Paljonko luulet, että kissasi/koirasi ymmärtää tunteitasi?

Kissa ei ainakaan anna v*ttujakaan mistään

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:03"]Kissa ei ainakaan anna v*ttujakaan mistään
[/quote]Tai voihan ne ymmärtää mut ei välitä.Mun edesmennyt kissani ainakin katsoi joskus pitkään kun itkin.Mut sit jatkoi tyytyväisenä turkkinsa nuolemista.Ilme oli vaan semmonen ihmettelevä et mitäs märiset siinä;)

Oma kissani on kaverina, jos on hätä. Se ei lähde mun vierestä mihinkään, jos se huomaa, että mun on paha olla. Se myös seuraa perässä ja tuijottaa huolestuneena, ei päästä edes vessaan yksin. Se tietää nää jutut paremmin kuin mä ite. Mulla on päässä sellainen vika, etten aina oikein tajua, miten paha olo mulla on, mutta kissa huomaa. Tajuan aina jälkeenpäin, että oikeassahan tuo oli. Ja kun se alkaa huolestua, osaan nykyisin tarkkailla itseäni ja joskus jopa ehkäistä isommat ongelmat. Ja kun asiat on kunnossa, kissakin on iloisempi ja eläväisempi.
Kissa on mulle läheisin elävä olento. Ei me pärjätä ilman toisiamme.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:37"]

Puhetta tietysti ymmärtää, mutta onko kaverina, jos on hätä tai nauttiiko iloisuudestasi?

[/quote]

Veikkaan että tuo mun koira on oppinut melko hyvin tulkitsemaan eri tunnetiloja. Jos riitelemme miehen kanssa koira katselee valppaana, jos itken koira tulee vierelle ja nuolee kädelle tippuneet kyyneleet... Kerran lähti jopa yhtäkkiä toiseen huoneeseen ja ilmestyi takaisin luu suussaan. Luun se sitten tiputti mulle syliin. Joskus koira ei meinaa totella luokse kutsuttaessa (esim. metsässä kun on niin paljon eri hajuja) mutta tietyn äänensävyn+sanan kun otan niin johan rynnii luokse. Voihan nää kaikki olla vaan mun ylitulkintaa ja inhimillistän koiraa liikaa. Joka tapauksessa meillä on mukavaa yhteiseloa.