Psykologi ei osaa auttaa minua löytämään kavereita

Niin. Tuntuu ettei prosessi oikein etene minnekään. Tunnen vahvasti että oman masennuksen ja syömisongelmien takana on ensisijaisesti yksinäisyys, mutta toisaalta yksinäisyyttä ei varsinaisesti psykologilla käsitellä mitenkään. Onko paranemiseen olemassa jokin sellainen kikka, joka ei ollenkaan liity sosiaalisiin suhteisiin (oletan?) vai onko niin, että yksinäisyysongelma on vaan ikäänkuin psykologin toimialueen ulkopuolella? Vai miten?