Puhumiseen kykenemätön mies
Olen todella väsynyt tähän. Rakas avomieheni on sanonut itsekin, että hänen pitäisi opetella puhumaan, mutten koe hirveän isoja tapahtuneen. On aikoja, jolloin riitelemme paljon, ja suuri osa riidoista menee niin, että kun jompikumpi loukkaantuu (useimmiten minä) tai hermostuu jostakin, niin minä haluaisin puhua asian läpi ja sopia sen ja kaikki olisi taas hyvin. Mies taas raivostuu että miksei voi vain asioiden antaa olla/ei ole puhuttavaa/ei kiinnosta puhua. Tai että aina pitää puhua.
Myös isommissa asioissa tämä on ongelma. Mies esimerkiksi tänään sanoi ettei muutakkaan meidän kanssa ensi viikolla uuteen kotiimme, koska oli ilmeisesti loukkaantunut jostakin. No, minä selitin etten ollut tarkoittanut asiaa niin, mutta olin todella järkyttynyt hänen muuttopuheistaan. Että taas yhtäkkiä puhutaan erosta/muutoista kun tulee jotain. Että me ei taideta olla vieläkään niin vakaalla pohjalla ettei tuollainen tulisi mieleenkään, vaikka muutaman kuukauden päästä meille syntyy yhteinen lapsikin. Minä sitten ihmettelin hänen lähdöntekemistä kaverilleen, kun on juuri minulle ilmoittanut tuollaisen asian eikä edes oma-aloitteisesti korjannut sitä. Raivostui heti ja huusi että hänhän selitti jo miksi niin sanoi, että enkö tajua, hänellä hajoaa pää kun en ymmärrä enkä voi vain antaa olla, ja sitten hän lähti. Ihan sama vaikka minulle jäi paska mieli.
Ollaan siis jo kymmenen kertaa sitten sovittu ettei erosta tms. puhuta mitään jos sitä ei oikeasti halua. Että asiat pitää osata puhua muutenkin. Loukkaa todella paljon ja tekee suhteen huteramman tuntuiseksi.
No, asiat menee nyt selkeästi taas tuttua kaavaa. Asia, minkä olisi voinut kymmenessä minuutissa puhua ja sopia, jää seuraavaan päivään, kun mies ei kykene puhumaan, ja raivostuttuaan asiasta tulee jo riita. Eikä kuulemma kiinnosta enää tänään puhua. Huomenna sitten kuitenkin puhutaan (vaikkei ollut alunperin ollenkaan puhuttavaa, hassua?) taas koko suhteesta pitkän mykkäkoulun jälkeen. (Mies harrastaa mykkäkoulua ja minun vastuullani on yleensä katkaista se. Vaikka olisin juuri edellisenä päivänä kuullut haukut siitä että aina pitäisi puhua, seuraavana päivänä mies tuntuu odottavan sitä...)
Hän itse sanoi vielä että asioista pitäisi puhua yhdessä eikä riidellä. Miksi hän toimii sitten kuitenkin aivan toisin? Tunnen itseni ajoittain ihan kamalan huonoksi, vaikka toivoisin vain avointa puhumista myös silloin kun minä sitä pyydän tai tarvitsen, eikä ainoastaan silloin kun mies sitä haluaa/on hänen mielestään hyvä syy. Nätisti siis aina puhumiset aloitan, mutta toinen hermostuu heti...
Välillä on niin väsynyt ja epätoivoinen olo että nirri pois... Sanokaa tai kommentoikaa JOTAIN...
Kommentit (22)
Ulkopuolinen apu voisi olla hyväksi. Tai sitten on vain hyväksyttävä mies sellaisena kuin hän on, miehesi ei osaa puhua.
Mä olen nainen, mutta siiniä samanlainen kuin miehesi, että en niin välitä puhumisesta, ellei ole ihan konkreettista asiaa joka pitää puhumalla sopia. Mitään tunne- tai parisuhdelätinää en jaksa yhtään. Onneksi mulla on mies samanlainen, en kyllä jaksaisi mitään pakkopuhuttajaa, joka tekisi ongelman puhumattomuudestani.
