Lue keskustelun säännöt.
Henkinen kiusaaminen eron jälkeen
28.07.2015 |
Hei.
En tiedä mitä tehdä tilanteessani. Erosimme 2v sitten ja meillä on yksi pieni lapsi, noin 4-vuotias. Lapsi on vuoroviikoin luonamme, koska asumme lähekkäin ja koemme tämän parhaaksi lapselle. Entinen puolisoni kuitenkin näkee minut erittäin huonossa valossa ja on erittäin katkera minulle jostain. En oikeasti enää edes tiedä mistä. Hän tehtailee perättömiä lastensuojeluilmoituksia ja rikosilmoituksia jatkuvasti. Väittää minun olevan masentunut ja itsetuhoinen, lisäksi väittää että lapsi pelkää minua ja hänen luonaan lapsi kuulemma puhuu minusta negatiivisesti.
Minun kotonani ei kuitenkaan mitään tämmöistä ole, lapsi puhuu molemmista vanhemmista lämpöisesti, samaa sanottiin päiväkodissa kun tiedustelin asiaa. Eli ainoastaan väitetyt ovat tapahtuneet eksäni kotona. Hänen koko sukunsa on katkeroitunut minulle, kiitos eksäni mustamaalamisen. Entisen puolisoni äiti teki minusta myös rikosilmoituksen, jonka tutkinta lopetettiin alkuunsa kun oli niin naurettavat perusteet.
Eilen sain sitten kuulla eksältäni, että minusta liikkuu kylillä "oksettavia huhuja". Tämä on pieni paikkakunta, ja en ole itse täältä kotoisin, joten en oikeastaan tunne juuri ketään muita kuin omat ystäväni ja työkaverini. Sekä tietysti eksäni suvun. Hän ja äitinsä eivät suostuneet kertomaan mikä huhu oli kyseessä. Olisin tehnyt rikosilmoituksen heti jos saisin kuulla mitä minusta levitellään aiheetta. Tiedän että jos huhu on liikkeellä, niin se on heidän laittamansa. Kuka muukaan sen voisi tehdä?
No tekivät minusta perään lastensuojeluilmoituksen kun laitoin eksäni äidille tekstiviestiä, kuulemma hän ahdistui tästä. Kyseenalaistin lastensuojelulle koko jutun, koska asia ei oikeastaan heille edes kuulu.
Ongelmani on, että koska olen enemmän ja vähemmän sietänyt tätä kiusaa jo kahden vuoden ajan, niin alan olla oikeasti työlliintynyt tähän. Maineeni on pilattu moneen paikkaan ja harkitsen rikosilmoituksia, mutta toisaalta en jaksaisi riidellä. Haluaisin vain jatkaa elämääni ja taata lapselle parhaan mahdollisen elämän. Ja toivon samaa eksältäni. Olen kuitenkin niin väsynyt tähän, että mietin jo muuttoa pois kotiseudulleni, joka on 500 km päässä. Ongelmani on, etten haluaisi muuttaa niin kauas lapsestani.
Enkä usko että saisin lastani edes käräjillä asumaan luokseni, koska viralliset kirjat on nyt jo äidin luona. Eikä varsinaisesti ole mitään muuta ongelmaa kummallakaan lapsen kanssa tai muussa. Vain henkilökohtaiset kemiat ei kohtaa, ja tietysti tämä jatkuva mustamaalaaminen minun suuntaani. Mutta eihän se riitä perusteeksi että saisin lapsen luokseni. Ja mielestäni lapsen etu on olla lähellä molempia vanhempia. vaan pitäisi ehkä miettiä itseänikin, koska en jaksa tämmöistä kovin montaa vuotta.
Mitä teen? Ensi viikolla menen TAAS palaveriin lastensuojeluun, jossa tämäkin ilmoitus todetaan aiheettomaksi. Tämä on todella väsyttävää ja raskasta.
Ja olen siis lapsen isä. Jos ja kun sillä vaikutusta on.
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 11:51"]
Älä ainakaan uhkaa sillä muutolla, siitä saa rouva vaan lisää vettä myllyynsä, että sua ei vanhemmuus kiinnosta. Tapaat sitä kaveriasi muualla kuin hänenkotonaan, tyhmähän tuo on ja todellalapsellista, mutta niin pääset itse vähemmällä. ei mitään yhteyttä koko naiseen,ja kierrät kaukaa hänet ja sukulaisensa. Mistä se muuten oli saanut tietää, että käyt terapeutilla?
