kuinka moni täällä oikeasti on tyytyväinen avioliittonsa
Täällä saa lukea jatkuvasti pettämisestä ja kuinka ollaan yhdessä kun ei muutakaan osata..
Kuinka päädyitte siihen? Antamaan pettämisen anteeksi, menettäen itsetuntonne ja katkeroidutte?
Tai kuinka liittonne valui siihen etta toinen on teille ihan sama, kunhan on tuossa?
Mikä estää teitä olemasta onnellinen loppupeleissä, siksikö että pitäisi hetkeksi poistua mukavuus alueelta?
Kommentit (12)
Olen tyytyväinen, onnellinen vaimo. 11.vuosi menossa. Mieskin näyttää tyytyväiseltä.
Pitää elää päivä kerrallaan ja elää arkea niin, että nauttii siitä. Älä odota muiden tekevän sinua onnelliseksi, vaan tee itse itsesi onnelliseksi.
Minä olen tyytyväinen, viidentoistavuoden kokemuksella. Pitää osata antaa periksi oikeassa paikassa, olla oikeassa kohtaa jämäkkä, rakastaa ja antautua rakastetuksi. Tosin tämähn ei onnistu jos ei ole löytänyt rinnalleen oijeaa kumppania.
Olen erittäin tyytyväinen, 17v ollaan oltu naimisissa. Tyytyväisyyteni perustuu (ainakin) seuraaviin seikkoihin:
1. Olemme toistemme parhaat ystävät, kummallakaan ei ole toista ihmistä joka olisi tärkeämpi kuin oma puoliso (vaikka molemmilla rakkaita muitakin ystäviä on).
2. Tärkeysjärjestyksessä avioliitto ja puoliso on ykkösenä, jopa lapsien ohitse.
3. Olemme aina toistemme puolella ja tukena jos avioliiton ulkopuolelta kohdistuu jotain ristiriitaa jompaan kumpaan tai molempiin.
4. Huomioimme toista arjessa, esim. jos toinen on väsynyt joskus niin pirteämpi huolehtii lapset ja kotityöt ja väsynyt saa levätä.
5. Meillä on yhteiset rahat ja omaisuus ja olemme suunnilleen samaa mieltä sen käytöstä.
6. Molemmilla on myös pieniä omia juttuja ja harrastuksia joita saa rauhassa tehdä itsekseen, mutta toisaalta kumpikaan ei vaadi "omaa aikaa" silloin jos toinen on liian väsynyt huolehtimaan arjesta sen aikaa yksin.
7. Riidat selvitetään ja pystymme puhumaan toistemme kanssa kaikesta, vaikeistakin asioista. Joskus yön yli nukkuminen saa asiat perspektiiviin ja rauhan maahan.
8. Meillä on parisuhteessa ollut aikoinaan pettämistä, mutta se annettiin anteeksi ja unohdettiin, eikä petetty osapuoli koskaan lyö tällä asialla pettänyttä, esim. riidan aikana. Luottamus on palannut ja se on täydellistä puolin ja toisin. Tosin kumpikaan ei esim. salaile kännykkäänsä tai sähköpostejaan, vaan kumpikin pääsee halutessaan niihin käsiksi koska salasanat on koneelle tallennettu.
9. Meillä on samanlainen maailmankatsomus ja yhteiset arvot joiden mukaan elämme.
MInä olen tyytyväinen avioliittooni. Olen toki!
Lapsista suurin osa on jo kasvatettu aikuisen ikään, kaksi natiaista jäljellä. Olemme yhdessä kuin joutsenpariskunta, vanhenemme pikkuhiljaa ystävinä, rakastavaisina ja kumppaneina.
6 kirjoitti hyvin! Itsellä samat ajatukset. Naimisissa vasta kolme vuotta, mutta tuntuu että me olemme huipputiimi :-)
Minä olen tyytyvinen yksinhuoltajuuteeni. Saan olla vapaa vihdoinkin!
Minä olen tyytyväinen. Kun on läpikäynyt tarpeeksi paskaa, osaa arvostaa tavallista arkea ja tavallista suhdetta.
Olen hyvin tyytyväinen. Ihmettelen myös näitä palstan posteja järkyttävistä puolisoista ja surettaa ihmisten puolesta.
Meilläkin on tällä hetkellä vaikeaa (ei johdu henkilökemioista tai kummankaan käytöksestä) ja olen kokenut mieheni tuen aivan korvaamattomaksi. Voimme keskustella asioista ja yrittää selvitä asioista, koska kykenemme kommunikoimaan ja haluamme vilpittömästi auttaa toinen toisiamme yli vaikeista ajoista. Parempina hetkinä taas iloitsimme yhdessä onnellisesta elämästä ja toivottavasti pian pääsemme takaisin tähän tilanteeseen.
Olen onnellinen. Enkä voisi pyytää enempää, elämä tuntuu aika täydelliseltä.
Minä olen tyytyväinen. Toki kymmenen vuoden liittoon liittyy myös alamäkiä, mutta niistä on selvitty. Keskinäinen yhteys on vahva, meillä on halua olla yhdessä, tehdä asioita yhdessä ja meille perhe on kaiken perusta. Sillä ei ole väliä kuka vie roskapussin yms eikä lasketa sitä kuinka monta kertaa toinen pääsee omiin harrastuksiinsa vaan sovitellaan arjen palapeli sellaiseksi että molemmat on tyytyväisiä. Vaatii kompromisseja ja joustoa puolin ja tosin, mutta sehän on odotettavissakin. Eihän suhteessa voi olla jos pitää vaatimuslistoja yllä jatkuvasti eikä ole valmis mihinkään muuhun kuin omasta navasta huolehtimiseen.
Minä olen tyytyväinen, tosin vajaan vuoden kokemuksella. Mutta joo, olen tyytyväinen avioliittooni, mun mies on mun paras ystävä ja oon siihen ihan hulluna :)