Kummien valinta lapselle?

Me valittiin kummeiksi omia sisaruksiamme ja serkkujamme puolisoineen juuri siksi, koska ystävyyssuhteet ei välttämättä kestä, kummius voi muuttaa ystävyyttä velvollisuudeksi jne... Perhe ja sukulaiset pysyy elämässä niin hyvässä kuin pahassakin.

Niin juuri, kun en haluaisi kans velvoittaa ketään siihen hommaan. Tai pyytää ketään vaan sen takia että tarvitaan kummi(t). Miehelläni olisi yksi ystäväpariskunta, josta mulle on tullut sellainen olo että haluan heidät kummeiksi. Mieheni on erittäin läheinen tämän pariskunnan miehen kanssa ja naisestakaan ei ole pahaa sanottavaa, vaikka emme kovin usein näe. Mutta näen jo unia heistä kummeina. Tiedän että heihin voisi luottaa niin omasta kuin lapsenkin puolesta. Mies ei ole ottanut heitä puheeksi.. Sisaruksia ei ole joten emme voi heitä pyytää. Tai olisi yksi, mutta toisessa uskontokunnassa kuin me. Ja serkkujen kanssa emme ole niin läheisiä..

Musta tuntuu että mun kummipojan vanhemmat on pettyneet mun kummina toimimiseen. Pyysivät mua kummiksi varmaan lähinnä, koska olen läheistä sukua, mutta eivät ajatelleet / tienneet, millainen olen lasten kanssa. Mulla ei ole omia lapsia enkä koskaan ole ollut edes parisuhteessa. En ole tottunut olemaan lasten kanssa, se on mulle kaikkea muuta kuin luontevaa. Haluaisin olla ihan fiiliksissä kummin tittelistä ja olla sellainen osallistuva ja kasvattava kummi, ja tunnen huonoa omatuntoa / ahdistusta siitä, etten ole. Kummipoikani on mielestäni ihana, vika on vaan mussa ja mun epävarmuudessa yleensä lasten kanssa. 

Me valittiin ekalle lapselle omista sisaruksista ne meille läheisimmät, joilla ei ole omia lapsia (eikä toiselle ainakaan tulekaan). Jos toinen lapsi vielä saadaan, niin sitten valitaan lisää omia sisaruksia, jos haluavat. Vain kaksi kummia tuli ekalle lapselle, koska emme halunneet "automaattisesti" valita sisarusten puolisoja vaan pyysimme kummiksi vain sisarukset. 

Epäilen, kuuluuko kummitätisisareni edes kirkkoon, mutta kun ristiäiset oli ulkomailla niin eipä sitä kukaan edes kysynyt.

Mä en odota että kummi on valmis paketti lastenhoidon suhteen, mielelläni autan, neuvon ja opastan. Ihmettelen yhdessä :) Mutta toivon että kiinnostusta olisi, niin lapsen kuin meidän perheen elämään. Halua viettää aikaa lapsen kanssa, hoitaa vauvaa jo vauva-ajoista. Yksi tuttavani otti lapselleen kolme kummia. Yksikään kummeista ei ole viettänyt yötä saati päivää lapsen kanssa. Minulle hän usein soittaa että voisinko toimia yövahtina lapselle jotta vanhemmat voisivat tehdä yhdessä jotain.. Niin, koska olen raskaana, mulla ei ole muuta elämää. Ei pahalla, mutta en ole lasta hoitoon vielä ottanut. Haluan nukkua vielä yöni ennen lapseni syntymää, ja tuolla vauvalla on kolme kummia..

Kuka vittu nykyään mitään kummia muka ottaa? Varmaan jotkut jehovat, lestat tai muut hihhuliuskovaiset hörhöt.

Kun lapsi kastetaan, hänelle on otettava kummit.

Valitsisin kummiksi sellaisen henkilön joka on sitoutunut kirkkoon ja sen toimintaan ja siten pystyy parhaiten auttamaan lapsen kristillisessä kasvatuksessa ja tuomaan lapsen osaksi seurakuntaa.

En minunkaan kummipoikani ole ollut luonani yökylässä, jos se sitten on joku mittari:D asun eri paikkakunnalla ja käyn häntä katsomassa tasaisin väliajoin ja leikimme koko päivän. En myöskään ole ammattilainen lastenhoidossa, mutta aina kummipoikani vanhemmat kehuvat etteivät olisi parempaa kummitätiä voineet valita. Rakastan kummipoikaani ylikaiken ja se kai on tärkeintä. Ehkä asiaan vaikuttaa että olen melko nuori kummi.