Teidän tilanteeseen. Ehkä olisi parempi vaan yrittää olla sitä miestä pakkopuhuttamatta riitatilanteessa. Ei sellaisessa tilanteessa tai heti sen jälkeen muutenkaan ihminen ole ihan normaali, ja voi tulla sanottua asioita joita ei tarkoita oikeasti. Kuulostaa tosiaan että mies on ihan korviaan myöten kyllästynyt puhumispakkoon: "hänellä hajoaa pää kun en ymmärrä enkä voi vain antaa olla". Et sinä voi sitä miestä puhujaksi muuttaa.
Lisäksi, jos miehellä on tapana ottaa eroase helposti esiin vaikkei oikeasti sitä tarkoita, niin älä enää ota sitä vakavasti. Anna miehen pauhata, ja ajattele, että erotouhut menee ohi kunhan miehen mieliala taas tasoittuu.
"Hän itse sanoi vielä että asioista pitäisi puhua yhdessä eikä riidellä. Miksi hän toimii sitten kuitenkin aivan toisin? "
Luultavasti mies ei oikeasti halua puhua, vaan on vaan jotenkin uskonut sinun ja esim. naistenlehtien aivopesun että pitäisi puhua. Siksi syyllisyydentunteesta sanoo että pitäisi puhua, mutta pohjimmiltaan ei halua.
"Tunnen itseni ajoittain ihan kamalan huonoksi, vaikka toivoisin vain avointa puhumista myös silloin kun minä sitä pyydän tai tarvitsen, eikä ainoastaan silloin kun mies sitä haluaa/on hänen mielestään hyvä syy. Nätisti siis aina puhumiset aloitan, mutta toinen hermostuu heti..."
Ei kai se nyt kaikista puhumisen aloituksista hermostu? On varmaan jotkut tietyt aiheet tai tietty sävy jolla puhuminen osuu miehellä arkaan paikkaan ja menee hermo.
Mun rakkaalla puolisolla on kanssa tuota että ei halua puhua. On siis muutenkin hiljainen ihminen ja harvoin riidellään, mutta riidat menee niin että minä huudan suuni puhtaaksi, hän on hiljaa ja saa minut entistäkin vihaisemmaksi ja sitten hän räjähtää ja olettaa vaan että asia on sillä selvä. Mitään ei saisi puhua halki ja saada päätökseen, kaikki pitäisi jättää ilmaan roikkumaan. Minä tykkään siitä että jos kerran kolmessa kuukaudessa riidellään niin silloin puhutaan suu puhtaaksi ja asiat käsitellään loppuun asti. Pelkään että mieheni joskus vain lähtee kun ei osaa avata suutaan ja tuulettaa päätään. Meillä on siis kaikki kuitenkin todella hyvin, mutta puhumattomuudesta tulee minulle sellainen pelko että haudotaan jotain mitä ei uskalleta sanoa.
Mies on löytänyt toimivan vallankäyttötavan parisuhteessanne, sinun on palautettava tasapaino. Vie joskus asiat uhkailua pidemmälle. Älä ole riidan päätteeksi kotona odottamassa vaan lähde kaverille itsekin ja odota anteeksipyyntöä, vähän vastavuoroisuutta. Nämä ongelmat tulevat muuten varmasti pahenemaan jos et pistä tälle käytökselle stoppia.
Ulkopuolista apua meille on pari kertaa ehdotettukin... En jaksa vain uskoa että mies lähtisi minnekään, toteaisi taas vain että "keskenämmehän meidän pitäisi puhua/minun pitäisi opetella puhumaan muttei se hetkessä tapahdu" tai suuttuisi siitäkin.
Jos mies on jotain mokannut tai tehnyt ja siitä pitäisi puhua, usein juttu kääntyy jotenkin silti niin että puhutaankin yhtäkkiä siitä minkälainen minä olen ym. Meinaankin sitten unohtaa jo koko alkuperäisen asian kun olenkin yhtäkkiä niin syyllistetty ja syyllistynyt...
Masentaa ja vituttaa ja väsyttää. Joutua nyt pakottamaan toista puhumaan niin että kaikki voisi olla taas hyvin...
