Lue keskustelun säännöt.
Kielellinen erityisvaikeus / koulunaloitus
04.08.2015 |
Hei!
Pojallamme 7 v. On vaikea kielellinen erityisvaikeus. Nyt on alkamassa koulu pienluokalla ja itseäni pelottaa todella paljon miten tulee koulussa pärjäämään. Erityisesti jääkö ilman kavereita ja kokeeko kiusaamista. Valitettavasti asumme syrjemmässä ja lapsillamme ei ole läheisiä kavereita. Vertaistukea olisi hieno saada, mutta samassa tilanteessa olevia vain ei ole. Lähipiirissä on tavallisia lapsia ja näiden vanhemmilla on ystäväpiirinsä muista tavallisista lapsista, oma lapsi ei oikein tunnu mahtuvan mukaan.
Välillä näiden huolien alle musertuu ja miettii miten tässä jaksaa. Onkohan muita jotka painiskelisivat samanlaisten tunteiden kanssa ja haluaisi jakaa ajatuksia?
Asumme länsi-uudellamaalla
Sähköpostia voi minulle laittaa omapostini@yahoo.fi
Kommentit (19)
Joo, vähän on myöhässä. Miksi asutte niin korvessa? Onko kolululykkäystä mietitty? Mitä harrastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tottakai kuljetettu harrastuksissa ja kaverikyläilyjä järjestetty eskarikavereiden luona, ja tätä tottakai jatketaan. Enemmänkin haen pojalle ja itselle vertaistukea samanlaisten asioiden kanssa lämpikäyvien kanssa.
Vähän samanlainen tilanne kuin ap:lla, lapsi tosin muutaman vuoden vanhempi. Kaverisuhteissa on aina ollut vaikeaa. Lapsi ei pysty ylläpitämään kaverisuhteita, usein komentelee ja kohtelee ilkeästi muita. Ihan selvää siis, ettei muut lapset jaksa sellaista ja välttelevät lapseni seuraa.
Lasta voi toki auttaa ja opastaa, ja niin teemmekin. Mutta jossain menee raja. Ei vanhemmat voi elää lapsen puolesta lapsen sosiaalista elämää. Kun ikää tulee, niin ymmärrys syy- ja seuraussuhteista kehittyy. Siispä uskon, että jos lapsi haluaa kavereita, niin vanhempien neuvoja kuunnellen hän tajuaa jossain vaiheessa vaikuttaa asiaan itse omalla käytöksellään.
(enkä tarkoita nyt koulukiusaamistilanteita, vaan vain sitä, että lapsi jää vaille seuraa koska itse on hankala luonne).
Siihen asti kunnes lapsi kykenee hoitamaan kaverisuhteensa, ovat ne vanhemman vastuulla. Hankala luonne ei häviä itsestään vaan lapsi on opettettava pois pahasta tavastaan.
Ei kaverisuhteita voi pakolla saada aikaan, lasta voi kuskata harrastuksiin ja järjestää kaveritapaamisia, mutta ei ne välttämättä auta asiaa. Eikä sitäkään voi yli lapsen ja aikuistenkaan voimavarojen tehdä.
Itse uskon että lapsen olisi hyvä saada löytää myös kaltaistaan seuraa, jossa ymmärrystä löytyisi puolin ja toisin mahdollisesti paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 09:44"]
Siihen asti kunnes lapsi kykenee hoitamaan kaverisuhteensa, ovat ne vanhemman vastuulla. Hankala luonne ei häviä itsestään vaan lapsi on opettettava pois pahasta tavastaan.
[/quote]
Ettekö te kommentoijat ymmärrä lukemaanne? Herranjestas. Aloittajan lapsella on vaikea kielellinen erityisvaikeus ja se tarkottaa sitä, että vuorovaikutus, kommunikointi ja kaverisuhteiden muodostaminen on todella hankalaa. Aloittajalle pahoittelut: tältä foorumilta ei saa vertaistukea, ainoastaan besserwissereiden neuvoja siitä miten teidän olisi tullut elämänne elää.
Joo mut ei sitä apua kyllä silläkään saa että kökkii korvessa piilossa. Koululaiset tarttee kavereita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 09:53"]
Joo mut ei sitä apua kyllä silläkään saa että kökkii korvessa piilossa. Koululaiset tarttee kavereita!
[/quote]
No voi vitura. Kaikki EIVÄT VOI asua kaupungissa. Monestakaan syystä, ei riittäisi edes asunnot.
No voi vitura, on sitä maaseudullakin muita paikkoja kuin se korpitaival. Niinku esim koulun vieressä taajama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstalla ei kannata kysyä mitään, koska täällä tartutaan epäolennaisiin asioihin kuten nyt teidän asuinpaikkaanne, vaikka kyse oli kielellisestä erityisvaikeudesta. Mekin asumme korvessa ja lapsilla on kavereita, meillä kun on sellainenkin ihme kuin auto, jolla viedään lapsia harrastuksiin ja kavereiden luo kylään.
