olen nössykkä ja lapseni on

nössykkä. Ahdistaa. Se haluaa vain pelata, vuosien varrella olen rahdannut sitä erilaisiin harrastuksiin mut ei ei ei. Ei huvita, ei kiinnosta. Sillä on kavereita kyllä ja yhdessä ne pelaa aina. Mutta kavereilla on elämässä muutakin, ne haluu osata jotain, olla jossain hyvä, ne ihailee jotain jääkiekkoilijaa tai jalkapalloilijaa. Meidän nössykkä vain toljottaisi tyytyväisenä 24/7 aivottomia tubetusvideoita jos antaisin. Kun se olis edes masentunut niin olis jotain toivoa, mut se on tyytyväinen ja ilonen tuossa alkueläimen tilassaan.