskellessa onkin paljon (opiskelen siis itse kieliä) mutta voi ottaa juuri itselle sopivasti niitä kursseja. Eli edetä omaan elämäntilanteeseen sopivalla vauhdilla. Itsellä on tavoite valmistua 7 vuodessa, huh...
Rahallisesti pärjäämme aika mukavasti, mies on kokopäivätöissä, itse osapvätöissä ja sit saan opintorahaa. Lasten hoitomaksut tietty tippui kun tulotkin tippui. Kummasti sitä vaan osaa kiristää kukkaronnyörejä kun on pakko ;-) Ja kun opiskeluun menee niin paljon aikaa, ei ehdi edes ajatella kaupoissa notkumista! :-D
Itse suosittelen lämpimästi opiskelemista! Mutta ehdottoman tärkeää on, että kumppani on homman takana, sillä pakostakin hän joutuu ottamaan paljon vastuuta perheestä kun äiti opiskelee. Onneksi omaan ihanan miehen, joka on 110% tän mun opiskelun takana.
Tsemppiä sulle!
Mutta helpolla siitä ei pääse, se on selvä. Itse aloitin yliopisto-opinnot useamman työelämävuoden jälkeen ja tällöin lapsia oli jo siunaantunut perheeseen kaksi. Rutistin kuitenkin ensimmäisenä vuonna kasaan yli 40 opintoviikkoa kokopäivätyön ohessa. Käytännössä se tarkoitti normaalin työpäivän päälle paria tuntia illassa tenttikirjojen parissa. Usein luin tunnin verran töiden jälkeen, sitten puuhastelin illan lasten kanssa, kävin lenkillä jne. ja taas ennen nukkumaanmenoa luin toisen tunnin. Joka päivä. Näin jälkeenpäin ajateltuna se kuulostaa omastakin mielestäni älyttömän rankalta, mutta silloin se meni kuitenkin aika kevyesti. Asiaahan helpottaa huomattavasti se, että opiskelee todella kiinnostavaa alaa eikä lukeminen ole sikäli työlästä pänttäämistä. Lisäksi minulla oli joustava työntantaja, joka salli luennoilla piipahtamisen kesken työpäivän (vaikkakin poissaolotunnit oli tehtävä takaisin).
Kolmannen lapsen syntymän jälkeen opiskeluissakin oli suvantokausi. Kuopus täytti juuri vuoden, joten pikkuhiljaa tässä taas kiritään normaalitahtiin. Olin onneksi ehtinyt käydä töissä sen verran monta vuotta, että niillä eväillä aukesivat mahdollisuudet aikuiskoulutusrahaston opintorahaan. Sen turvin tässä on nyt lyöty ikäänkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla - saan olla vielä kaksi seuraavaa vuotta kotona eikä tarvitse laittaa pienintä niin nuorena hoitoon (eikä tarvitse tulla toimeen pelkällä kotihoidon tuella), mutta toisaalta ei kuitenkaan tarvitse käydä päivätöissä ja tässä lastenhoidon lomassa löytyy ihan mukavasti aikaa niille opinnoillekin. Kun on päivät lasten kanssa, ei tarvitse kärsiä huonosta omasta tunnosta jos opiskelee illat.
Summa summarum - opiskelun, työn ja lapsien yhdistäminen onnistuu erinomaisen hyvin jos itseltä vaan löytyy motivaatiota ja lähipiiriltä joustoa.