Kummien valinta lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kummi on vanhempien ja sukulaisten ohella yksi tärkeä aikuinen lapsen elämässä. Se voi ilmetä monella tavalla, joko ihan arkeen osallistumalla tai sitten harvemmin esim. puhelimen välityksellä kuulumisia kysellen, kortein muistamalla sekä juhlapäiviin osallistumalla. Ja tässä en nyt tarkoita että kummi on "lahjakone". Mutta ideaali kai olisi että kummi on kiinnostunut lapsen elämästä ja että lapsi on hänelle tärkeä ja kummi lapselle.

Lapsen kannalta ei ole hyvä jos kummi ei ole hyvissä väleissä vanhempien kanssa. Ikäviä tilanteita syntyy jos kummiin ei voi luottaa, tai jos kummilla on jotain hampaankolossa jompaa kumpaa vanhempaa kohtaan. Kyllä lapsi huomaa negatiiviset asenteet ja se saattaa hämmentää, kun sekä vanhemmat että kummit ovat lapselle tärkeitä.

Tällä perusteella itsekin kummeja vauvallemme olen valitsemassa; vanhempian ja sukulaisten LISÄKSI läheinen aikuinen lapselle. Ei lahjakone tai lapsenlikka, vaan jos vaikka ihan aikuinen kaveri, juttuseura silloin kun vanhemmille ei voi jostain puhua, leffaan joskus ja askartelemaan tai peli-iltaa porukalla yhdessä.

Sukulaiset ovat sukulaisia eikä eroon pääse, yhden nostattamisen niistä vielä kummiksi olisi kokisin itse kummallisena, onhan tämä jo täti tai eno tai serkku tai setä muutenkin. Harmillisesti siskoni ei nähnyt asiaa näin, vaan loukkaantui kun ei päässyt kummiksi. Ihmettelen tätä edelleen, onko hän nyt sitten vähemmän täti?

Kukin ajatelkoon omalla tyylillään ja omaan tilanteeseensa sopivasti, lapselle hyvää varmasti kaikki tarkoittavat valintaa tehdessään.

Tärkeintä on, että kummiksi valittu sopii juuri siihen hänelle valittuun tehtävään.

Esim valokummiksi täydellinen henkilö ei ehkä sovellukaan yhtä hyvin puukummiksi (tosin näin monet tuntuvat ajattelevan); vaikka valo ja siihen liittyvät seikat ovat maasta lähtevälle kasvulle elintärkeitä fotosynteesin kautta, kasvit ja puut ovat kuitenkin omia yksilöitään, joilla on oma sielu ja oma aura. Meidän lapsille valokummi edustaa enempi päämäärää, lapsen kasvua valoa kohden, ja puukummi taas itsessään kasvuprosessia kokonaisuudessaan. Puukummin on oltava minusta sellainen jalat/juuret maassa -henkilö, kun taas valokummilla on oltava voimakas säteily ja selvästi erottuva aura.

Monille tuoreille vanhemmille tuottaa myös vaikeuksia erottaa haltijakummin tehtävät nimikummin tehtävästä. Haltijakummi edustaa suojelevaa ja kaitsevaa henkeä, usein tällaiseksi sopii vanhempi henkilö, jolla on läheiset suhteet lapsen vanhempiin (esim vanhempi sukulainen). Usein kysytään, sopiiko synnytyksessä avustanut doula haltijakummiksi. Minusta doulalla on tärkeä rooli lapsen elämässä jo syntymistapahtuman vuoksi, ja tämän roolin sekoittaminen haltijakummin tehtäviin aiheuttaa lähinnä sekaannusta. En suosittele.

Nimikummin tärkein tehtävä on julistaa lapsen nimi nimiäisissä ja turvata lapsen nimi tulevaisuudessa. Nimikummi on siis lapsen moraalinen opettaja ja suojelija, jolta edellytetään aivan erityisiä luonteenpiirteitä. Lyhyesti voi haltijakummin sanoa suojelevan lasta muilta ja nimikummin suojelevan lasta itseltään.

Sen sijaan haltijakummin ja nykyään yhä yleistyneen toteemikummin tehtävien välillä on suurta yhtäläisyyttä. Erottava tekijä on toteemikummille kuuluva lapsen toteemieläimen ominaisuuksien ilmentäminen ja vaaliminen. Haltijakummi, kuten mainitsin, taas ilmentää aikaisempien sukupolvien rakkautta ja suojelusta.

Kummit on siis valittava heille kuuluvien tehtävien mukaan!

Kummi on muuten latinaksi "sponsore" 😎

Itse olen kyllä ehkä huonoin kummi ikinä.

Toki ajattelen kummipoikaani päivittäin, mutta en pidä hänen tärkeilevistä vanhemmistaan eivätkä he selkeästi pidä minusta kun olen tälläinen taivaanrannanmaalari (olin juuri päässyt ripiltä kun pyysivät kummiksi ja äitini painosti minua suostumaan kun oli kyseisen pariskunnan hyvä kaveri ja olen siis kummipoikani mikälie pikkupikkuserkku).

Koskaan eivät kutsu esim. synttäreille tai tuo lasta kylään. Heille ei voi myöskään noin vaan mennä kutsumatta kun on aina niin kiirettä.

Poika 13v ravaa harkoissa 7pv viikossa eikä oikeastaan edes moikkaa minua nykyään jos joskus satumme näkemään.

Vien joulu- ja synttärilahjat suoraan heille postilatikkoon ettei tule sitä kiusallista "tässäpä sulle kämäsiä lahjoja viikko ennen joulua, tee näille mitä lystäät"- tilannetta. Joskus muinoin olin vielä niin suunnattoman köyhä että pystyin antamaan vaan merirosvoaiheisia ilmaplloja. Yleensä kirjoitan mukan pienen kirjeen ja koitan muista last myös tsemppaamalla.

Lahjaksi olen antanut lähinnä ajattomia lasten klassikkokirjoja joista voisi olla iloa vielä aikuisenakin ja jotka hän voisi mahdollisesti antaa eteenpäin omille lapsilleen.

Ehkäpä siksi olen lähipiirissämme sitten se paskakummi, kun olen niin outo ja annan vaan tylsiä kirjoja ja köyhälahjoja, enkä osaa tai viitsi leikkiä ja lässyttää lapsosille enkä mielistellä niitä konservatiivisia vanhempia, saatiolla jonkun lähes tuntemattoman lapsen yövahtina. Toisaalta miulle se ei olisi ongelma mutta eipä ole kukaan koskaan ehdottanut.

Mutta rakastan kyllä kummipoikaani ylikaiken. Harmi etten osaa tuoda sitä luontevammin esille 😔