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:38"]
Mun rakkaalla puolisolla on kanssa tuota että ei halua puhua. On siis muutenkin hiljainen ihminen ja harvoin riidellään, mutta riidat menee niin että minä huudan suuni puhtaaksi, hän on hiljaa ja saa minut entistäkin vihaisemmaksi ja sitten hän räjähtää ja olettaa vaan että asia on sillä selvä. Mitään ei saisi puhua halki ja saada päätökseen, kaikki pitäisi jättää ilmaan roikkumaan. Minä tykkään siitä että jos kerran kolmessa kuukaudessa riidellään niin silloin puhutaan suu puhtaaksi ja asiat käsitellään loppuun asti. Pelkään että mieheni joskus vain lähtee kun ei osaa avata suutaan ja tuulettaa päätään. Meillä on siis kaikki kuitenkin todella hyvin, mutta puhumattomuudesta tulee minulle sellainen pelko että haudotaan jotain mitä ei uskalleta sanoa.
[/quote]
Ei se meillä hiljaisilla noin mene. Ei me oikeasti haudota mitään eikä ole mitään mitä ei uskalleta sanoa. Ei vaan ole mitään sanottavaa. Ja riidan jälkeen emme enää ajattele sitä, jatkamme elämää kuin ennenkin. Kuin sorsaurokset jotka lammella ottaa yhteen ja sen jälkeen taas uiskentelevat rauhassa samalla lammella, ilman kaunoja toisiaan kohtaan.
Oikeasti, kaikilla ihmisillä EI ole sellaista "pään tuulettamisen" tarvetta. Ja jos ja kun ei ole, niin yritys pakottaa tai painostaa sellaiseen on aivan turha ja ahdistava.
Ei toista pitäisikään yrittää pakottaa puhumaan. Eikä kyllä edes joutua yrittämään. Vaan jos en yritä, asiat vaan lakaistaisiin aina maton alle joskus hyvin epäselvinäkin. Eikä mitään merkitystä jos minulla on kurja olla.
Mies ikäänkuin päättää milloin voidaan puhua ja mistä asioista ja milloin ollaan hiljaa.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:39"]
Mies on löytänyt toimivan vallankäyttötavan parisuhteessanne, sinun on palautettava tasapaino. Vie joskus asiat uhkailua pidemmälle. Älä ole riidan päätteeksi kotona odottamassa vaan lähde kaverille itsekin ja odota anteeksipyyntöä, vähän vastavuoroisuutta. Nämä ongelmat tulevat muuten varmasti pahenemaan jos et pistä tälle käytökselle stoppia.
[/quote]
Minusta yhtä lailla tämä ap käyttää valtaa tuolla puhumispainostuksellaan. Ei kuulosta kyllä miltään onnelliselta suhteelta kummallekaan, taitavat olla liian erilaisia ihmisiä että koskaan pystyvät ymmärtämään toisiaan.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:47"]
Ei toista pitäisikään yrittää pakottaa puhumaan. Eikä kyllä edes joutua yrittämään. Vaan jos en yritä, asiat vaan lakaistaisiin aina maton alle joskus hyvin epäselvinäkin. Eikä mitään merkitystä jos minulla on kurja olla.
Mies ikäänkuin päättää milloin voidaan puhua ja mistä asioista ja milloin ollaan hiljaa.
[/quote]
Sinun täytyy itse käsitellä omat olosi. Ei kurjaan oloon kuole ja se menee ohi, jos ei jää mielessään vatvomaan sitä asiaa joka sen olon aiheutti. Niin miehesi luultavasti tekee itsekin, eli kun paskamainen tilanne on mennyt ohi, esim. riita, pistää sen vaan taakseen eikä ajattele sitä enää. Niin itsekin teen, koska siitä vatvomisesta ei ole yleensä yhtään mitään hyötyä.
