Lemmikin ottaminen ennen (tulevia) lapsia huono idea?

Riippuu varmaan lemmikistä aika paljon. Koira on ihan eri asia kun joku akaattikotilo.

Kissaan kallistuttu vaikka koirakin kiinnostaa.

Helpot lemmikit menee kyllä mutta paljon aikaa vievät (koira) on kyllä poissuljettu.

Tai suosittelen näin ettei sitten joudu koira vaihtamaan kotia lasten tultua.

Meidän koira oli 5kk kun taloon tuli vauva (esikoinen). Ihan hyvin koirasta huolehtiminen onnistui. Tosin meillä esikoinen on ollut hyvä nukkumaan päikkäreitä erityisesti rattaissa, joten lenkitykset hoidettiin helposti vaunulenkeillä. Juuri ja juuri saatiin koira sisäsiistiksikin ennen vauvan tuloa (oli vähän hidas oppimaan). Ainakaan koira ei ehtinyt juurikaan tottua olemaan ainoa "lapsi" talossa.

Ota vaan. Jos eivät sovi yhteen niin lapsi adoptioon vaan. Aika harvalle lapset lopulta sopii muutenkaan.

Se riippuu rodusta ja omasta halusta kouluttaa lemmikkiä (koiraa) niin hyvin, että vauvan kanssa pystyy jatkamaan koiran hoitamista hyvin. Lenkittäminen, käskyt, oma lauma-asema, ruokailut ynnä muut pitäisi vähintään olla kunnossa ennen kuin vauva syntyy.

Mielestäni lemmikin, jopa koiran voi hyvin ottaa ennen lasten hankintaa, kunhan se ehtii kotiutua ja kasvaa ohi vilkkaimman pentuajan ennen kun vauvan tulo sotkee kuviot. Lasten hankintaa suunnittelevan kannattaa hankkia eläin sellaisesta paikasta, jossa se on tottunut pieniin lapsiin ihan pienestä pitäen.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:37"]

Mielestäni lemmikin, jopa koiran voi hyvin ottaa ennen lasten hankintaa, kunhan se ehtii kotiutua ja kasvaa ohi vilkkaimman pentuajan ennen kun vauvan tulo sotkee kuviot. Lasten hankintaa suunnittelevan kannattaa hankkia eläin sellaisesta paikasta, jossa se on tottunut pieniin lapsiin ihan pienestä pitäen.

[/quote]

Komppaan! Sitä en suosittele että hommattaan pentu, oli se koiran tai kissan ja parin kuukauden päästä syntyy lapsi. Se ei ole todellakaan hyvä idea.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:30"]

Helpot lemmikit menee kyllä mutta paljon aikaa vievät (koira) on kyllä poissuljettu.

Tai suosittelen näin ettei sitten joudu koira vaihtamaan kotia lasten tultua.

[/quote]

Ai jaa. Siis aina jos perheeseen tulee uusi jäsen, niin entinen annetaan pois. Jos syntyy toinenkin lapsi, niin vanhempi lapsikin annetaan sitten pois jne...

Jos on valmistautunut kunnolla ja on jo kokemusta kyseisenlaisesta lemmikistä, niin voi kai ottaakin lemmikin ennen lapsia, mutta itse en sellaiseen lähtisi. Oma lapseni nyt vuoden ja koirani yli 11v. Kyllä se pikkuvauva-aika sujui koirankin kanssa hyvin. Mutta en olisi kuvitellut, että taapero+koira-arki voisi olla välillä niin hankalaa sovittaa yhteen. Tai eihän siinä muuten mitään, koiran ulkoilu sujuu omassa aidatussa pihassa, ruoka ilmestyy kuppiin ajallaan jne. mutta aikaa koiralle ei ole riittävästi.

Jos koira ja lapsi ovat samassa tilassa keskenään, lapsi koko ajan jahtaa koiraa, eikä anna sen olla rauhassa. Vanha koira ei jaksa koko ajan juosta lasta karkuun. Lopputulos on se, että koira ja lapsi pitää usein laittaa eri huoneisiin ja koira joutuu olemaan todella paljon yksin. Se on aika surkeaa, koska koira on niin seurallinen tapaus. Tilanne varmaan helpottaisi lapsen kasvaessa, kun alkaa jo ymmärtää puhetta ja jättää koiran rauhaan, mutta koirakaan tuskin elää enää pitkään, koska ikää on paljon ja terveys alkaa reistailla.