[/quote]
Terapeutti tuli puheeksi perheneuvolassa viime vuonna kun yhdessä palaverissa istuttiin. Perhetyöntekijä möläytti että "sinä kun käyt siellä niin". Heidän mokansa siis. Kaikki tiedonrippeet on jo käytetty mua vastaan. Facesta poistin koko suvun ja yhteiset kaverit kun oli jo facebook päivityksiä siellä tulostettuna ja vietynä pitkin sukua näytille. Kirjoitin mm. yhden päivityksen että "huomenna uutta ja mullistavaa tulossa" niin jo olin kuulemma itsemurhaa tekemässä. Siinä vaiheessa siis exä ei enää ollut kaverina ja oli jo estettykin, samoin suku poistettu. Yksi yhteinen kaveri jäi ja hän sitten raportoi tämän exälle. Erosta en tietenkään ole edes mitään sinne kirjoitellutkaan.
Tännekin kirjoittaminen on riski, sillä exäni on joskus täällä lukenut ketjuja. Mutta otan sen riskin.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että narsismista on kyse, lähinnä ajattelematon ja itsekeskeinen tapaus, jolle aikuisena oleminen on ehkä liian kova pala purtavaksi. Sellainen hän on aina vähän ollut. Pyörii kuin tuuliviiri.
- AP
Hei taas.
Päivitetääs, eli tänään tehtiin sitten uusi ilmoitus minusta, aihetta en vielä tiedä kun olen töissä ja sain vain pikaisen soiton. Tänään tulevat tekemään luokseni olosuhdeselvityksen. Liekö ex täältä lukenut viestini ja reagoinut, vai onko muu syy.
Varasin ajan lakimiehelleni, tälle pitää stoppi saada.
Jos täältä luki, niin terkkuja!
- AP
Nuo ovat varmasti hyviä kirjoja tähänkin tilanteeseen, voi kysyä kirjastosta:
http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/kirjallisuutta/salo-markku/
Ehdottomasti voimia sinulle.
Voi v**u. Tuo on niin kurja tilanne sinulla. Enkä tiedä mitä voit tehdä. Mahdollisimman vähän yhteydenpitoa ja vain lapseen liittyen on yksi neuvo. Mutta mitäpä se auttaa noissa lasu-ilmoissa ja juoruissa... Ja vielä äidin paikkakunta ja pieni lapsi. Voisiko äiti sukuineen olla niin paskamaista että tarkoituksella yrittävät savustaa sinua pois? En tosiaan tiedä mitä voit tehdä. Voisitko koittaa kysyä keinoja eesim. lastenvalvojalta tai sieltä mihin joudut nyt muutenkin käymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP vielä lisää, että rikosilmoitukset ovat olleet kunnianloukkauksista ja sen sellaisista. Käräjilläkin kävimme kun hän väitti minun murtautuneen kotiinsa, vaan syytteet hylättiin kun todisteita ei tietenkään ollut. Hyvä niin. Eksäni on myös 3 kertaa estänyt lasta tapaamasta minua, vaikka meillä on tapaamissopimus ollut voimassa. Perusteli sillä kun olen vaaraksi itselleni ja lapselleni, mikä siis ei pidä paikkaansa.
Ero oli hänen aloitteensa, ja hän oli myös uskoton. Joten itse en ole muuta tehnyt, kuin ollut ilmeisesti huono aviomies ja jättänyt entisen vaimoni liian vähälle huomiolle. Enkä siivonnut tarpeeksi ja mitä näitä nyt oli kun perusteli eroa. Mutta ei sekään oikein selitä hänen käytöstään... Olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä sontaa. :(
-AP
Voi raskasta varmaan on. Tuollaiset kylillä puhutaan, jutut kannattaa jättää omaan arvoonsa ei varmaankaan puhuta.. Jos toimintasi on asiallista, niin kyllä joku ystäväsi kaverisi kysyy onko tämä totta ja uskovat sinuun sanaasi. Ole yhteydessä exääsi vain lapseen liittyvissä asioissa, muihin exn sukulaisiin linjalla asiallisesti tervehtien sen enempää kuulumisia ei kannata lähteä kertomaan. Lastensuojelu huomaa kyllä jos perättömiä ilmoja on paljon, että kiusa on varmaan kysymyksessä. Heidän vain täytyy kaikki ilmoitukset käydä läpi. Toiset ihmiset ovat työkseen hankalia, harmillista että henkilö on lapsesi äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua niinkään huoleta nuo juorut ja on noita juoruja ja väittämiä ennenkin eksäni suvulta liikkeelle lähtenyt, kuten esimerkiksi nämä väitetyt murrot ja muut. Siellä oli teatteria siitäkin tehty ja riistakamerat asetettu pihalle ja lukkoja vaihdettu ym. En tiedä luuliko hän oikeasti että noin on käynyt, joten välillä mietin myös hänenkin ajatusmaailmaansa ja jaksamistaan. Vaan eipä se minulle kuulu.
