Miten saan elämäni takaisin?

Olen 24-vuotias ja koen olevani ihan solmussa asioiden kanssa. Tällä hetkellä asun yksin, opiskelen(todennäköisesti minulle täysin väärää alaa) ja siinäpä se elämänsisältö olikin.

Minulla ei ole juurikaan ystäviä tai kavereita. Koulusta kavereita on muutamia, mutta ne on vain siellä kouluaikana, ei vapaa-ajalla. Ystäviä ei ole, kärsin yksinäisyydestä. Koko elämäni aikana en ole pystynyt solmimaan kestäviä ystävyyssuhteita, lähinnä koulukiusaamisen takia.

Kiusaaminen jatkui koko peruskoulun ja lukion ajan, ja niiden vuosien aikana jouduin ties kuinka monen feidaamaksi. En koskaan päässyt kokemaan normaalia, huoletonta nuoruutta ja hyviä hetkiä, koska olin yksin ja inhottu. Sama jatkui vuodesta toiseen.

Minua harmittaa, etten saanut koskaan kokea sitä samaa kuin muut, kuulua porukkaan ja olla jonkun ystävä. Harmittaa, että kouluaika ja opiskelut meni päin helvettiä sen vuoksi, että pelkäsin koulussa olemista. Harmittaa, että olin yksin. En ole koskaan seurustellut, sekin harmittaa. Tuntuu, että olen jäänyt paitsi kaikesta ihan hirveästi, enkä voi saada sitä ikinä takaisin.

Yksinäisyys on mielessä päivittäin. Ei ketään, ei mitään. Ei ketään, kenen kanssa jutella ihan vaan vaikka päivän kuulumiset. Ei ketään sellaista, kenelle voisi uskoa huolet ja puhua niistä. Ei ketään, joka halaisi ja lohduttaisi. Kukaan ei ole halannut minua yli kymmeneen vuoteen. Toisinaan yksinäisyys tuntuu fyysisenä pahana olona, mutta silloinkin olen täysin yksin sen kanssa.

Harmittaa, että olen menettänyt nuo vuodet elämästäni, mitkä meni kiusaamisen ja yksinäisyyden varjossa. Inhottaa tietää, etten saa enää koskaan kokea niitä, vaikka miten haluaisin. Olen menettänyt todella hienon ja merkityksellisen ajan elämästäni.

Olen oppinut inhoamaan itseäni hyvin syvästi. Olen ruma ja ällöttävä, kaikin puolin vastenmielinen, kaikki huudetut sanat satuttaa edelleen. Itsetuntoni on vain haalea muisto.

Olen epäonnistunut monissa asioissa, varsinkin opiskelussa. En ole päässyt mieleiseen paikkaan opiskelemaan, sain aina lähes pisterajoihin ylätävät pisteet, mutten ihan. Koulu meni keskiverrosti, itse olen hyvin pettynyt siihen kasin keskiarvoon.

Ei kai nuoren ihmisen elämän kuulu olla tällaista?