Kiitos puolustuksesta :) ei tuollaiset kommentit haittaa. Ymmärtämättömyyttä tästä maailmasta löytyy. Tuollaiset asumiseen liittyvät kommentit tuo jollekin ihmiselle nyt mielihyvää, jos siitä päivänsä paranee niin siitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikäs hätä sitten on? Autolla kuskataan ja kavereita riittää! Turha aloitus.
Olennaisinta on se, että lapsi saa vaikeuksiinsa sopivaa kuntoutusta (puheterapia, toimintaterapia, mikä nyt lääkärin mielestä juuri teidän lapselle sopii parhaiten).
Kuntoutuksen avulla lapsi pääsee vaivastaan kokonaan/osittain ja/tai oppii arjen selviytymiskeinoja, mukaan lukien kaveruustaitoja. Ja sitä kautta ne kaverisuhteet sitten syntyvät.
Askel kerrallaan siis ja ensin perustus kuntoon, sitten vasta rakennetaan seinät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hätä liittyy myös siihen että löytäisi samankaltaisiaan lapsia joilla jokin vaikeus.
Ja korvessahan niitä sitten on. Omallani oli puhevaikeutta. Kaikkein paras apu oli leikki muiden kanssa, joka päivä, paljon.
En usko noihin vertaistukirinkeihin.
Mielenkiinnosta kysyn ap, miten lapsesi puhe kehittyi. Miten puhui esim. 5-vuotiaana? Omani käy puheterapiassa ja varmaan pian heilahtaa isommat tutkimukset. Hyvää on, että kaverisuhteet sujuu ja on suosittu kaveri päiväkodissa. Vilkas ja leikkisä lapsi, saa ilmaistua itseään tarpeeksi. Ongelmana on, että puhe on ikäisekseen epäselvää (tosin musta se on selvää, mutta oonkin tottunut kuuntelemaan), kertova puhe on ajoittain heikkoa, pari kirjainta vielä hukassa ja sotkee välillä käsitteitä. Tilanne ei silti ole mikään katastrofi, mutta ei ihan normaalikaan. Sanoisin, että puhe on noin vuoden jäljessä ikäistään. Hyvää on se, että lapsi on tammikuussa syntynyt, joten on miltei vuotta vanhempi kuin nuorimmat samanvuotiset.
Kannattaa hakeutua yksityiselle puheterapeutille jo paljon aikaisemmin. Siis tuo puuropuhe ja puuttuvat äänteet on hoidettavissa paljon aikaisemmin.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 09:44"]
Siihen asti kunnes lapsi kykenee hoitamaan kaverisuhteensa, ovat ne vanhemman vastuulla. Hankala luonne ei häviä itsestään vaan lapsi on opettettava pois pahasta tavastaan.
[/quote]
Ettekö te kommentoijat ymmärrä lukemaanne? Herranjestas. Aloittajan lapsella on vaikea kielellinen erityisvaikeus ja se tarkottaa sitä, että vuorovaikutus, kommunikointi ja kaverisuhteiden muodostaminen on todella hankalaa. Aloittajalle pahoittelut: tältä foorumilta ei saa vertaistukea, ainoastaan besserwissereiden neuvoja siitä miten teidän olisi tullut elämänne elää.
[/quote]
En ole koskaan joutunut tekemisiin kielellinen erityisvaikeus-diagnoosin kanssa (onko se diagnoosi?). Enkä voi siten tietää mihin kaikkeen se vaikuttaa. Antaa ymmärtää että lapsen on vaikea oppia lukemaan tai ymmärtää lukemaansa. En tiennyt että vaikuttaa myös muuten. Tosin en kyllä antanut mitään besserwisseröinti-neuvoja kun en mitään diagnoosista tajua. Enkä anna vieläkään vaikka "ystävällisesti" kerroitkin mitä kaikkea hankaluutta lapsella on.
Aloittajalle vinkiksi että parhaimmat neuvot voisi saada palstalta missä pyörii perheitä joiden lapsilla on samoja haasteita kuin omallasi.
Olettepa jättäneet viimetinkaan nämä kaveriasiat ja sosiaalisten taitojen kehittämisen!
Nyt olisi lapsen itsetunnon kannalta tärkeää hommata niitä kavereita kaikilla mahdollisilla keinoilla. Vaikka teiltä vanhemmilta menisi siihen rahaa, aikaa ja vaivaa. Tuon ikäinen ei välttämässä pysty ilman ohjausta hankkimaan kaveripiiriä. Järjestäkää lapsellenne ja parille luokkakaverille kerrallaan jotakin todella hienoa tekemistä. Kun kavereita sitten löytyy, teidän tehtävänänne on mahdollistaa kaverisuhteiden ylläpitäminen.
Lapselle pitäisi hankkia myös mukava harrastus, johon kuljetatte hänet.