Terapeutti Janna Rantala: ”Parisuhteen kriisi ei riitä syyksi eroon”
Kommentit (10)
Entäpäs sitten, kun se toinen osapuoli ilmoittaa, että on liian myöhäistä yhtään mihinkään, vaan ero tulee samoin tein? Parisuhteen kriisin voi laukaista myös vakavammat asiat, kuten oma huono lapsuus, johon liittyvät traumat nousevat oman lapsen syntymän myötä esiin. Ehkä ne olisi voituki selvittää, jos vastapuoli olisi ollut tarpeeksi kypsä sellaiseen. Ja sori vaan, mutta kyllä itsellä todellakin vaihtamalla parani. Ei auta kuin kiittää, että eksä lähti nostelemaan esikon ollessa pieni, vaikka edelleen on paha olo siitä, että esikoinen ei saanut sitä ydinperhettä. Se ei vain aina riitä, että itse teet kaikkes, jos toinen ei. Aiemman suhteen kriisi EI siirry seuraavaan, koska tuollaiset asiat pitää selvittää oman pään sisällä ennen kuin hypätään seuraavaan, vrt. laastarisuhde.
Jos kriisi on kestänyt jo kymmenisen vuotta, pitääkö vieläkin jaksaa mennä terapiaan vai saako erota? Alkaa olla takki niin tyhjänä etten tiedä kestäisinkö enää hengissä jos tähän pitäisi vielä ottaa päälle parin vuoden terapia. Ei siis kyse väkivallasta vaan ainostaan pohjattomasta onnettomuuden tunteesta.
Varmaan 10 vuotta sitten olisi kannattanut mennä terapiaan hoitamaan kriisi pois. Hoitamaton kriisi jää muhimaan. Toki voitte mennä vieläkin.
Sori, en tiedä miten tämä nyt tänne päätyi. En tietenkään halunnut kuulla av-mammojen näkemyksiä vaan tämän asiantuntijan, tämä meni nyt ihan väärään paikkaan.
Jotenkin angstia herättävä kirjoitus. Aivan kuin tosielämässä kenenkään kriisissä olevan puoliso oikeasti miettisi mitään muuta kuin että miten itse pärjää. Ja kokee kriiseilijän pahimman luokan oman elämänsä pilaajana. Mikään kriisi ei tietystikään ole mikään ongelma, jos osapuolet aidosti kykenevät käsittelemään sitä. Ja jos taas eivät osaa, niin kriisiksi riittää mikä tahansa erimielisyys.
En ymmärrä, mikä tällaisten lässytysten anti on? Paras vinkki jutussa oli "menkää pariterapiaan". Eiköhän kaikki muu tule itsestään jos on tullakseen. (Siis se toisen tukeminen, rakentava keskustelu jne.)
Tai sitten voi käydä kuten minulle.. odottelin yli 5 vuotta että ikäkriisi, sen mukanaan tullut rakkaussuhde toiseen jne. olisivat loppuneet ja mies olisi palannut henkisesti takaisin. Ei palannut. Aikaa kului, elämää kului. Minulle se oli yhtä tuskaa kun olin syvästi sitoutunut ihmiseen joka vuosi vuodelta ajelehti yhä kauemmas, eli vain itseään varten. Sanoisin että siinä vaiheessa kun toinen on alkanut jo katselemaan muita, on aika vaan pelastaa itsensä ja siirtyä pois.
En tajua jutun antia. Ensinnäkin pitäisi määritellä kriisi. Eihän tuosta voi mitään yksioikoista ohjetta vetää, kun ei tiedä minkä tason asioista puhutaan.
Ja vaikka tiedettäisiinkin, niin silti ei voi luetella, että kriisit a, b ja c ovat ratkaistavissa, kun taas d ja e eivät ole. Jokainen parisuhde on erilainen, ja se mikä yhdelle pariskunnalle on iso kriisi, ei välttämättä toista pariskuntaa hetkauta. Kyllähän lastenpsykiatrikin sen vallan hyvin tietää.
Vierailija kirjoitti:
Aiemman suhteen kriisi EI siirry seuraavaan, koska tuollaiset asiat pitää selvittää oman pään sisällä ennen kuin hypätään seuraavaan, vrt. laastarisuhde.
No niinpä. Ja toisekseen miten vanhan suhteen kriisi voisi sellaisenaan siirtyä uuteen, kun kyseessä on kuitenkin ihan eri suhde?! Nykyisessä suhteessani nimenomaan ei ole niitä ongelmia, joita edellisessä suhteessa oli. Uudessa suhteessa on ihan omat ongelmakohtansa.
No kuka sen määrittelee että mikä on riittävä syy erota. Kriisistä kyllä VOI selvitä. Entisen mieheni ja lapseni isän kanssa ajauduttiin kriisiin josta oltaisiin kyllä voitu selvitä. Mutta tämäkin vain jos toinen olisi ollut valmis tekemään töitä suhteen eteen ja menemään kanssani terapiaan, kohtaamaan rehellisesti ne ongelmat.