Me otimme koiran ennen lasten syntymää, enkä suosittele. Lapsista oli jo itsessään niin paljon huolehtimista, että koirasta huolehtiminen siihen päälle ei ollut ilo, vaan kotityö. Se on sääli sekä koiran että muun perheen kannalta, koska iloksihan se koira otetaan, ei vaivaksi.

Suosittelen ensin tekemään ne lapset, katsomaan paljonko arkeen jää sellaista löysää aikaa ettei oikein tiedä että mitähän tässäkin tekisi, ja sitten päättämään ottaako koiran. Jos kerran tietää, että aikoo hankkia lapsia, ei kannata tahallaan kuormittaa sitä lapsiperheaikaa etukäteen, koska koira on työläs lemmikki. Elämästä ei ikinä tiedä, voi olla että kaikki lapsesi ovat helppoja, mut voi olla etteivät ole eikä sulla riitä voimia koiranhoitoon kuten toivoisit. Koirat ei maailmasta lopu, niitä voi ostaa vielä silloinkin kun lapset on vähän kasvaneet. ;)

Me otettiin koira ja parin kuukauden päästä siitä huomasin olevani raskaana, eka lapsi siis oli tulossa. Tenava on nyt parivuotias ja koira kolme, kaikki on mennyt ihan hyvin. Ainut asia mikä harmittaa on se että en ole ehtinyt panostaa koiran kouluttamiseen niin paljon kuin olisin halunnut, emme ole siis päässeet kokeisiin vieläkään ja tuskin koskaan pääsemmekään (palveluskoirarotu kyseessä).

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:30"]

Helpot lemmikit menee kyllä mutta paljon aikaa vievät (koira) on kyllä poissuljettu.

Tai suosittelen näin ettei sitten joudu koira vaihtamaan kotia lasten tultua.

[/quote]

Ai jaa. Siis aina jos perheeseen tulee uusi jäsen, niin entinen annetaan pois. Jos syntyy toinenkin lapsi, niin vanhempi lapsikin annetaan sitten pois jne...

[/quote]

Nämä on näitä periaatteita, ettei toisten valintoja ymmärrä ennen kuin on itse samassa tilanteessa. Mieti haluaisitko olla pieni lapsi ja elää perheessä, jossa on itsesi kokoinen koira joka näyttelee sulle hampaita. Millaista elämää se olisi.

On tabu sanoa, että moni koira on aggressiivinen perheeseen syntyvälle lapselle. Erityisen ongelmallista on, jos se koira on otettu perheeseen vauvaksi vauvan paikalle ennen lapsia, ja se on hemmoteltu uskomaan että se on koko perheen pää. Totta kai se silloin käy vähän näykkimässä sitä joka kehtaa vallata mamin sylin. Kun siihen vielä yhdistää monen seurakoiran heikon hermorakenteen, niin tilanteet voi olla todella vaarallisia. Silloin sen koiran pitää lähteä. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Älkää ottako lemmikkiä. Meillä on kaksi kissaa ja aika työllistäviä ovat, pitää ulkoiluttaa, leikkiä, rapsuttaa... Liian moni ottaa kissan/koiran, muttei sitten jaksa hoitaa sitä kunnolla. Lapsentulo voi sitä paitsi muuttaa suhtautumista eläimeen. Itselleni kävi niin, että raskausaikana ja jonkin aikaa synnytyksen jälkeen ärsyynnyin kissoistamme todella paljon. Onneksi mieheni jaksoi kuitenkin hemmotella niitä munkin puolesta. Niin ja mainottakoon vielä, että eläimet sitovat. Koira sitouttaa n. 10-14 vuodeksi rodusta riippuen ja kissa 15-20 vuodeksi. Se on pitkä aika. Sitten vielä ne karvat joita on joka paikassa, huoli kun sairastuvat ja lopulta surutyö, kun menehtyvät. Helpommalla pääsee jos ei mitään eläimiä hanki.

