Kuinka paska isä voikaan olla...

Isäni ei ole ollut elämässäni, kun olin lapsi/nuori, vaan 'löysimme' toisemme vasta, kun olin jo aikuinen. Nyt on tietenkin pyrkinyt antamaan itsestään 'edullista' kuvaa, mutta kyllä karulla tavalla on hänen arvomaailmansa tullut tutuksi. Isän entinen vaimo on suoraan kertonut, kuinka hän oli se, joka esim. huolehti elatusmaksuista aikanaan. Ja kuinka hän ei edes ensin tiennyt olemassaolostani ennen kuin olin 4-vuotias. Isä ei ollut maininnut minusta mitään, vaikka olivat jo naimisissakin.

Nyt sitten viime viikonloppuna mulla keitti yli. Tavattiin eräässä tilaisuudessa, jossa oli myös kaksi sisarpuoltani. Isä kertoi, kuinka oli tullut tunne, että piti laittaa lotto vetämään. Jatkoi sitten (omasta mielestään ilmeisesti vitsinä), että tekee meistä puoliorpoja, jos voittaa päävoiton. Totesin vain, että ei olla häneltä mitään vailla, olkoon huoleti (on todellisuudessa köyhä sairaseläkeläinen). Miten idiootti voi ihminen olla, että edes vitsillä sanoo tuollaista? Ja otanko asian puheeksi hänen kanssaan? Minä hölmö olen vielä välillä ajatellut, että ehkä mun pitäisi tuota paskaa jotenkin taloudellisesti auttaa.

(Ja jos tarkkaan ajattelee, niin hänhän siis uhkasi tappaa itsensä, jos voittaa. Mutta pointti oli se, että jos rahaa tulee, niin lapset ei niistä saa mitään.)