Tai sitten sinun täytyy vaan lähteä ja etsiä eriluonteinen mies itsellesi.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:46"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:38"]
Mun rakkaalla puolisolla on kanssa tuota että ei halua puhua. On siis muutenkin hiljainen ihminen ja harvoin riidellään, mutta riidat menee niin että minä huudan suuni puhtaaksi, hän on hiljaa ja saa minut entistäkin vihaisemmaksi ja sitten hän räjähtää ja olettaa vaan että asia on sillä selvä. Mitään ei saisi puhua halki ja saada päätökseen, kaikki pitäisi jättää ilmaan roikkumaan. Minä tykkään siitä että jos kerran kolmessa kuukaudessa riidellään niin silloin puhutaan suu puhtaaksi ja asiat käsitellään loppuun asti. Pelkään että mieheni joskus vain lähtee kun ei osaa avata suutaan ja tuulettaa päätään. Meillä on siis kaikki kuitenkin todella hyvin, mutta puhumattomuudesta tulee minulle sellainen pelko että haudotaan jotain mitä ei uskalleta sanoa.
[/quote]
Ei se meillä hiljaisilla noin mene. Ei me oikeasti haudota mitään eikä ole mitään mitä ei uskalleta sanoa. Ei vaan ole mitään sanottavaa. Ja riidan jälkeen emme enää ajattele sitä, jatkamme elämää kuin ennenkin. Kuin sorsaurokset jotka lammella ottaa yhteen ja sen jälkeen taas uiskentelevat rauhassa samalla lammella, ilman kaunoja toisiaan kohtaan.
Oikeasti, kaikilla ihmisillä EI ole sellaista "pään tuulettamisen" tarvetta. Ja jos ja kun ei ole, niin yritys pakottaa tai painostaa sellaiseen on aivan turha ja ahdistava.
[/quote]
KIITOS. En ole uskonut miestäni kun häntä muka ei ikinä mikään jää vaivaamaan ja monesti ihmetteleekin miten minulle on tarttunut mukaan kaikenlaista kaunaa kuukausien kuluessa; olen kuin painekattila jonka pitää päästää höyryt ulos muutaman kerran vuodessa kun mies taas on viilipytty. Mutta siis kiitos, olen pelännyt että mieheni panttailee pahaa mieltään ja se purkautuu sitten vasta vuosien päästä: jättää vaan lapun pöydälle "paska vaimo olit, en jaksa selittää, moro" - vaikka meillä siis menee todella hyvin. :D kiitos!
Mullakin oli tuollainen mies. Lopulta hyvaksyin etta tapamme kasitella mita tahansa ongelmaa/epaselvaa asiaa/herkkaa asiaa olivat niin erilaisia ettei yhteisesta elamasta tulisi mitaan. Aiheutimme vain toisillemme pahan olon.
Erittäin huono merkki jos toinen ei halua puhua kun toinen haluaa. Ei tule toimimaan. Tulette eroamaan. Anna sen ukon lähteä. Mitä sä rokut tossa vihaisessa tyypissä? Asiat täytyy puhua halki. Kuulostaa väkivaltselta tyypiltä.
Meillä lakaistaan kaikki ongelmat maton alle. Olen pyytänyt ja taas pyytänyt että pitää oppia puhumaan. Mutta ei. Ilmeisesti mies ei rakasta mua niin paljon että näkisi vaivaa itsensä kehittämiseen. Joten ero tulossa.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:39"]
Mies on löytänyt toimivan vallankäyttötavan parisuhteessanne, sinun on palautettava tasapaino. Vie joskus asiat uhkailua pidemmälle. Älä ole riidan päätteeksi kotona odottamassa vaan lähde kaverille itsekin ja odota anteeksipyyntöä, vähän vastavuoroisuutta. Nämä ongelmat tulevat muuten varmasti pahenemaan jos et pistä tälle käytökselle stoppia.
[/quote]
Minusta yhtä lailla tämä ap käyttää valtaa tuolla puhumispainostuksellaan. Ei kuulosta kyllä miltään onnelliselta suhteelta kummallekaan, taitavat olla liian erilaisia ihmisiä että koskaan pystyvät ymmärtämään toisiaan.
