Onko tämä downshiftaamista?

Aikani yritin, eli kymmenisen vuotta yliopistolta valmistumisen jälkeen pätkätöitä ja pätkätöitä ja pelkkää raatamista ja jänskäämistä että tuleeko jatkot ja millähän rahoituksella tällä kertaa. Kaikki  kesät typötyhjässä virastossa josta kaikki lähti vuorollaan kuukauden lomalle.

Palkallinen kesäloma? Mikä se sellainen on? Liukuman mukaan perjantaisin aikaisemmin pois, ei pätkäläisen pieti ollenkaan, vaan tappiin asti aina. Kerran pyysin palkatonta kun olisin päässyt miehen työmatkalle mukaan miehen firman kustannuksella ja sitäkään ei saanut. Osastonjohtaja sanoi ettei se nyt käy kun meillä on niin vähän resurseeja paikalla. (Vakituiset viranhaltijat sairaslomille ja perjantaisin tietysti aikaisin mökille...).

Käänsin katseeni huomattavasti alemmas, suorittavaan duuniin, fyysisesti vaativaan ja välillä vaaralliseenkin. Turvakoulutuksista huolimatta.

Elämäni tällä hetkellä: töitä on riittänyt. Itse määrään tahdin. Nimittäin tekijöistä on niin kova pula että voin välillä tehdä töitä paljon putkeen ja välillä olla 6 - 8 viikkoa vaikka Balilla. Kuten männä talvena.

Ai niin: käteen kuukauden työstä tulee toista tonnia 1200 . 1300 euroa enemmän. Siis käteen!?

Koska olen yli puolet vuodesta vapaalla, niin asun melkein koko sen ajan vanhassa kesäpaikassamme landella. Lämmitellään pönttöuuneja ja leivinuunia, rapsutellaan pihaa, korjaillaan hieman nurkkia. Kaupungissa ollessamme kiertelen kirppareita ja teen löytöjä.

Se minkä pätkätyöaikana menetin on lasten tekeminen. Se stressi, ne pätkät, se huoli ja se toive että myöhemmin sitten kun on virka. No, se meni.

Mies on onneksi pysynyt samana  ja hänellä mahdollisuus säännellä työpäiviään myös. Joten kahdestaan mökkiydymme tänne maalle.

Downsihftaamista tämä ei voi olla rahallisesti,kun kerran tienaan enemmän nykyään. Toisaalta elämäni on vähemmän stressaavaa, minulla on aikaa ulkoilla ja nauttia omasta ajastani. Voin paremmin myös fyysisesti vaikka nykyinen työni onkin raskasta ja kulumia alkaa tulla. 

Elän yksinkertaisemmin ja olen tasapainoisempi. Onko tämä downsiftaamista vai olenko vaan tipauttanut itseni useamman luokan alemmas duunariksi, joka näyttää sopivan minulle paremmin. 

Mainittakoon että vanhempani ovat korkeakoulutettuja virkamiehiä ja miehelläni on myös korkeakoulutus. Että sikäli olen omissa piireissäni vähän kummajainen. Vanhoihin työkavereihin en toudellakaan ole enää yhteydessä, eikä tässä viiskymppisenä enää niitä opiskeluaikaisia kavereita ole mukana ollenkaan...

Tulipa vaan mieleeni, kun luen noita blogeja joissa muutetaan johonkin vanhaan autiotaloon maalle ja aletaan remontoimaan ja keräämään ruokakellariin talvivarastoja. Voishan sitä itsekin jäädä tänne talolle ihan kokonaan..