Väsynyt arkeen

Miksi alunperinkään teit kolme lasta? Se on ihan täystyöllistävä pesti kahdelle saati yhdelle vanhemmalle. Miksei vähempi riittänyt?

Ei nyt alunperinkään missään vaiheessa ollut ajatusta jäädä lasten kanssa yksin.

Missälasten isä?

Voi ny hitto. Itse oot soppas keittänyt. En ymmärrä näitä narisijoita joilla on aina kaikki niin helvetin raskasta niin ja tietysti lasten takia.

Rankkaahan tuo on. En osaa muuta sanoa, kuin että yritä löytää se elämänilo, pienet asiat, arjesta ja yhdessä lasten kanssa.

Voi jos voisi antaa mitään vinkkejä, olen samassa tilanteessa paitsi että olen naimisissa. Mies töissä aina, minä yksin kotona kolmen muksun kanssa. Kiitollinen lapsista mutta jumissa omassa elämässäni.

Missä niiden isä on?

Tee juttuja lasten kanssa. Se auttoi minua yksinhuoltajavuosien yli. Tosin aidosti nautin lasten kanssa reissaamisesta ja leikkipuistohengailusta. Jos kokee lapset "taakkana" eikä nauti heistä, (Jos joku lapsista on vaikka erityisen haastava tai muusta syystä) niin varmasti onkin raskasta, kun ei siihen elämään oikei  paljon muuta saa mahdutettua.

Mutta sitten kannattaa keskittyä pieniin asioihin. Mistä pidät? Jos musiikista nii ota itsellesi silloin tällöin hetki,jolloin kuuntelet musiikkia rauhassa. Pienenkin onnenhetken odotus auttaa jaksamaan puurtamista.

Ei minusta elämässä tietyssä vaiheessa kuulukaan olla muuta tärkeää kuin lastenkasvatus ja se perhe-elämä.

Juu ei tässä kummempia sirkustemppuja tarvitse olla. Nautin lenkkeilystä, turhaudun koska usein en sinne pääse tuulettamaan päätä. Kaikista miehistä ei ole iseiksi saatikka miehiksikään.
Lasten kanssa touhuan paljonkin. Kuopus on vain aina ollut sen verta huono nukkuja että päivät menee pää pöhnässä monestikin. Haaveena olisi joskus istua yksin tunturissa ilman kiirettä mihinkään, ilman aikatauluja. Joskus vielä :) -ap

Onko kaikki lapset tehty saman miehen kanssa?

Olen ollut samassa tilanteessa. Nyt ei ehkä lohduta, mutta lapset kasvaa nopeasti ja saat pikku hiljaa lisää omaa aikaa. Nauti pienistä ohikiitävistä hetkistä ja muista hemmotella itseäsi. Teet upeaa työtä (sitä lasten kasvatus todella on) ja he varmasti arvostavat tätä myöhemmin. Etsi "kohtalontoveri" tai ystävä, jolle voit keventää mieltäsi. Ja pelkkä ajatusten kirjoittaminen ylös vähentää pipon kiristystä.

Juu samalle isälle. Kai se on kamalan tärkeä tieto :) sitä minä tässä oon itelle toitottanut että tämä on väliaikaista.. siis tarkottaen sillä että kasvavat. Varmaan se tämä päivien samankaltaisuus itseä välissä tylsistyttää vaikka lapsille rutiinit ovatkin tärkeitä. No, nyt ne nukkuu. Syön karkkia ja katon telkkaa sekä nautin hiljasuudesta.

Katkaise arki! Olin yh 15 vuoden ajan (nyt lapseni ovat jo aikuisia) ja  mulle oli silloin tärkeää katkaista se rutiininomainen arki. Perjantaisin tein töiden jälkeen viikkosiivouksen ja lauantaisin seuraavalle viikolle ruokia pakkaseen. Lauantai oli myös leivontapäivä. Lauantai-iltaisin kävimme aina saunassa ja saunan jälkeen tein pizzaa, lämpimiä voileipiä tms ja pelasimme lautapelejä ja katsoimme yhdessä telkkaria. Sunnuntaisin oli lepopäivä ja ulkoilimme yhdessä, laitoin sunnuntaipäivällisen ja silloin katoin pöydän aina juhlavammin kuin arkena. Ts kannoin ruuat pöytään tarjoiluastioissa (enkä nostanut pöytään kattilaa suoraan hellalta) ja laitoin lautasliinat yms. Talivisin kynttilät pöytään. Vietimme myös kaikki perinteiset juhlat: laskiaisena pulkkamäkeen (jos oli lunta), hernekeittoa ja laskiaispullia, pääsiäisenä askartelimme pääsiäiskoristeet ja maalasimme kananmunia, vappuna serpentiinit ja ilmapallot jne jne. Vaikka lapset pitävätkin rutiineistä, he pitävät myöskin juhlapäivistä. 

Juu tällaista tehdäänkin :) -av

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 21:57"]

Juu tällaista tehdäänkin :) -av

[/quote]

Hyvä :) Lapsillekin on hyvä huomata, että kaikkien päivien ei todellakaan tarvitse olla samanlaisia. On hirveän paljon perheitä, joissa joulu on ainoa juhlapäivä, jota perhe viettää. Sunnuntait ei poikkea oikein millään tavalla keskiviikoista paitsi että vanhemmat ovat kotona. Lapset myös arvostavat sitä, että lapsuudenkodissa on perinteitä. Ne voivat olla isovanhempien jo noudattamia perinteitä tai sitten vanhemmat voivat keksiä ihan omat perinteensä. 

Vaikka nyt tuntuukin rankalta, niin lapset ovat loppujen lopuksi vain vähän aikaa pieniä. Kun kuopuksesikin menee kouluun, huomaat istuvasi itseksesi olohuoneessa lasten vilistäessä kavereineen jossain ulkona. Alun hölmistyksen jälkeen alat miettiä, että hetkonen, tässähän voisi ruveta vaikka harrastamaan jotain, kun ei enää tarvitse lapsenvahtia parin tunnin harrastuksen vuoksi. Ja sitten seuraavat vuodet menevätkin tsiuh tsauh ja huomaat, ettei ketään kiinnosta enää pitää sinulle seuraa, jos telkkari, netti ja kännykät toimii :D