Lue keskustelun säännöt.
Panikoidun jos joku mies alkaa osoittamaan lähempää kiinnostusta.
27.07.2015 |
Olen kuin 15-vuotias teini, äkkiä vaan pakenen paikalta. Tai itse asiassa ne 15 -vuotiaatkin taitavat olla rohkeampia kuin minä. Aivan typerää.
Kommentit (23)
No hyvä, jää meille muille enemmän jaettavaa kun te olette heti kättelyssä pois pelistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:06"]
No hyvä, jää meille muille enemmän jaettavaa kun te olette heti kättelyssä pois pelistä!
[/quote]
Olkaapa hyvät !
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 18:52"]
Minä myös. Yleensä kaikista kavereista ollaan oltu kiinnostuneita paitsi minusta.. Ehkä ajattelen että he ovat parempia kuin minä. Ja jos alkaisin seurustelemaan jonkun kanssa, veikkaan että tämä joku pitäisikin ystävästäni enemmän kun tapaisivat.
[/quote]
Tasan kuin mä olisin kirjoittanut tämän kaiken.
Samoin. Mistähän se johtuu? Mua ahdistaa kokea, että jollain on tunteita mua kohtaan, miksi? Jollain tavalla minun on vaikea uskoa, että saan häneltä rakkautta kuitenkaan, eli luulen siis harhaan, että se minusta mitään välittää. Ja että saan sydänsuruja. Mutta miksi tunnen näin?
Sama täällä. Olen käyttäytynyt todella typerästi sellaisen miehen seurassa, joka on minusta välittänyt ja josta minä olen välittänyt. Kaikki kehut olen laittanut vonkauksen piikkiin ja pienet pyynnöt huijauksen piikkiin, siis siten, että niiden avulla minä olen luullut tulevani huijatuksi tekemään kaikkea kivaa, jolle mies sitten voisi jäljestäpäin nauraa: olipas hyväuskoinen nainen.
Syynä minulla täysi itsearvostuksen puuttuminen. Tämän takia parisuhde ei onnistu. Ei ennenkuin muutun. Missään muussa ei pitäisi olla vikaa. Moni mies on sanonut, että olen hyvä valinta ainakin paperilla, lähemmin en annakaan kenenkään tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohduttavaa kuulla että joillain muillakin samanlaista.. ap
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 17:53"]
Olen kuin 15-vuotias teini, äkkiä vaan pakenen paikalta. Tai itse asiassa ne 15 -vuotiaatkin taitavat olla rohkeampia kuin minä. Aivan typerää.
[/quote]
Eli kuitenkin tajuat itse, että noin ei pitäisi oikeasti toimia. Minä veikkaan tunnelukkoa.
M39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama. Kai sitä pitää olla koko loppuelämä yksin.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 17:53"]
Olen kuin 15-vuotias teini, äkkiä vaan pakenen paikalta. Tai itse asiassa ne 15 -vuotiaatkin taitavat olla rohkeampia kuin minä. Aivan typerää.
[/quote]
Eli kuitenkin tajuat itse, että noin ei pitäisi oikeasti toimia. Minä veikkaan tunnelukkoa.
M39
[/quote]
No ei tietenkään pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama. Samaan aikaan haaveilen parisuhteesta, mutta sitten kun joku mies osoittaa kiinnostusta, säikähdän ja lopetan koko jutun. Alkaa ahdistaa ihan kamalasti. En halua jotenkin asettaa itseäni alttiiksi ja haavoittuvaksi. Ja pelkään sydänsuruja. Olen myös varma, että ei mies ole minusta oikeasti kiinnostunut. Ja ajatus seksin harrastamisesta jonkun kanssa on pelottava. Olenkin viimeksi seurustellut ja harrastanut seksiä viisi vuotta sitten.
Minä myös. Yleensä kaikista kavereista ollaan oltu kiinnostuneita paitsi minusta.. Ehkä ajattelen että he ovat parempia kuin minä. Ja jos alkaisin seurustelemaan jonkun kanssa, veikkaan että tämä joku pitäisikin ystävästäni enemmän kun tapaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ollu lapsena esim. hyväksikäytön uhri? Se ainakin joskus aiheuttaa tuollaisia ongelmia.
Sama täällä. Paniikki iskee heti, kun mies alkaa vaikuttaa siltä että olisi tosissaan kiinnostunut. Siihen asti kaikki on ok. Tulee ihan fyysisesti sellainen olo, kuin haluaisi juosta karkuun. En tiedä sitten, onko se jonkinlaista pelkoa päästää toinen ihminen oikeasti lähelle, koska parisuhteen kyllä haluaisin ja olen pitkään sinkkuna ollut (ja siihen ihan kypsä), mutta toi panikointi pilaa aina alkavat suhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans yksi yhtä estynyt, joka joka ilta nukkumaan mennessään uneksii että saisi nukahtaa jonkun kainaloon...
Mulla sama. Luulen että mua ahdistaa pelkkä ajatuskin läheisyydestä, koska pelkään että mut jätetään.
Mä inhoon ja pelkään, jos tulee joku vaivaannuttava hiljanen hetki, kumpikaan ei keksi mitään sanottavaa, sit tulee se tunne, että kemiat ei taida toimia ja se oli siinä.
Mun introverttius on esteenä parisuhteelle, en vaan jaksa huomioida 24/7 mitään miestä, keksiä jutunjuurta, tekemistä, pah...ei jak.
Mulla sama, mutta tiedostan sen johtuvan hieman heikosta itsetunnosta, mutta sitäkin enemmän hylkäämisen tulemisen ja menetyksen pelosta. Siinäpä lukkoja kerrakseen. :(
Siis menet paniikkiin jos otan niskasta kunnon otteella kiinni ja jos pyristelet niin nykäisen että tuntuu.
Toisella kädellä kourin ja röhötän rehvakkaasti. Nuolaisen poskea sikamaisen viekkaasti.
Vieläkö menet paniikkiin ja pyristelet pakoon?
t. Kultasikasi
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 18:56"]
Oletko ollu lapsena esim. hyväksikäytön uhri? Se ainakin joskus aiheuttaa tuollaisia ongelmia.
[/quote]
No en ole. Muuten vain vinksahtanut.