Emme ole yhteydessä suoraan toisiimme, tämä on ollut aiemminkin jo ongelma ja lapsen kuulumiset vaihtuvat reissuvihkon kautta. Myöskin vaihdot tapahtuvat päiväkodin kautta. Eli emme edes näe toisiamme ja silti tämä jatkuu. Vaihdoin myös ruokakauppaa, koska eksäni työskentelee paikallisessa kaupassa. Viime viikolla sain ilmoituksen perääni kun kävin kaverini luona kylässä, joka sattuu asumaan samassa kerrostalossa kuin entinen puolisoni, luuli että olen hänen pihallaan hiippaillut... Kerroin kyllä että kävin kaverilla vaan eipä tuo sitä uskonut. En oikein uskalla edes liikkua missään kun joka jutusta tulee ilmoitus.
Lastensuojelu tietää kyllä asian ja ovat onneksi sen verran fiksuja, etteivät lähde näihin mukaan. Tiedän että joutuvat selvittämään, olen itsekin ollut töissä lastensuojelussa opiskeluaikanani joten se on tuttua. Tapaamissopimukseen jopa tehtiin pykälä, jossa luvattiin kunnioittaa toisen vanhemmuutta ja lopettaa perättömät ilmoitukset tyyliin "lapsi ei rakasta toista" jne. Lastensuojelun täti kertoi laittaneensa tämän pykälän minun turvakseni. Vaan eipä tuo näytä estävän eksääni. Kyllä ensi viikolla käyn nämä taas kerran läpi, ja ilmoitan että joudun pian muuttamaan pois jos tämä kiusa ei lopu.
Jännä kyllä huomata miten voi ihminen muuttua, olimme kuitenkin 10 vuotta yhdessä ja nyt on aivan kuin eri ihminen johon tutustuin ja kenen kanssa elin. Näköjään ihmiset voivat muuttua.
-AP
Miten lapsen asuminen menee näissä tilanteissa jos toinen muuttaisi? Jääkö lapsi automaattisesti sen luo missä kirjat on, vai onko isällä mitään mahdollisuuksia? Kuitenkin vuoroviikko järjestely käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, perimmäinen kysymys kuuluukin, miten tulla toimeen häiriintyneen ihmisen kanssa?
ole johdonmukainen, toimi koko ajan korrektisti. Älä provosoidu. Miten oppisit saamaan itsellesi teflonpinnan.
Voitko sinä tehdä rikosilmoituksen kunnianloukkauksista? Jos, niin kannattasko provosoida?
Outoa että lastenvalvoja on suostunut viikko-viikko systeemiin vaikka välinne ovat noin kireät. Miten muuten arki sujuu tai sujuuko se? Jos ei yhteiskasvatus onnistu kerta. Voisitko saada lasta enemmän itsellesi? Tai ainakin lähivanhemmuuden? Voisit silloin uhata äitiä ettet anna lasta jollei kiusaaminen lopu. Siis kyllä sen lapsen äitiä pitää nähdä muta ehkä saisit noin edes hieman valtaa tilanteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 10:50"]Niin, perimmäinen kysymys kuuluukin, miten tulla toimeen häiriintyneen ihmisen kanssa?
ole johdonmukainen, toimi koko ajan korrektisti. Älä provosoidu. Miten oppisit saamaan itsellesi teflonpinnan.
Voitko sinä tehdä rikosilmoituksen kunnianloukkauksista? Jos, niin kannattasko provosoida?
[/quote] Ei muuten kannata. Ei kannata provosoitua eikä provosoida. Raskasta, mutta vähemmän kuin se vaihtoehto.
Osanottoni. Kokemusta itsellä vastaavasta vuosien ajalta, eikä se päättynyt ennen kuin lapset tulivat täysi-ikäisiksi. Sen jälkeen se jatkuikin lasten kiusaamisena :( Ilmeisesti joillakin ei ole muuta elämänsisältöä kuin toisten elämän haittaaminen.
