Mitä ikävintä äitisi on sinulle sanonut?

Sanoi tuon kun kerroin olevani raskaana. Mutta todistin hänen olevan väärässä.

kysy ennemmin onko se koskaan sanonut mitään kaunista? vastaus olisi ei.

Kaikkia päätöksiä mitä teemme arvostelee ikävään sävyyn. Milloin miehessäni on vikaa, milloin kasvatuksessani jne....

eniten suutuin, kun mun hääpäivän aamuna tuli haukkumaan mut pystyyn, yhdestä väärinkäsityksestä, eikä lopettanut sitä valitusta koko päivänä.



Joka kerta jos mä olen jossain poissa kun se on soittanut, niin tosi ikävään sävyyn jätetään vastaajaan viestejä.



7kk raskaana olin tosi lihava.



Lapsiani paapon liikaa, koska sylkkyyn saa aina tulla.



Positiivista sanottavaa ei juuri ole.

Oma äitini ei ole tainnut oikein koskaan arvostella minua (ainakaan päin naamaa...), vaan kannustaa ja tukee. Sen sijaan isäni on meillä ollut se nalkuttaja ja arvostelija, usein on hyvin kohtuutontakin arvostelua.

kun en pidä yhteyttä (päivittäin) ja kun soitan on ilman syytäkin tosi loukkaantuneen ja välinpitämättömän oloinen ja vastailee kysymyksiini vaan yhdellä sanalla. No eipä siinä kovin pitkää keskustelua synny.

..jos vähänkin lihon, niin siitä on kyllä heti muistuttamassa. Äiti taitaa halveksua lihavia oikein todenteolla, koska hänen mielestään tupakointi on pienempi terveysriski kuin olla ylipainoinen. Tässä yksikin päivä epäsuoraan kehoitti minua alkamaan polttamaan uudestaan, että pääsisin kiloistani...:/



Tuokin kuulostaa niin vieraalta, että äitini pitäisi yhteyttä tai vaatisi minua pitämään. Kun silloin tällöin soitan hänelle, niin hän on oikein kiireisen oloinen ja hymähtelee ja tivaa, että -no mitä asiaa sulla oli?, vaikkei olisi välttämättä mitään, kunhan kuulumisia kyselen.



Lapsesta asti on ollut sellainen tunne, että olen äidilleni vaan rasite.

Eli kyllä sitä voi loukata muutenkin, kuin vain sanoin.