Lue keskustelun säännöt.
Tarpeeksi hyvä syy mennä psykologin juttusille?
18.07.2015 |
Onko tökeröä mennä, jos syynä on yksinäisyyden tunne, vaikka ympärillä on kuitenkin jonkin verran välittäviä ihmisiä? Lisäksi olen jatkuvasti itseinhon vallassa ja inhoan kaikkea itsessäni. Pelottaa kuitenkin, että jos en saa ammattiapua, romahdan pian kokonaan..
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ihmeessä! Itse olen käynyt pelkän stressin takia. Mielestä on pidettävä huolta aivan samoin kuin kropastakin.
Ei tarvi mitään hyvää syytä mennä! Jos on rahaa mennä yksityiselle niin sen kun menee. Jos ei niin, työterveyshuollon, julkisen puolen yms. kautta voi silti päästä eikä siihenkään tarvi mitään niin kauhean hyvää syytä olla. Sulla kuulostaa kyllä olevan ihan hyvä syy jo!
Mulle aikoinaan yksi psykologi kertoi, että kaikki psykologian opiskelijat kävivät psykoterapiassa jos vaan saivat Kelan tuen sille. Niin mäkin koin, että on ihan luvallista hakea apua, vaikka jossain on varmaan sellaisiakin, joilla on isompia ongelmia. Kannattaa mennä, jos vaan pääsee!
Senkin puoleen kannattaa hakea apua nyt, koska avun saaminen voi olla vaikeaa. Sitä ei ehkä jaksa sitten, kun menee oikeasti huonoon kuntoon. Nyt kun huomaat, että tarvitsisit tukea, mutta vielä olet siinä kunnossa, että jaksat sitä etsiä, on juuri oikea aika sitä etsiä :)
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:20"]Ei tarvi mitään hyvää syytä mennä! Jos on rahaa mennä yksityiselle niin sen kun menee. Jos ei niin, työterveyshuollon, julkisen puolen yms. kautta voi silti päästä eikä siihenkään tarvi mitään niin kauhean hyvää syytä olla. Sulla kuulostaa kyllä olevan ihan hyvä syy jo!
Mulle aikoinaan yksi psykologi kertoi, että kaikki psykologian opiskelijat kävivät psykoterapiassa jos vaan saivat Kelan tuen sille. Niin mäkin koin, että on ihan luvallista hakea apua, vaikka jossain on varmaan sellaisiakin, joilla on isompia ongelmia. Kannattaa mennä, jos vaan pääsee!
Senkin puoleen kannattaa hakea apua nyt, koska avun saaminen voi olla vaikeaa. Sitä ei ehkä jaksa sitten, kun menee oikeasti huonoon kuntoon. Nyt kun huomaat, että tarvitsisit tukea, mutta vielä olet siinä kunnossa, että jaksat sitä etsiä, on juuri oikea aika sitä etsiä :)
[/quote]
Ei ole varaa mennä yksityiselle, pitää pyrkiä julkiselle puolelle. Kiitos kannustuksesta.
Ap
Menemisessä pelottaa myös se, että läheiset varmasti ihmettelevät jos saavat tietää. Jotkut ovat kyllä huomanneet ainakin sen, että itsetunto on tosi huono, mutta suurin osa kai ajattelee ksiken olevan kunnossa. Mutta eihän mulla tarvi muille kertoa
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä oo mitään noloa käydä psykologin juttusilla tai terapiassa tai iha vaan lääkärillä. Sitä varten ne ammatit lähtökohtaisesti on, että saisi apua. Eikä tosiaan tarvi kertoa, mut toisaalta voisit ajatella niinkin päin, että olet sen verran fiksu, että huomaat tarvitsevasi apua sekä sen verran nöyrä että uskallat sitä pyytää. Tsemppiä <3
Ei psykologian opiskelijoille mikään terapia kuulu ellei ole heillä itsellään niin paljon ongelmia että tarvii. Tiedoksi että psykologeilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:31"]Ei siinä oo mitään noloa käydä psykologin juttusilla tai terapiassa tai iha vaan lääkärillä. Sitä varten ne ammatit lähtökohtaisesti on, että saisi apua. Eikä tosiaan tarvi kertoa, mut toisaalta voisit ajatella niinkin päin, että olet sen verran fiksu, että huomaat tarvitsevasi apua sekä sen verran nöyrä että uskallat sitä pyytää. Tsemppiä <3
[/quote]
Kiitos tsempeistä <3
Ap
Ei ole noloa, pikemminkin ihan normnaalia toimintaa tänä päivänä, ongelmassa pienessä ja isossa. Harmillista, että nykyään ihmisillä ei ole toista luotettavaa ihmistä lähellä, kenen kanssa asioita käsittelisi. Ja oma perhekin voi olla niin etäinen, terapian tarpeessa, vaikkei olisikaan. Kun ihmiset välittäisivät toisistaan. Toiset välittää, toiset ei, ja kaikki hakee kaveria psykologista. Vinkkeliinhän se lopulta menee, mut edes hetken helpotus ja rahameno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, terveyskeskuksen kautta kannattaa hakeutua, niin ohjaavat sinut eteenpäin.
