Henkinen kiusaaminen eron jälkeen

Hei.

En tiedä mitä tehdä tilanteessani. Erosimme 2v sitten ja meillä on yksi pieni lapsi, noin 4-vuotias. Lapsi on vuoroviikoin luonamme, koska asumme lähekkäin ja koemme tämän parhaaksi lapselle. Entinen puolisoni kuitenkin näkee minut erittäin huonossa valossa ja on erittäin katkera minulle jostain. En oikeasti enää edes tiedä mistä. Hän tehtailee perättömiä lastensuojeluilmoituksia ja rikosilmoituksia jatkuvasti. Väittää minun olevan masentunut ja itsetuhoinen, lisäksi väittää että lapsi pelkää minua ja hänen luonaan lapsi kuulemma puhuu minusta negatiivisesti.

Minun kotonani ei kuitenkaan mitään tämmöistä ole, lapsi puhuu molemmista vanhemmista lämpöisesti, samaa sanottiin päiväkodissa kun tiedustelin asiaa. Eli ainoastaan väitetyt ovat tapahtuneet eksäni kotona. Hänen koko sukunsa on katkeroitunut minulle, kiitos eksäni mustamaalamisen. Entisen puolisoni äiti teki minusta myös rikosilmoituksen, jonka tutkinta lopetettiin alkuunsa kun oli niin naurettavat perusteet.

Eilen sain sitten kuulla eksältäni, että minusta liikkuu kylillä "oksettavia huhuja". Tämä on pieni paikkakunta, ja en ole itse täältä kotoisin, joten en oikeastaan tunne juuri ketään muita kuin omat ystäväni ja työkaverini. Sekä tietysti eksäni suvun. Hän ja äitinsä eivät suostuneet kertomaan mikä huhu oli kyseessä. Olisin tehnyt rikosilmoituksen heti jos saisin kuulla mitä minusta levitellään aiheetta. Tiedän että jos huhu on liikkeellä, niin se on heidän laittamansa. Kuka muukaan sen voisi tehdä?

No tekivät minusta perään lastensuojeluilmoituksen kun laitoin eksäni äidille tekstiviestiä, kuulemma hän ahdistui tästä. Kyseenalaistin lastensuojelulle koko jutun, koska asia ei oikeastaan heille edes kuulu.

Ongelmani on, että koska olen enemmän ja vähemmän sietänyt tätä kiusaa jo kahden vuoden ajan, niin alan olla oikeasti työlliintynyt tähän. Maineeni on pilattu moneen paikkaan ja harkitsen rikosilmoituksia, mutta toisaalta en jaksaisi riidellä. Haluaisin vain jatkaa elämääni ja taata lapselle parhaan mahdollisen elämän. Ja toivon samaa eksältäni. Olen kuitenkin niin väsynyt tähän, että mietin jo muuttoa pois kotiseudulleni, joka on 500 km päässä. Ongelmani on, etten haluaisi muuttaa niin kauas lapsestani.

Enkä usko että saisin lastani edes käräjillä asumaan luokseni, koska viralliset kirjat on nyt jo äidin luona. Eikä varsinaisesti ole mitään muuta ongelmaa kummallakaan lapsen kanssa tai muussa. Vain henkilökohtaiset kemiat ei kohtaa, ja tietysti tämä jatkuva mustamaalaaminen minun suuntaani. Mutta eihän se riitä perusteeksi että saisin lapsen luokseni. Ja mielestäni lapsen etu on olla lähellä molempia vanhempia. vaan pitäisi ehkä miettiä itseänikin, koska en jaksa tämmöistä kovin montaa vuotta.

Mitä teen? Ensi viikolla menen TAAS palaveriin lastensuojeluun, jossa tämäkin ilmoitus todetaan aiheettomaksi. Tämä on todella väsyttävää ja raskasta.

Ja olen siis lapsen isä. Jos ja kun sillä vaikutusta on.