[/quote]
Eikös parisuhteessa ole itsestään selvä toimintamalli että puhutaan asioista?? Jos ei osaa tsi pysty puhumaan on paras olla sinkkuna.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:55"]Mullakin oli tuollainen mies. Lopulta hyvaksyin etta tapamme kasitella mita tahansa ongelmaa/epaselvaa asiaa/herkkaa asiaa olivat niin erilaisia ettei yhteisesta elamasta tulisi mitaan. Aiheutimme vain toisillemme pahan olon.
[/quote]
Juuri näin!
16
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:07"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:39"] Mies on löytänyt toimivan vallankäyttötavan parisuhteessanne, sinun on palautettava tasapaino. Vie joskus asiat uhkailua pidemmälle. Älä ole riidan päätteeksi kotona odottamassa vaan lähde kaverille itsekin ja odota anteeksipyyntöä, vähän vastavuoroisuutta. Nämä ongelmat tulevat muuten varmasti pahenemaan jos et pistä tälle käytökselle stoppia. [/quote] Minusta yhtä lailla tämä ap käyttää valtaa tuolla puhumispainostuksellaan. Ei kuulosta kyllä miltään onnelliselta suhteelta kummallekaan, taitavat olla liian erilaisia ihmisiä että koskaan pystyvät ymmärtämään toisiaan. [/quote] Eikös parisuhteessa ole itsestään selvä toimintamalli että puhutaan asioista?? Jos ei osaa tsi pysty puhumaan on paras olla sinkkuna.
[/quote]
No jaa. Meillä ei kumpikaan kauheasti puhu ja onnellisesti ollaan oltu yhdessä jo 14 vuotta. Tai siis kyllä me käytännön asioista puhutaan, sovitaan vaikka kumpi maksaa jonkun laskun tai vie auton huoltoon jne. Mutta ei me sellaista tunne- tai parisuhdekeskustelua harrasteta, ei mitään kiinnostusta kummallakaan sellaiseen. Molemmat hoitaa itsekseen mieluiten omat tunnemaailman asiansa, eikä kaada niitä toisen päälle. Kahden erakkoluonteen onnellinen suhde :)
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:10"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:07"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:39"] Mies on löytänyt toimivan vallankäyttötavan parisuhteessanne, sinun on palautettava tasapaino. Vie joskus asiat uhkailua pidemmälle. Älä ole riidan päätteeksi kotona odottamassa vaan lähde kaverille itsekin ja odota anteeksipyyntöä, vähän vastavuoroisuutta. Nämä ongelmat tulevat muuten varmasti pahenemaan jos et pistä tälle käytökselle stoppia. [/quote] Minusta yhtä lailla tämä ap käyttää valtaa tuolla puhumispainostuksellaan. Ei kuulosta kyllä miltään onnelliselta suhteelta kummallekaan, taitavat olla liian erilaisia ihmisiä että koskaan pystyvät ymmärtämään toisiaan. [/quote] Eikös parisuhteessa ole itsestään selvä toimintamalli että puhutaan asioista?? Jos ei osaa tsi pysty puhumaan on paras olla sinkkuna.
[/quote]
No jaa. Meillä ei kumpikaan kauheasti puhu ja onnellisesti ollaan oltu yhdessä jo 14 vuotta. Tai siis kyllä me käytännön asioista puhutaan, sovitaan vaikka kumpi maksaa jonkun laskun tai vie auton huoltoon jne. Mutta ei me sellaista tunne- tai parisuhdekeskustelua harrasteta, ei mitään kiinnostusta kummallakaan sellaiseen. Molemmat hoitaa itsekseen mieluiten omat tunnemaailman asiansa, eikä kaada niitä toisen päälle. Kahden erakkoluonteen onnellinen suhde :)
[/quote]
En tarkoita mitään tunnemaailmasta höpöttämistä vaan ongelmien ratkaisua puhumalla. Ettekö puhu silloinkaan??
Meillä toisinpäin eli vaimo ei osaa puhua riitatilanteissa. Huutaa yleensä kurkku suoraan kaiken minun syyksi. Hemmetin turhauttavaa. Kaikki laitetaan tyroksiinin piikkiin. Kilppari poistettu häneltä muutama vuosi sitten.
Kamala miten pitkä siitä tuli... Sekavana ei oikein osaa kiteyttää asioita lyhyeksi ja ytimekkääksi.
Ap