Sun ajatuksesi on sellaisia, että niistä todellakin on hyvä puhua asiantuntijalle, jotta saisit avun. Elämänlaatusi on varmaan heikennyt niiden myötä merkittävästi.
Mieti myös tuota läheisillesi kertomista. Sun oma asenne tulisi olla sellainen, että ymmärrät mielenterveysongelmien olevan ihan vertailukelpoisia vaikkapa diabeteksen kanssa, eli on normaalia (ja nykyään yleisempää kuin arvaatkaan) ja järkevää hakea apua niihin.
Asian salaaminen läheisiltä voi käydä taakaksi ajan mittaan. Parhaassa tapauksesssa kerrottuasi heille, he ensijärkytyksestä (ota huomioon, että tosiaan saattavat ensin pelästyä) toivuttuaan ovat myös tukenasi. Sinulla on myös oikeus pyytää ja odottaa heiltä tukea, mutta vain, jos olet itse avoin. Mä uskon avoimuuteen näissäkin asioissa.
Parempaa jatkoa sulle. Kyllä se aurinko vielä paistaa:)
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:49"]Ei ole noloa, pikemminkin ihan normnaalia toimintaa tänä päivänä, ongelmassa pienessä ja isossa. Harmillista, että nykyään ihmisillä ei ole toista luotettavaa ihmistä lähellä, kenen kanssa asioita käsittelisi. Ja oma perhekin voi olla niin etäinen, terapian tarpeessa, vaikkei olisikaan. Kun ihmiset välittäisivät toisistaan. Toiset välittää, toiset ei, ja kaikki hakee kaveria psykologista. Vinkkeliinhän se lopulta menee, mut edes hetken helpotus ja rahameno.
[/quote]
Kyllä välitän läheisistäni, enkä halua heitä kuormittaa ongelmillani. En hae kaveria, vaan haen ammattilaisen näkökulmaa ja apua tilanteeseen, joka on jo pitkään jatkunut raskaana js tuntuu että taakka sisällä vain kasvaa
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:37"]
Ei psykologian opiskelijoille mikään terapia kuulu ellei ole heillä itsellään niin paljon ongelmia että tarvii. Tiedoksi että psykologeilla on.
[/quote]
Joo. Mun psykologi sanoi, että suurin osa psykologeiksi haluavista pyrkii sinne kouluun sen takia, että ne haluaa tietää mikä niitä itteä vaivaa.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:49"]
Ei ole noloa, pikemminkin ihan normnaalia toimintaa tänä päivänä, ongelmassa pienessä ja isossa. Harmillista, että nykyään ihmisillä ei ole toista luotettavaa ihmistä lähellä, kenen kanssa asioita käsittelisi. Ja oma perhekin voi olla niin etäinen, terapian tarpeessa, vaikkei olisikaan. Kun ihmiset välittäisivät toisistaan. Toiset välittää, toiset ei, ja kaikki hakee kaveria psykologista. Vinkkeliinhän se lopulta menee, mut edes hetken helpotus ja rahameno.
[/quote]
Minusta on vastuullista hakea apua psykologilta, eikä kuormittaa läheisiä. "Arkipäiväiset" surut on asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:49"]
Ei ole noloa, pikemminkin ihan normnaalia toimintaa tänä päivänä, ongelmassa pienessä ja isossa. Harmillista, että nykyään ihmisillä ei ole toista luotettavaa ihmistä lähellä, kenen kanssa asioita käsittelisi. Ja oma perhekin voi olla niin etäinen, terapian tarpeessa, vaikkei olisikaan. Kun ihmiset välittäisivät toisistaan. Toiset välittää, toiset ei, ja kaikki hakee kaveria psykologista. Vinkkeliinhän se lopulta menee, mut edes hetken helpotus ja rahameno.
[/quote]
Minusta on vastuullista hakea apua psykologilta, eikä kuormittaa läheisiä. "Arkipäiväiset" surut on asia erikseen.
[/quote]
Tottakai apu haetaan ammattilaiselta, mutta paranemisen kannalta on mielestäni oleellista se, että läheisetkin tietävät, missä mennään. Mielestäni on parempi olla avoin läheisille, jotta nämä eivät sitten omassa joudu pohtimaan, mikä mahtaa olla vikana. Se on heille paljon raskaampaa.
16 jatkaa vielä. Kertoisin läheisille jo siksikin, että he varmasti aistivat jollain tasolla sinun voivan huonosti. Miettivät sitä sitten epätietoisuudessaan, jolloin asia heidän kohdalla voi kasvaa suuremmaksi. Jatkuva "näytteleminen" ei myöskään ole hyväksi sinulle.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 23:03"][quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:37"]
Ei psykologian opiskelijoille mikään terapia kuulu ellei ole heillä itsellään niin paljon ongelmia että tarvii. Tiedoksi että psykologeilla on.
[/quote]
Joo. Mun psykologi sanoi, että suurin osa psykologeiksi haluavista pyrkii sinne kouluun sen takia, että ne haluaa tietää mikä niitä itteä vaivaa.
[/quote]
Huoh.
Mene ihmeessä.
Varmasti saa tikustakin asiaa. Olethan maksava asiakas.