Olenko sittenkin laiska?

Meillä vetelee vauvavuosi viimeisiään. Meillä ei käytännössä ole tukiverkostoa, eli minä olen ollut päivisin koko ajan yksin vastuussa lapsesta. Välillä tuntuu, etten tee tarpeeksi ja mieskin vihjailee siihen suuntaan. Kuitenkin tuntuu siltä, että paljon enempään en pysty. Arvioikaa ja kertokaa omia kokemuksia!
.
Minä vastaan:
- Ruuanlaitto. Ruoka on valmis kun mies tulee töistä ja lapsikin on syönyt kotiruokaa koko ajan. Ehkä 2-3 kertaa kuussa ruoka ei olekaan valmis tai käydään ulkona syömässä.
-Pyykkäys
-Neuvolat yms virastoasiat
-Hankinnat, ruuasta vaatteisiin
-Siivous. Mies imuroi säännöllisen epäsäännöllisesti, minä siivoan muuten. Tässä olisi kuitenkin parannettavaa, imuroin ehkä kerran viikossa ja enpä muista milloin olisin luutunnut lattiat.Ikkunat sentään pesin.
-Pakkaus ja suunnittelu, jos jonnekin lähdetään.
-Lapsen kanssa olen päivisin myös ulkona ja leikin hänen kanssaan. Pidän sitä tärkeänä.
-Leipominen
-Laskujen hoitaminen. Mies maksaa kyllä itse, mutta olen siis merkannut , mitkä pitää maksaa.
-Samalla olen suorittanut opintojani muutaman kurssin verran.
.
Mies kylvettää lapsen ja laittaa unille, näin siitä lähtien kun pari kuukautta sitten lopetin imetyksen. Kaupassa käydään yhdessä yleensä. Minä saatan käydä myös yksin ja mies harvemmin lapsen kanssa, minä olen silloin tehnyt listan. En sano missään nimessä, että mies olisi laiska tai ei osallistuisi, mutta en oikein halua ajatella, että minäkään olisin.
.
Tiedän, että mies haluaisi minun huoltavan enemmän pihaa. Myönnän kyllä et laittamani kukat ei oikein kukoista, mutta sentään kastelen niitä. Olen myös osallistunut terassin maalaamiseen, tosin vähemmän kuin mies. Lisäksi pitäisi petrata siivouksessa ja lenkkeilyssä. Huoh. Miten te ehditte?
.
Ps. Laiska töitään luettelee. Tiedän, mut ehdinpä itse ensin sanoa. ;)