Meillä on kaksi kissaa ja lapsi on syntymässä loppuvuodesta. En ainakaan vielä koe, että katit ja lapsi olisivat yhdistettynä raskas työtaakka, näiden karvalapsien hoitaminen kun on käytännössä ruokkimiset, laatikon puhtaanapito, ajoittaiset madotukset kerran vuodessa, sekä tarpeen vaatiessa eläinlääkärikäynnit (joihin tulee syytä todella harvoin, nyt koputtaen puuta). Tulevat sitten itse hakemaan huomiota, kun sitä haluavat. Eivät edes leiki meidän kanssa, pelailevat leluilla mielummin keskenään kuin että siinä olisi ihminen leikittämässä.

Koirakin on haaveissa, mutta sitä katsotaan sitten myöhemmin kun lapsi on vanhempi. Siinä tulisi samalla lapsellekin koiran eliniän kestävä oppitunti vastuullisesta eläimenhankinnasta.

Mulla oli kissa ja koira jo ennen kuin tapasin nykyisen mieheni ja kun lapsi syntyi olivat lemmikit olleet jo 5 ja 6 vuotta mulla. En mä kokenut vauva-aikaa mitenkään hankalaksi, enkä koskaan ole edes harkinnut lemmikkein pois antamista, perheenjäseniä kun ovat.

Hirveä koirakuume on tosin nyt päällä, mutta toinen lapsi syntyy vuodenvaihteessa, ja vaikka ei vaikeaa ollut viimeksikään, en aio ottaa sitä riskiä, että emme jaksaisikaan. Siksi toinen koira on tervetullut taloon ehkä aikaisintaan parin vuoden kuluttua.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:55"]Älkää ottako lemmikkiä. Meillä on kaksi kissaa ja aika työllistäviä ovat, pitää ulkoiluttaa, leikkiä, rapsuttaa... Liian moni ottaa kissan/koiran, muttei sitten jaksa hoitaa sitä kunnolla. Lapsentulo voi sitä paitsi muuttaa suhtautumista eläimeen. Itselleni kävi niin, että raskausaikana ja jonkin aikaa synnytyksen jälkeen ärsyynnyin kissoistamme todella paljon. Onneksi mieheni jaksoi kuitenkin hemmotella niitä munkin puolesta. Niin ja mainottakoon vielä, että eläimet sitovat. Koira sitouttaa n. 10-14 vuodeksi rodusta riippuen ja kissa 15-20 vuodeksi. Se on pitkä aika. Sitten vielä ne karvat joita on joka paikassa, huoli kun sairastuvat ja lopulta surutyö, kun menehtyvät. Helpommalla pääsee jos ei mitään eläimiä hanki.
[/quote]

Kissat nyt ovat aivan perseestä muitenkin.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:55"]Älkää ottako lemmikkiä. Meillä on kaksi kissaa ja aika työllistäviä ovat, pitää ulkoiluttaa, leikkiä, rapsuttaa... Liian moni ottaa kissan/koiran, muttei sitten jaksa hoitaa sitä kunnolla. Lapsentulo voi sitä paitsi muuttaa suhtautumista eläimeen. Itselleni kävi niin, että raskausaikana ja jonkin aikaa synnytyksen jälkeen ärsyynnyin kissoistamme todella paljon. Onneksi mieheni jaksoi kuitenkin hemmotella niitä munkin puolesta. Niin ja mainottakoon vielä, että eläimet sitovat. Koira sitouttaa n. 10-14 vuodeksi rodusta riippuen ja kissa 15-20 vuodeksi. Se on pitkä aika. Sitten vielä ne karvat joita on joka paikassa, huoli kun sairastuvat ja lopulta surutyö, kun menehtyvät. Helpommalla pääsee jos ei mitään eläimiä hanki. [/quote] Kissat nyt ovat aivan perseestä muitenkin.

[/quote]

Ne taitavat ajatella sinusta samoin :)

Säälin syvästi näitä koiran/kissan ileikikseen ottaneita uuveloita pariskuntia. ELÄIN EI OLE LELU!!!! Sitten kun jonnejessica heittäytyy liian haastavaksi, wt-pari haluaakin koirasta eroon.