Lue keskustelun säännöt.
Milloin tämä syyllistäminen loppuu?!?
04.08.2015 |
Olen aivan raivona ja aivan väsynyt. Mulla on 1v2kk ikäinen lapsi ja siitä asti kun se syntyi, olen koko ajan jotenkin pelko persauksissa siitä, että teen asiat väärin. En imettänyt lasta kuin 2 kk (jatkuvia rintatulehduksia), en käyttänyt kestovaippoja, en ulkoillut joka päivä jne.
Nyt kun olen töissä, on tietysti syyllinen olo siitä että olen töissä enkä kotona. Ja kotona on syyllinen olo siitä että pitäisi olla töissä. Nämä siis sellaisia asioita joista itse syyllistän itseäni. Vaikka kyllähän kaikenlaista silmien pyöritystä on, kun esim tuosta imetysajasta sanon. Just äsken yks kaveri paasas siitä, kuinka hän ei IKINÄ syöttäisi lapsille kaupan lihapullia...
Sitten on vielä näitä ulkopuolisia syyllistäjiä. Jos vähänkään sanoo että on raskasta, heti ollaan että mitäs teit lapsia. Tai jos lähtee viikonloppuna kaverin kanssa ulos, niin taas ollaan että etkö halua olla sen lapsesi kanssa.
Onko vika vain mun päässä vai teenkö mä vaan kaikki väärin? Kai tämä loppuu pian, kun lapsi on jo noinkin vanha, vai?
Kommentit (10)
Eikö teitä muita koskaan syyllistetä? Vai teettekö kaiken aina täydellisesti?
Voi olla, että olen ankara itselleni, mutta nämä tunteet alkoivat vasta, kun lapsi syntyi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 22:14"]
Eikö teitä muita koskaan syyllistetä? Vai teettekö kaiken aina täydellisesti? Voi olla, että olen ankara itselleni, mutta nämä tunteet alkoivat vasta, kun lapsi syntyi. Ap
[/quote]
Ettei sulla ole joku pitkittynyt synnytyksen jälkeinen masennus tms?
Ei oo normaalia elää jatkuvassa syyllisyyden tunteessa. En koe olevani täydellinen, mutta teen parhaani äitinä, sekä ihmisenä. Joskus tulee syyllinen olo ja silloin mietin syvemmin miksi koen olevani syyllinen ja miten voisin asian ratkaista.
Muut taasen jos syyllistävät jostakin, niin edeleen mietin omilla aivoillani annanko mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ei oo maailmanloppu syödä kaupanlihapullia. Itse en sellaisia osta, koska mielestäni itse tehdyt maistuvat paremmilta. Joku taasen on sitä mieltä ettei lihapullat ovat täyttä roskaa, olkoonkin miten tahansa tehtyjä.
En jää rypeään syyllisyyteen. Jos teen virheen, niin yritän oppia niistä. Joka tapauksessa elän elämääni itseni sanelemana, enkä muiden. Lapsenikin koitan kasvattaa niin että oppivat ajattelemaan omilla aivoillaan itsenäisesti.
Ei meistä kukaan ole täydellinen. Tärkeää on oppia ymmärtämään, että on myös käsite "riittävän hyvä". Ja jos mokaa, niin pitää antaa itselleen anteeksi. Ja niin syyllisyys helpottaa.
Älä lue ainakaan tätä palstaa. Täällä vallitsee niin yltiökieroutuneet mielipiteet ja itsensä korostaminen. Äläkä välitä syyllistämisestä/syyllistä itseäsi jos lapsella kerran on kaikki hyvin!
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 22:24"]
Älä lue ainakaan tätä palstaa. Täällä vallitsee niin yltiökieroutuneet mielipiteet ja itsensä korostaminen. Äläkä välitä syyllistämisestä/syyllistä itseäsi jos lapsella kerran on kaikki hyvin!
[/quote]
juuri näin. Ja keskity tietoisesti kehumaan itseäsi aina kun onnistut tai muuten vain pärjäät hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 22:14"]Eikö teitä muita koskaan syyllistetä? Vai teettekö kaiken aina täydellisesti?
Voi olla, että olen ankara itselleni, mutta nämä tunteet alkoivat vasta, kun lapsi syntyi. Ap
[/quote] Voi tuosta asenteesta myös oppia pois, ihmiset voi syyllistää itseä lukuisiin eri tavoin, ilman että sille on mitään erityistä syytä. Saatko kannustusta? Koetko ettetkö ole tarpeeksi hyvä äiti? Tuskinpa, olet aivan varmasti hyvä äiti. Kannattaa selvittää itselle ja vaikka käydä juttelemassa jonkun kanssa asiasta. Epävarmuuskin voi tehdä tuota syyllistämistä. Älä ole epävarma turhaan. Äläkä usko jos täällä on näitä typeriä mielipiteitä niin niitä.
Ootko nauttinut omasta ajasta? Ihminen voi joskus jäädä samojen kysymysten keskellä pyörittämään asioita ja kun ne vaivaavat niin siitä tulee kehä. Sama ajatus kuvio toistuu, vaikka siinä ei ole mitään perää. Pärjäät kyllä äitinä ♡♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun täytyy olla tyytyväinen omaan itseen, ei ole mitään syytä potea huonoa omatuntoa jos käy ulkona, sulla on täysi oikeus nauttia asioista elämässä. Älä kuuntele, jos ihmiset ympärillä on negatiivisia tai välittää. => Älä välitä muiden mielipiteistä. Rentoudu ja nauti elämästä.
Se, että ongelma on alkanut vasta lapsen synnyttyä, voi kertoa nimenomaan siitä, miten sua on kasvatettu. Joskus ne omien vanhempien virheet tai aiheuttamat tunteet nousevat siinä kohtaa pintaan, kun itsellä vanhemmuus alkaa.
Käy perheneuvolassa puhumassa. Saat varmasti vahvistusta siihen, että olet ihan hyvä äiti. Lisäksi itsetutkiskelu ei liene pahitteeksi, tee vaikka netissä tunnelukko-testi ja muita vastaavia.
Pelkästään se, että tiedostat et sulla on syyllisyys-ongelma, tekee susta jo vahvemman ja tietoisemman kuin monesta muusta. Nyt sit pitää löytää keinot päästää syyllisyydestä irti. Olet ihan varmasti hyvä äiti lapsellesi, jos olet ihan "normaali", eli et käytä väkivaltaa (myöskään henkistä), et laiminlyö perustarpeita etkä ole päihtynyt koko aikaa. Nou hätä, oot hyvä <3
Sinussa itsessäsi on niin paljon syyllisyyttä, eli syyllistät itse itseäsi myös, siksi tuo syyllistäminen kolahtaa sinuun noin. Todennäköisesti sinut kasvatettiin syyllistämällä.
ei se koskaan lopu. Sinun itsesi pitää muuttua.