Lue keskustelun säännöt.
Kaverilla elämänhallinta hukassa- lopetin kaverisuhteen
28.07.2015 |
Nyt tulee saavikaupalla paskaa niskaan, mutta ihan kaikkeen en minäkään veny: elämänhallintaongelmista ja mielenterveysongelmista kärsivä kaverini on kuormittanut minua kuukausitolkulla omilla asioillaan ja tänään ilmoitin, että enää en jaksa tätä. Kaverisuhde on ollut kaukana tasapuolisesta (sen mainitsinkin hänelle), lähinnä ollaan nähty ja minä olen tarjonnut jotain esim. kahvilassa ja hän sitten valittanut koko ajan jostain. Pidin häneen "hajurakoa" parisen viikkoa ja tänä aikana hän ihmetteli kun en ole soittanut (huomatkaa, minun pitäisi aina tehdä aloite!) ja sanoi kaipaavansa minua. Ei kuitenkaan kysynyt että mitä kuuluu tms. Tänään sitten kerroin suoraan että en pysty tämmöiseen kaverisuhteeseen ym. ja kuinkas kävikään? Hän HAUKKUI minut pystyyn! Olen kuulemma "epäreilu" ihminen ja "odotin susta enemmän". Toivotukseeni hyvästä jatkosta hän vaan tuhahti ja sanoi saman lauseen mahdollisimman vittumaisesti takaisin.
Ei minulla ole mitään velvollisuutta kestää tuollaista tyyppiä, ainakaan omasta mielestäni. Jatkuvasti perui tapaamiset, joita kuitenkin itse ehdotteli, jos parempaa tekemistä ilmaantui. Silloin kun tavattiin, hänellä ei ollut rahaa joten minä sain tarjota kahvilassa ym. eikä hän tarjonnut takaisin kertaakaan vaikka lupaili ties mitä sen suhteen ("vien sut syömään", "mennään juomaan sit kun tulee rahaa" jne.). Jos tarjosin kahvia, hän halusi limua. Jos ostin pienen limun, hän kärtti isointa. Jne. Keskustelu oli lähinnä sitä että hän piti monologia omista ongelmistaan kunnes totesi tunnin-puolentoista päästä että hänellä onkin jotain muuta tekemistä, täytyy mennä. En ymmärrä, miksi katselin tuollaista käytöstä edes sitä puolta vuotta mitä tämä kaverisuhde kesti.
Kommentit (13)
Outoa sekin, että hän ei suinkaan pyytänyt lopuksi anteeksi sitä kun perui tapaamisiamme vaan sanoi että "oisit säkin voinut kutsua itsesi kylään joskus, mä kun en ole päässyt kotoa juuri minnekään". Eli minun olisi pitänyt lähteä toiselle puolelle kaupunkia katsomaan, josko mahdollisesti tämä ihminen olisi kotona ja valmis kahvittelemaan juuri silloin..? Onko tuo nyt enää realistista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos voisit jättää tuon roskakäsite elämänhallinta pois. Siinä ei ole kyse muusta kun leimaamisesta aina. Ei mitenkään neutraali käsite.
Tyyppihän on ihan selvä hyväksikäyttäjä. Ne ongelmat ei varmaan olleet edes kovin kummoisia. Tai sitten olivat, mutta näin työttömänä omine ongelmineni en sympatiseeraa oikeaa hyväksikäyttäjää.
Oikein teit. Eräs sukulainen oli tuollainen, kunnes päätin, että en ole mikään omaishoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6, kyllä tällä ihmisellä oli -ja on edelleen- pahoja ongelmia elämänhallinnassaan. Olen epäillyt hänen älykkyyttään tämän takia useaan otteeseen, miettinyt myös olisiko hänellä jokin diagnoosi joka selittäisi tuota käytöstä arkipäivän tilanteissa jne.
Kiitos kommenteista kaikille. Helpottaa purkaa edes tänne oloaan, kun ei oikein viitsi puhua julkisestikaan tästä tapauksesta!