Mulla oli yksinhuoltajana sinänsä "kiva" tilanne että sain valita kaikki kummit omista tutuistani. Kummeiksi valikoitui veljeni, paras ystäväni, toinen hyvä ystäväni jonka kanssa vanhempammekin ovat ristiin meidän kummeja sekä serkkuni tyttö (joka siis minun ikäinen ja myös ihan lapsesta asti kaveri). Kummit oli itseasiassa aika itsestään selvät kun olin jo kauan ajatellut heitä kummiksi, jo ennen tietoakaan raskaudesta :D

Itselläni on kaksi kummilasta. Toinen on tuon parhaan ystäväni (siis lapseni kummin) tytär ja toinen on serkkuni lapsi. En ollut koskaan ollut kovin paljoa tekemisissä tuon serkkuni kanssa ja yllätyin aika lailla kun pyyntö kummiksi tuli. Olin silloin 15v vasta ripille päässyt. Musta oli kuitenkin kiva kun pyysivät koska tutustuin sittemmin paremmin häneen ja vaimoonsa (jota kutsun nykyään ystäväkseni) kun vietin paljon aikaa kummipoikani kanssa. Ihmettelen edelleen miten heille tuli mieleen pyytää minua (epäilen että miehen äidillä, tädilläni, oli osuutensa asiaan) kun emme olleet oikeasti montaakaan sanaa koskaan vaihtaneet aiemmin. Kuitenkin jälkikäteen ovat kiitelleet minua että olen ollut pojan kolmesta kummista "paras".

Vastaus kysymykseen, mitä itse odotan kummilta... No en ainakaan lapsenvahtia. Yksi lapseni kummeista on tarjoutunut ja usein hoitanutkin lastani, kuten minä myös hänen lastaan. Muut eivät ole koskaan olleet kahdestaan nyt 2,5v lapsen kanssa. Eivät ole tarjoutuneet enkä ole pyytänyt. Kaikki ovat kuitenkin touhunneet lapseni kanssa ja käynneet säännöllisesti kylässä/kutsuneet kylään. Ollaan käyty yhdessä leiksoilla, piknikeillä, uimassa jne ja lapseni viihtyy kummiensa seurassa. Mun mielestä voisi sanoa että olen tehnyt oikeat kummivalinnat kun lapsi silloin tällöin kyselee xxxxx-kummia tai leikkii soittavansa leikkipuhelimellaan xxxx-kummille :)

En ole valinnut kummeja sillä perusteella mitä heiltä voi saada tai voiko käyttää lapsenvahtina. Enkä päästä/vaadi mitään yökyläilyjä. Itselleni läheisiä ystäviä/sukulaisia, joita kiinnostaa me ja lapsi mutta en siis vaadi mitään panostusta. Porukalla nähdään silloin tällöin.

^ ja lapsi tietää ja muistaa kummit. Se riittää.

Ei tuota naista tietenkään kummiksi, jos et luota häneen. Mutta ihmettelen kyllä noita odotuksia, "haluan kummin olevan täydellinen, hyvä lastenhoitaja jne jne" Voit tippua aika korkealta. :)

Mikä kummien tehtävä sitten on jos ei ohjeistaa kristillisessä kasvatuksessa (mikä nykyään harvoin siis toteutuu, paitsi ehkä sitten ihan uskovaisten keskuudessa..) mutta jos kummit eivät ole avuksi vanhemmille lastenhoidossa tai muissa arkisissa asioissa? Ymmärrän toki jos kummi on nuori tai kokematon, tai ei ole mahdollisuutta ottaa lasta yökylään saati päivällä viettää muutamaa tuntia lapsen kanssa kaksin vaikka puistossa, mutta jos se on vaan siitä kiinni että ei viitsitä/ei kiinnosta niin kyllä on kummivalinta mennyt persiilleen. Ei keneltäkään tietenkään voi VAATIA mitään mutta kyllä kummin tehtävä on tukea ja auttaa vanhempia ja lapsen kasvua ja kehitystä ylipäätään. Tämän takia kummivalinnat eivät osu nappiin koska vanhemmilla on erilaisia odotuksia kuin itse kummeilla. Omat lapseni jätän varmaan kastamatta ihan vaan sen takia että potentiaalisia kummeja on vaikea löytää :D

Kummi ei ole lapsenhoitaja.

