Lue keskustelun säännöt.
koska helpottaa ?
30.03.2006 |
Mä ja mun mies tapeltiin taas. sen vika, se ei taaskaan osannu käyttäytyy baaris. ei jutellu ei mitään, tiuskis vaan koko ajan, et mikä mulla on? illan huipennukseks se sitten jätti mut yksin sinne iltaa istumaan, kun sai riidan aikaseks duunikaveris kans, jee....
Aamulla sit kyselin kotona siltä, et mikä tuli ja sain palkinnoks mustan silmän. Illalla se sit päätti lähtee ( ei sanonu mulle mitään) parantamaan kaveris parisuhdeongelmia. soittelin perään eikä se vastannu, eikä siinä auttamises muuten ois mitään ollukkaan ellen mä ois ollu niin krapulas/ sairas että oksentelin 10 min. välein. oli paha vahtii lapsii sängyn pohjalt käsin. no tulihan se sielt sit illalla kotiin ( räkäkännis) kun mä valvosin tytön kans jolla oli korvatulehdus, tottakai samaan syssyyn. Seuraavana päivänä siy rupesin vaatimaan selitystä. ei sitä ole! mua rakastetaan kuulemma kamalasti enkä mä sais kysyä edes koko asiasta, ehdotettiin kallonkutistajalle menoakin.
Eikä tää todellakaan ollut ekakerta tätä touhuu.
Olenko mä nyt sitten oikeesti käyttäytyny jotenkin omituisesti? Ja kuuluuko sen elämän aina olla tätä?
Kommentit (3)
Ei tosiaan ei elämän, varsinkaan lapsiperheessä,kuulu olla sellasta että dokataan usein ja niin et lasten hoito kärsii. Mies rakastaa sua varmasti ja mistä sen sit tietää, no se on ainakin tärkein tunnusmerkki että antoi sulle ihan mustan silmän!! Mä sain timanttisormuksen, mut toi on ihan toisenlaista rakkautta toi...
PROVO!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitä kesti monta vuotta. Koskaan ei kuitenkaan lyönyt, mutta viina aiheutti monia tappeluita. Silloin meillä ei vielä ollut lapsia. Aattelin monta kertaa, että ei tästä mitään tuu. No, nyt meillä on kaksi lasta ja onni on kukoistanut jo yli kolme vuotta. Mies otti itseänsä niskasta kiinni ekan lapsen syntymän jälkeen ja jätti viinan vähemmälle. Toki me vieläkin joskus tapellaan, mutta kukapa ei.
Lähde, ajattele nyt mitä lapsesikin joutuvat näkemäään!