1,5- vuotiaan paniikki! APUA!

Sain pojan nukahtamaan, mutta ziisus kun pelästyin pojan oloa!



Tultiin ulkoa. Puistossa oltiin ja sielä poika juoksi paikasta toiseen, laski mäkeä, alkoi kiipeileen kiipeilytelineeseen ja kun ei päässy liian isoista tikkaista niin alkoi huutaan.

Koitin saada lapsen ajatukset muualle ja lähettiin katsoon veljeä vaunuihin niin poika meni pulkkaan maate, keräsin tavarat ja lähettiin kotiin.

Poika makas pulkassa ja nauroikin muutamaa töyssyä. Päästiin kotiin ja alkoi huuto.

Ensin ajattelin että poika huutaa ulos jääneen mailan takia ja riisuin vaatteeni. Poika kiukutteli eteisessä eikä halunnut että riisutaan. No, tyhjensin astianpesukonetta ja huhuilin kelpaisko jogurtti, otetaan nyt vaatteet pois..

Tossa vaiheessa poika normaalisti rauhottuisi, mutta nyt huuto vaan kesti ja kesti.

Menin eteiseen ja otin syliin. Koitti rimpuilla ja purra. Kun ei onnistunut pureen mua niin puri itseään.

Annoin pojan välillä itkeä lattialla ittekseen eikä sekään auttanu. Otin taas syliin ja huuto jatko.

Lopulta kannoin keittiöön ja koitin tarjota lusikkaa ja jogurttia, ei muutosta huutoon.

Otin nokkamukiin vettä ja kannoin sylissä petiin. Silittelin ja poika rauhottu ja alko kuunteleen. Luin päiväsadun ja poika simahti.



Onko jollain kokemusta tälläsestä? Ymmärrän uhmaiät, mutta tämä oli hysteriaa..

Pojan sydän hakkas niin että pelkäsin sen pettävän. Poika veti kroppansa ihan jäykäksi ja meinas tutista. Katse oli ihan jossain..



Kun kielletään jotain niin poika puree sormiaan.



Mulle tuli itku.