Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Rehellisesti: Oletko koskaan katunut lasten hankintaa?

Vierailija
29.07.2015 |

Tilanne se, että olen raskaana ja olen ollut yhdessä avopuolison kanssa kohta viisi vuotta. Olen ajatellut, etten koskaan halua lapsia, mutta nyt kävi vahinko ja pitäisi päättää mitä tehdä.

Kertokaa tarinoitanne.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
29.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En. Joskus kun olen väsynyt, kadehdin lapsettomia kavereitani ja sitä että saa mennä miten haluaa. Mutta sitten ajattelen elämääni ennen lapsia ja mietin etten ikinä haluaisi palata takaisin, olen paljon onnellisempi nyt. :) Mutta mä olenkin aina halunnut perheen.

Vierailija
2/5 |
29.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen katunut vain avioliittoani ja joskus epäillyt vomiani, siinä mielessä siis katunut, että jaksanko, selviänkö, saanko voimiani ikinä takaisin. En kuitenkaan todella koskaan kadu lapsiani. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
29.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En. Mutta olen katunut vuosia, jolloin ehkäisin.

Vierailija
4/5 |
29.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin kahden lapsen isänä voin sanoa, että elämä ainakin muuttuu. Väistämättä.

Kaikki muuttuu. Ja varmasti tulee päiviä jolloin koko homma vituttaa todella rankasti, vaikkei sitä kukaan ääneen koskaan tunnu sanovankaan. Vanhemmuus on aika rankkaa. Voit varautua kestämään huolia, murheita ja väsymystä, joita kukaan lapseton ei ikinä pysty ymmärtämään.

Mutta kun heräät väsyneenä ja lapsesi hymyilee pinnasängyssä maailman mahtavinta hymyään tai hieman vanhempana kompii viereesi nukkumaan tai herättää sinut aamulla halaten, niin tiedät että se kannatti kuitenkin.

 

Vierailija
5/5 |
29.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 17:27"]

Näin kahden lapsen isänä voin sanoa, että elämä ainakin muuttuu. Väistämättä.

Kaikki muuttuu. Ja varmasti tulee päiviä jolloin koko homma vituttaa todella rankasti, vaikkei sitä kukaan ääneen koskaan tunnu sanovankaan. Vanhemmuus on aika rankkaa. Voit varautua kestämään huolia, murheita ja väsymystä, joita kukaan lapseton ei ikinä pysty ymmärtämään.

Mutta kun heräät väsyneenä ja lapsesi hymyilee pinnasängyssä maailman mahtavinta hymyään tai hieman vanhempana kompii viereesi nukkumaan tai herättää sinut aamulla halaten, niin tiedät että se kannatti kuitenkin.

 

[/quote]

Ei se kyllä kaikille kannata. Mulle ei einakaan riittäisi.