Älä ihmeessä kuitenkaan muuta ja jätä lastasi pelkästään tämän häiriintyneen yksilön huostaan. Juttele lastensuojelussa ja kysy, mitä voit tehdä. Luultavasti et paljonkaan, jos et sitten lähde hakemaan huoltajuutta (jota valitettavasti tuskin sulle annetaan, eikä oikeudenkäynti ainakaan helpota tilannettasi), mutta ainakin saavat lastensuojelussa paremmin käsityksen siitä, että tässä on kiusanteosta kysymys. On todella häpeällistä, miten etävanhemman oikeuksia voidaan polkea Suomessa. Jos lähivanhempi ottaa kiusaamisesta elämäntehtävän, hänen mahdollisuutensa ovat kutakuinkin rajattomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän kokee sinut jotenkin kilpailijana ja haluaisi olla parempi ja tärkeämpi vanhempi. Pelkää että lapsi hylkää hänet. sinun ei saa antaa sellaisia signaaleja vaikka vaikeaa varmaan tulehtuneessa tilanteessa yrittää olla tasavertainen fiksu vanhempi.
Ja viikko-viikko voi tuntua raskaalta ja sinua yritetään siksi savustaa pois. Nämä on niin hienovaraisia juttuja.
Ihan sama tilanne kuin minulla, sillä erolla että olen itse äiti ja lapsen kirjat ovat isällä. Lisäksi lapsen isä yrittää hallita minun ja yhteisen lapsemme elämää silloinkin, kun lapsi on minun vuorolla. Löi sääntölappusen kouraan kuvitellen, ettei meillä ole sääntöjä ja rajoja (ei vaan itse ole saanu lasta hallintaan kodissaan niin syyttää siitä minua).
Koita jaksaa, lapsi tarvitsee sinua kaiken tuon keskellä. Älä murru ja luovuta vaikka muut siihen pyrkii.
Oletko ap lukenut narsismista? Googlaa se tai lue joku asen aiheinen kirja. Kuulostaa siltä, että ex-vaimosi on pesunkestävä narsisti.
Itse tilanteessasi ehkä varmistaisin selustani olemalla yhteydessä asianajaan ja vaikka kävisin juttelemassa jollain terapeutilla. En siis pidä sinua hulluna vaan tuon persoonallisuushäiriöisen uhrina, ja saisit siitä apua jaksamiseen ja mahdollisesti myös asiantuntijatodistajan, jos joskus sellaista tarvitaan. Narsisit rakastavat oikeudenkäyntejä.
Sepäs tässä outoa onkin, että tämä vuoroviikkoon siirtyminen ja sen ehdotus tuli entiseltä puolisolta itseltään. Viime vuonna olin viikonloppuisänä vielä. Tätä on siis tämä vuosi nyt vedetty ja on muuten toiminut hyvin. Lapsi on ainakin hyvin sopeutunut ja myöskin helpottaa kun ei tarvitse keskenään meidän olla tekemisissä ja sopia vaihtoja ym. Mutta tiedän ettei tämä näin voi jatkua. Ja eksäni halusi jo keväällä vähentää minun ja lapseni näkemisiä entisestään, johon en suostunut. Myös lastensuojelu oli kanssani samaa mieltä ja kannusti jatkamaan vuoroviikoin. Syksyllä on seuraava palaveri jossa mietimme jatkoa tapaamismallille.
Luulen että eksäni haluaa pudottaa minut etäisämmäksi entisestään ja tuskin suostuu edes vuoroviikkoihin enää. Siinä tilanteessa aion itse ehdottaa että vaihdamme lähivanhemmuuden minulle, koska tästä oli puhetta jo eron jälkeenkin että joskus voimme tehdä vaihdon jos ei toimi. Tosin tuskin hän siihen suostuu. Annoin palautetta eksälle suoraan siitä, että väitetyt lapsen reagoinnut on ainoastaan hänen luonaan, joten ehkä hänen tulisi itse selvittää tilanne ja olosuhteensa, eikä syyttää minua. Vaikea sanoa. Voin hyvin kuvitella, että hän kokee tämän kilpailuksi. Viime vuonna hän piti itseään ykkösvanhempana ja minä olin kakkosvanhempi, siis käytti juuri kyseisiä termejä joita ei edes ole olemassakaan. Tuo oli jo niin väheksyvää minua kohti... Muistan vieläkin hienoja lauseita viime vuodelta "sehän tämän ykkösvanhemmuuden tarkoitus on, ettei lapsi näe kakkosvanhempaa niin usein" ... jee jee.