Tuo on kyllä kaveriltasi kohtuutonta käytöstä.
Itselläni on myös ollut/on kavereita, joilla elämänhallinta hakusessa.
Yhdestä kaverista tuli huumeiden käytön jälkeen hyväpalkkainen perheenäiti. Toinen kaveri lopetti myös käyttämisen ja hän tekee nykyään musiikkia. Kolmas kaveri on vielä työtön, mutta vähentänyt alkoholin käyttöään huomattavasti, saanut uusia ajatuksia ja ehkä jo ajattelee tekevänsä jotakin muuta kuin päihteitä.
Tietenkin ymmärrän, ettei omaa elämäänsä voi uhrata pitääkseen jotakuta pinnalla, mutta ainakin edellä mainittujen elämässä on ollut hyvä, että on sellaisiakin ihmisiä ympärillä, joilla on asiat suht normaalisti. Jos päihteidenkäyttäjät jäävät keskenään ja oman kuplansa sisään, ei voikkaan huomata, että voisi olla muunlaistakin elämää.
Asioilla on monta puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
> kyllä tällä ihmisellä oli -ja on edelleen- pahoja ongelmia elämänhallinnassaan
Äly hoi älä jätä! Kukin hallitsee elämäänsä. Elämänhallintaa käsitteenä käytetään joko, kuten tässä, aivan turhana lisänä. Koko juttu olisi toiminut ihan yhtä hyvin ja olisi ollut selvä kaikille, vaikket kertaakaan olisi maininnut koko elämänhallintaa. Tai sitten elämänhallinnalla halutaan leimata. Katso kaikkia näitä työttömyysketjuja täällä. Ei ole mitään väliä, miten monta kertaa työttömät vakuuttaa, että elämänhallinta on kunnossa (oikeasti, kohtalotoverini, haistattakaa heti alussa pitkät sille, joka tätä käsitettä käyttää, mitään hyvää tai neutraalia ette häneltä tule kuulemaan) tai, että, tosiaan, koko käsite on leimaava, joka tapauksessa paskaa on tulossa niskaan.
Tässä on kyseessä ihan samasta asiasta, kun aivokuolleet aloittavat:
> En nyt haluu kritisoida sua, mutta...
Ja sen jälkeen paskaa tulee niskaan. Aina.
Onkohan meillä sama tuttava :D Tekstisi vois olla mun kirjoittama ja lopetin "ystävyyssuhteen" tähän tyyppiin kans hiljattain. Alkaako nimi S:llä kenties...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kuitenkin itse käyttäytynyt kuin klassinen marttyyri siinä mielessä, että hän on yrittänyt jaksaa ja jaksaa, mutta ei ole varoittanut ystävää, että tämä käy voimille. Saati että olisi kertonut, miksi, jotta toinen olisi voinut korjata käytöstään.
Silloin keskustelu olisi voinut lähteä uusille urille, ja molemmat olisivat oppineet jotain. Ap olisi voinut alkaa ymmärtää, miksi sairas tai hontelo ihminen on itsekeskeinen, ja miksi hänestä ei välttämättä ole lähtemään minnekään. Ilman, että olisi tarvinnut paheksua kaveria.
Mitä ap siis sai ystävyydestä - no ainakin runsaasti tilaisuuksia nostaa omaa häntäänsä. Kai sillekin joku arvo on annettava.
Äitini sukupolvi on sota-aikaan syntyneitä, ja minun on pakko ihmetellä, jos nykyinen polvi koskaan saavuttaa heidän henkisen avaruutensa. Nyt kun voimat käytetään pätemiseen, ja riittävän ansioikkaiden ystävien etsimiseen. Se on yhtä lapsenomaista käytöstä kuin tuokin, että vaikeuksissa oleva ihminen vain valittaa jaksamatta kiinnostua ystävän asioista edes teorian tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksikäyttösuhde, ei kaverisuhde.