Paha olo ja siitä puhuminen omalle miehelle
Voin huonosti. Parin viime vuoden aikana on mennyt sekä työ että terveys. Pitkälti huonon vuorovaikutuksen seurauksena parisuhteessa. Tätä mieltä on ollut jo kolme psykiatria.
Väsyttää loputtomasti, ahdistaa, stressaa. Unta ei tule tai sitä tulee liikaa.
Avioliittomme on ollut kaikkea muuta, kuin ruusuinen. Väkivaltaa, etenkin henkistä, fyysistäkin.
Nyt mies vannoo paremman suhteen nimiin - kuten on tehnyt jo useamman vuoden. Mutta aina kun kohdalleni osuu huonompi päivä, on mies lähdössä lätkimään saman tien. Uskomaton yhtälö.
Juuri eilen kertoi teettävänsä uudet hääkuvat seinälle, ja tänään aamulla toivotti jo hyvästit.
Onko tää vain joku miehinen juttu: Naisen pitäisi olla iloisen pirtsakka ja viihdyttävä vaan?
Vai onko probleemi vain tällä mun miehelläni? Että pitäisin ne ahditukset ja mölyt vaan mahassani, niin mies kiittäisi?
Karmea tilanne, kun olen niin väsynyt, etten enää jaksaisi tästä mihinkään eteenpäinkään. Apuja? Kiitos!
Mies saa tosiaan aina mut tuntemaan oloni todella arvottomaksi ja huonoksi, jos kehtaan jotakin muuta kuin positiivista sanoa.
Etenkin jos mies on vaikka suorittanut niin ison asian, kuin kaupassakäynnin. Se on kuulemma niin vaikea homma kun ruuhkassa ajaa lähikaupppaan ja "metsästää" parkkipaikkaa. Siis se 15 min. kestävä reissu.
Olen kuulemma vain tahallani ilkeä hänelle, eikä mua oikeasti mikään vaivaa, näyttelen vaan. Totuus on kuitenkin se, että lääkärit tarjoavat sairauseläkepapereita.
Miehelle ei vaan aukene tämä tilanne ja kaikki on kuitenkin minun syytäni. Tiedän jo, vaikken suutani ole koko päivänä miehelle avannut, vaan pakenin ystävien luo päiväksi.
Pelkään, että kotona odottaa vain vihainen mies.
Ap