Enää en lähde viikonloppuisäksi, koska silloin eksäni esti tarkoituksella tapaamisia kun näin lastani harvemmin ja nyt koko viikkoa hänkään ei voi millään verukkeella tai menolla estää.
En lähde missään nimessä provosoimaan, siksi en ole mitään ilmoituksia itse tehnytkään kun en halua lietsoa eksääni enempää. Odotan koko ajan että kyllä tämä tästä joskus laantuu kun ero on käsitelty... vaan pahapa on sanoa. Eksä voi kokea minut myös kilpailijaksi vanhemmuuteen, koska olen oikeasti kiinnostunut isänä olosta ja aktiivinen isä. Ja lisäksi pärjään lapsen kanssa mainiosti, mikä hänen on mahdoton ollut myöntää. Lisäksi olen tosiaan koulutukseltanikin lastenhoitaja ja erikoistunut varhaiskasvatukseen ja lapsen ja nuoren kehityksen seuraamiseen.
Eron jälkeen en ikinä mustamaalaisi toista vanhempaa lapselle, lapsi siinä vain kärsisi ja haluan pitää hänet täyspäisenä vielä jatkossakin. Puran aggressioni liikuntaan ja harrastuksiini. Olenkin saanut liikkua aika paljon parin vuoden aikana :D
Samankaltaisia tapauksia on Suomessa paljon, ja monella on asiat paljon huonommin kuin minulla. Silti jokainen tämmöinen tapaus on turha ja ero itsessään on jo vaikea prosessi lapselle. Jatkuva riitely on sellaista myrkkyä että pahaa tekee ajatella itseään lapsen asemaan... Yritän pitää itseni kasassa ja olla lapselle oma itseni esimerkilläni. :) Toistaiseksi on vielä onnistunut.
-AP
Olen kyllä hyödyntänyt lakimiestä ja työpsykologia, sekä psykoterapiaa kaiken tämän keskellä. Exäni sai tämän tietoonsa perheneuvolasta niin väitti heti masentuneeksi. :) Hullusta en tosiaan tiedä, alkaa tuntumaan että ihme olisi jos ei pian hulluksi muuttuisi.
Selvitän jatkuvasti laillisia oikeuksiani ja koko ero onkin tullut kalliiksi jo minulle.
-AP
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 11:42"]
Kannattaisko sanoa suoraan sille eksälle, ettää mikä vittu sitä vaivaa? Ja sitten sanot että nostat syytteutä kunnianloukkauksesta sun muusta. Ei kuulosta, että exä ajaa täysillä valoilla.
[/quote]
Kysyin kyllä suoraan että mitähän hän minulta oikein odottaa ja miten pitäisi toimia, että hän olisi tyytyväinen. Eipä sieltä vastausta tule ja sitten hän vetää mykkäkoulun päälle. Ja jos kysyn uudelleen niin tulee joku rikosilmoitus tai LaSu-ilmoitus päälle.
Narsisti? No tunnetusti kaikki entiset puolisot on aina narsisteja ;). En tiedä, tuntuu kyllä että hän haluaa pitää minut alempiarvoisena ja haluaa että tiedän sen että hän on parempi ja ylemmällä tasolla kuin minä. Yksi teoriani on, että hän tekee ilmoituksia juuri näpäyttääkseen minua ja muistuttaakseen että missä mun paikkani on.
Saatan pyytää lastensuojelulta olosuhdeselvitystä molempien luokse, siinähän se sitten nähdään miten lapsen kanssa pärjätään. Eikä kummallakaan pitäisi olla mitään ongelmaa siinä, lähinnä saisin itselleni puhtaamman maineen. Tähän asti oon tarjonnu lastensuojelulle että voivat tulla luokseni jos kokevat tarpeeksi, vaan tähän asti ovat sanoneet ettei tartte kun uskovat kyllä että hyvin menee.
Mietin vain jos tästä joskus käräjille mennään, niin kaikki noi ilmoitukset on siellä sit mua vastaan vaikka perättömiä ovatkin. Enkä minä oikein voi vihjata eksälleni mitään mielenterveysongelmia, sehän vain lätkäisee kaiken mun päälle sen jälkeen kahta kovempaa.
-AP