Luotan tuohon ko. naiseen sen verran että hän osaisi hoitaa lasta. Mutta jos en tule henk. koht hänen kanssaan toimeen/hän puuttuu asioihini/puhuu paskaa selän takana niin enhän mä sellasta ihmistä halua päästää yhtään lähemmäs itseäni/perhettäni saati lastani :D Ja siis sehön on haastavaa kun haluaisin sen ns. täydellisen mutta ei kukaan voi tietenkään olla sitä. Ja pelkään että teen täysin vääriä valintoja. Ja siksi kysyn millä perusteella muut ovat valinneet kummit/mitä kummilta odottaa? Jos mieheni luottaa tuohon ihmiseen ja haluaa hänet kummiksi niin pitäisikö sen riittää myös minulle?

Mun mielestä kummi on vanhempien ja sukulaisten ohella yksi tärkeä aikuinen lapsen elämässä. Se voi ilmetä monella tavalla, joko ihan arkeen osallistumalla tai sitten harvemmin esim. puhelimen välityksellä kuulumisia kysellen, kortein muistamalla sekä juhlapäiviin osallistumalla. Ja tässä en nyt tarkoita että kummi on "lahjakone". Mutta ideaali kai olisi että kummi on kiinnostunut lapsen elämästä ja että lapsi on hänelle tärkeä ja kummi lapselle. 

Lapsen kannalta ei ole hyvä jos kummi ei ole hyvissä väleissä vanhempien kanssa. Ikäviä tilanteita syntyy jos kummiin ei voi luottaa, tai jos kummilla on jotain hampaankolossa jompaa kumpaa vanhempaa kohtaan. Kyllä lapsi huomaa negatiiviset asenteet ja se saattaa hämmentää, kun sekä vanhemmat että kummit ovat lapselle tärkeitä.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:30"]Luotan tuohon ko. naiseen sen verran että hän osaisi hoitaa lasta. Mutta jos en tule henk. koht hänen kanssaan toimeen/hän puuttuu asioihini/puhuu paskaa selän takana niin enhän mä sellasta ihmistä halua päästää yhtään lähemmäs itseäni/perhettäni saati lastani :D Ja siis sehön on haastavaa kun haluaisin sen ns. täydellisen mutta ei kukaan voi tietenkään olla sitä. Ja pelkään että teen täysin vääriä valintoja. Ja siksi kysyn millä perusteella muut ovat valinneet kummit/mitä kummilta odottaa? Jos mieheni luottaa tuohon ihmiseen ja haluaa hänet kummiksi niin pitäisikö sen riittää myös minulle?
[/quote]

Niin. Eli ei häntä tietenkään kummiksi. Kummin täytyy olla teille molemmille mieluinen.
Kummi ei ole lastenhoitaja, älä odota keneltäkään mitään sellaista. Täydellisyyden voit myös saman tien unohtaa.

Valitsin vapaaehtoislapsettoman sisareni kummitädiksi esikoisellemme. Hän on minulle vähän läheisempi kuin veljeni, vaikka ehdottomasti veljestäni tulee toisen lapsemme kummi, jos sellaisen saamme. Mies valitsi sisaruksistaan nuorimmaisen, sopivimman. 

Ei meillä ole kummeille vaatimuksia tai odotuksia, kunhan ovat mukana lapsen elämässä (kuten muutkin sisaruksemme). Asumme eri maissa, joten mitään lapsenhoitoapua en edes voisi odottaa.

Nro 18 jatkaa vielä: itsellä on hieman ongelmaa tyttären kummin kanssa, on lapseton, mutta pitää kovasti lapsista. Jostain syystä kuitenkin haluaa puuttua liikaakin elämäämme. Miten tämän selittäisin; tuntuu kuin yrittäisi provosoida tietyissä asioissa ja lyödä kiilaa tyttäreni ja minun väliin. Jos olen kertonut kasvatusperiaatteistani ja asioista joita en oikein hyväksy (vaatteet, tietyt tv-ohjelmat tms.) tuputtaa kummi juuri näitä lapselleni ja korostaa että "kummi tahtoo ilahduttaa kummilasta, kummille on tärkeää että olet iloinen...!" ja luo minuun haastavan katseen. Kerran jopa alkoi puhelimessa huutamaan minulle että hänhän päättää tasan tarkkaan mitä lapselle ostaa eikä minulla ole siihen kuulemma nokan koputtamista. Olin hämmentynyt mutta totesin että kyllä minä (ja lapsen isä) päätämme mitä tuotteita lapsella on (lapsi oli tuolloin 5-vuotias). Tähän kummi suorastaan karjui monta kertaa peräkkäin että "ette päätä, ette päätä!!!!"

Huh. Outoa. Saapa nähdä miten tilanne kehittyy.